mökki Archives - Sivu 31 48:stä

Parhaat suppilovahveroreseptit

5.10.2020 by Mari

Parhaat suppilovahveroresepit nyt koottuna yhteen postaukseen, sillä mikäli somekuvia on uskominen, niin suppiksia on saatavilla. Ja hyvin!

Tykkään suppilovahveroista kovasti, sillä mietoina, mutta kuitenkin riittävän metsäisen maukkaina ne sopivat moniin ruokiin. Perussuppilovahverorisotto ja kastike pitää tietysti tehdä, mutta omia suosikkejani ovat syksyiset alkupalat suppilovaheroilla eli suppilovahverococktailpalat ja gluteeniton suppilovahveropiirakka, joka on polentapohjaan leivottu. Ja suppilovahveroröstit on vailla vertaa!

Vai löytyykö lähimetsistä kosteikkovahveroita? Itse olen näitä poiminut suppiksina, koska ero ulkonäössä ei ole valtava. Mutta olin sieniguru Päivi Lehtosen opeissa joitain viikkoja sitten ja sain kuulla, että löytämäni vahverot olivat kosteikkosellaisia. Selkeä ero täyskasvuisessa kosteikkovahverossa suppikseen on se, että kosteikkovahveron reunat ovat pitsimäisen röyhelömäiset, siinä missä suppilovahverolla reunat ovat lähinnä aaltomaiset. Suppilovahverolla on lakin alapinnalla helttamaiset, melko säännöllisen muotoiset poimut, kosteikkovahverolla taas lakin alapinta on vain hieman ryppyinen, joskus jopa sileä. Mutta maku on sama, hinta näytti torilla olevan kaksi euroa kalliimpi näillä kosteikkovahveroilla..?!

Parhaat suppilovahveroreseptit

ALKUUN

Suppilovahverococktailpalat ovat yksi vanhimpia suppisreseptejäni. Näitä on tarjottu erilaisissa juhlissa kuplivan kanssa ja illallisilla cocktailpaloina. Syksyinen ihana maku!

Suppilovahveroröstit mädin kanssa tarjoiltuna sopivat myöskin illallisen alkupalaksi. Vähän erilainen, mutta mainio tapa kattaa sieniä pöytään.

Suppilovahverokeitto on luonnollisesti yksi jokasyksyinen resepti. Onhan se vain niin makoisaa. Lämmin keitto maistuu etenkin mökillä ennen riista-aterian pöytään saapumista.

PÄÄRUOAKSI

Suppilovahverorisotto on ehdoton suosikkini. No, luonnollisesti, sillä risotto mlukeutuu lempiruokiini. Suppiksista syntyy varsin herkullinen tapaus.

Vegaaninen suppilovahverokastike saapui ruokapöytäämme yhden perheenjäsenen käännyttyä vegaaniksi joitain vuosia sitten. Mutta ei sitä vegaanisuutta tässä kastikeessa tarvitse mainostaa, maistuu aivan yhtä hyvältä kuin kermassakin uitettu kastike.

Maan mainio sienilasagne syntyy kantarelleista ja näin syksymmällä suppilovahveroista. Tästä ei voi olla tykkäämättä.

Siinäpä nuo parhaat suppilovahveroreseptit. Suppilovahveroista tehdään melko perinteisia herkkuja, onko teidän perheessänne joku jännä ja uusi tapa nauttia runsaita suppissaaliita. Reseptivinkkejä odotellen!

Paneroidut vaaleaorakaspihvit – sienimetsään siis!

16.9.2020 by Mari

Vaaleaorakaspihvit on yksi mainio tapa hyödyntää tämä mieto ja erinomainen ruokasieni.

Olen suuntaamassa sienimetsään jälleen. Sienestyskausi käynnystyi tänä vuonna jo poikkeuksellisen ajoissa eli heinäkuussa pääsin tattimetsälle ja siitä se onkin jatkunut suoraan vaaleaorakkaisiin, kantarelleihin, haapa- ja sikurirouskuihin. On muuta suppilovahverokin jo löytynyt.

Tällä kertaa en seikkaile mökkimaastoissa Mäntyharjulla, vaan kipaisen Lohjalle Sami Tallebergin ohjauksessa sienestämään ja kokkaamaan. Reissun ja Cono Sur:in viinit tarjoaa Winestate ja mukana mainio porukka ruoka-alan ihmisiä. Saas vaan nähdä viekö myrksy mennessään..

Paneroidut vaaleaorakaspihvit on viimeisin keitokseni orakkaista. Kuten kuvasta näkyy, eivät ole kauneudella pilattuja, mutta maukkaita, toki, toki!

PANEROIDUT VAALEAORAKASPIHVIT

10 vaaleaa orakasta
2 dl spelttivehnäjauhoja
2 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
2 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria
200 g mustaleimaemmental-juustoa
4 kanamunaa

öljyä ja voita paistamiseen

Raasta emmentaljuusto. Sekoita lautasella spelttijauhoihin timjami, suola ja mustapippuri. Laita yhdelle lautaselle raastettu juusto ja toiselle kanamunat, joiden rakenteen vatkaan kevyesti rikki.
Kasta orakkaan lakit ensin jauhoseokseen ja pyörittele pihvi huolellisesti jauhoissa. Kasta pihvi sen jälkeen munaseokseen molemmin puolin ja lopuksi pyörittele pihvi juustossa. Painele juustoa tiiviisti kiinni pihviin.
Paista pihvit pannulla öljy-voiseoksessa kullanruskeiksi. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

Toinen vaihtoehto, jos haluaa miedomman makuisen paneerauksen, on kastaa orakkaat ensin jauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi pankojauhoihin. Pankon joukkoon voi hieman raastaa parmesaania makua antamaan. Hyvää tulee noinkin.

Tänä vuonna olen ehtinyt sienestää oikein urakalla. Ja koska perhe ilmaisi kypsymisensä herkkutatteihin (???!!!), olen poiminut nyt laajemalla kirjolla sieniä. Ja valmistanut niitä monin tavoin. Pikkelöin kantarelleja riistaruokia silmällä pitäen, tein haaparouskuista liudan suolasieniä joulun sienipasteijoita ja sienisalaattia ajatellen. Ja sitten pakastin niitä herkkutatteja ja orakkaita. Olisin osan kuivannutkin entiseen malliin, mutta kuivuri-pentele on karkuteillä. En oikein ymmärrä, mihin hyvään piiloon niin ison koneen voi laittaa. Mutta nähtävästi voi.

Jos kuulut niihin, joiden metsän ovat antelijaita vaaleaorakkaiden suhteen, maista nämä paneroidut vaaleaorakaspihvit. Muita hyviä vaaleaorakasreseptejä alla.

Mutta nyt – huppu päähän ja sienestämään.

Maista myös:

Vaaleaorakkaita ja spelttiä
Vaaleaorakasmuhennos

Vaaleaorakasmuhennos saattelee peurapaistia

11.9.2020 by Mari

Vaaleaorakasmuhennos on mainio sieniherkku ihan sellaisenaan. Juhlarruokaa syntyy, kun sen tarjoaa peurapaistin kanssa, kuten itse viime viikonloppuna tein.

Vaaleaorakas, tuo satoisa kolmen tähden sieni on aina ilahduttava löytö. Mäntyharjulla mökkeillessä vaaleaorakas on joka syksyinen tuttavuus. Ja koska sieni kasvaa rykelmissä, sillä saa nopsasti kopat täyteen. Erityisen hyvä sienivuosi tämä vuosi on ollutkin ja vaaleaorakkaan kanssa sama näyttää pitävän paikkansa.

Vaaleaorakas on myös helppo tunnistettava. En muuten valkoisia sieniä koriini poimi, mutta tässä ei voi mennä vikaan. Lakin alla nimittäin piilottelevat piskuiset, herkästi irtoavat piikit helttojen sijaan. Varma tuntomerkki siitä, että olet vaaleaorakasta koriisi poimimassa – tai sen tummempilakkista sukulaista rusko-orakasta, hyvä ruokasieni sekin.

Vaaleaorakasmuhennokseen sekoitin joukkoon hieman kantarelleja. Vaaleaorakas on niin mieto sieni, että halusin vähän makua – ja kantarelleista tulevaa kivaa väriä – mukaan muhennokseen. mainiosti joukkoon sopivat nyt jo sammaleesta pilkistävät suppilovahverotkin tai viimeiset tatit.

VAALEAORAKASMUHENNOS

11/2 l pilkottuja vaaleaorakkaita

1/2 l pilkottuja kantarelleja

2 keltasipulia

25 g voita

1 tl suolaa

1 prk (200 g) smetanaa tai ranskankermaa

1 rkl naudanfondia (tai kasvisfondia)

1/2 ruukkua persiljaa

1/2 ruukkua ruohosipulia

1/4 tl muskottipähkinää

mustapippuria myllystä

1/2 rkl hunajaa

1. Pilko sipuli ja freesaa sitä voissa pannulla, kunnes sipuli on pehmeää ja alkaa muuttua kullanruskeaksi. Paista toisella pannulla vaaleaorakas- ja kantarellipaloista nesteet pois ilman rasvaa.

2. Silppua yrtit. Lisää sienet sipulisilpun joukkoon. Lisää purkillinen smetanaa ja mausta seos naudanfondilla ja muskottipähkinällä. Pyöristä maku hunajalla. Anna keittyä kasaan ja lisää loppuvaiheessa, kun seos on muhennosmaista, tuoreet yrtit. Maista maku ja lisää sopivasti suolaa.

Valtavan herkullista tämä muhennos oli savustetun peuranpaistin kanssa, joka valmistuu hyvin simppelisti.

SAVUSTETTU PEURANPAISTI

1 peuran sisäpaisti
mustapippuria

suolaa

nokare voita

Paisti sulatetaan, pinta suolataan ja pippuroidaan. Paisti käytetään voissa kuumalla pannulla niin, että se saa kauniin ruskean värin. Loppukypsennys tapahtuu sähkösavustimessa ja paisti otetaan pois savustimesta, kun paistin paksuimpaan kohtaan laitettu sisälämpömittari näyttää 52 astetta. Näin sisus jää sopivasti roseeksi. Paisti kääritään 10 minuutiksi folioon ja leikataan sen jälkeen ohuiksi siivuiksi ja tarjoillaan vaaleaorakasmuhennoksen kanssa. Mainio makupari oli myös kurpitsa-perunamuusi tämän aterian lisukkeena.

Viinisuositus:

Mökin viinikaapista poimittiin kypsän tummamarjainen viini Italiasta eli Zenato Ripassa Valpolicella Superiore, 20, 98 euroa. Täyteläinen ja runsaan hillomainen viini mätsäsi peuranpaistille moitteettomasti. Riistaruoalle lisukehillon voi tarjota näin viinipullostakin.

Vaaleaorakkaan säilöminen

Koska vaaleaorakas on hyvin satoisa, osa siitä on säilöttävä. Paras säilömistapa tälle sienelle on kuivurissa kuivaaminen. Leikkaa vaaleaorakas ohuiksi siivuiksi ja kuivata. Voit myös paistaa nesteet pois pannulla ja pakastaa palat pakasterasiassa.

Maista myös:

Vaaleaorakasta ja spelttiä