Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Ne on täällä!

18.8.2012 by Mari

Nyt niitä saa!

Saksiniekat. Tillikruunut. Punakuoret. Kravut. Pirut merrassa. Ja Fishmarketissa.

Elokuun puolivälin hiostava torstai päättyi mukavissa merkeissä. Muutama porras Espalta maan alle. Kuumuus oli tiessään ja astuin sisään vaaleaan ja viileään Fishmarketiin. Nyt syödään rapuja.

Ravustuskausi käynnistyi 21.7.2012 ja tämän vuoden rapusaaliista ennustetaan hyvää, tosin saaliista loppupääpainotteista. Vielä en ole ehtinyt itse tähän vuotuiseen puuhaan eli rapujen keittoon. Mutta käy se rapukulttuurin juhlistaminen näinkin. Fishmarketissa pöytään kannettiin kaunis kattaus rapuja korkealla vadilla. Rapuliina kaulaan ja saksia katkomaan. Itse valitsen aina isosaksisimmat, sillä saksien liha on makoisaa. Isosaksiset ovat kuulemma koiraita ja isoperäiset ravut naaraita

Syödessä mietin vanhaa sanontaa ravuista, ’piru merrassa’. Eivät nämä punapäät kyllä piruilta näytä. Mutta persoonallisia ne ovat. Katselimme rapulautasen kavereita ja jokainen näytti omalta yksilöltään. Ei näkynyt kahta samanlaista naamaa.

Yksilö karkuteillä!

Elävänä poreilemaan

Rapuihin on myös liitetty aikoinaan monenmoisia terveysvaikutuksia. Niillä on jopa uskottu olevan lähes maagisia parantavia voimia. Ravunkiviä on käytetty sydänlääkkeenä, ravun rasvalla hoidettu lasten kuivia jalkoja. Ja on rapulääkityksen uskottu auttavan myös vesikauhuun. Saksiniekkojen syöminen on lähtöisin aateliston parista, josta se on pikku hiljaa valunut rahvaan pariin.

Itse rapujen keittäminen ei ole herkkähermoisten puuhaa. Mutta elämys se on. Siinä tarvitaan viiniä, pullo tai pari. Keittäjien määrästä riippuen. Ravut pitävät säilytysastiassaan epämääräistä kahinaa ja nappaavat ärhäkästi saksillaan kiinni, kun niitä sieltä poimii. Elävät ravut pudotetaan voimallisesti kiehuvaan veteen, jossa vihretävänharmaa kuori saan upean, oranssisen värinsä. Elävät ravut säilyvät viileässä ja pimeässä 2-3 päivää. Ravut voi säilyttää esimerkiksi ämpärissä, jossa on ruohoa tai raparperin lehtiä.

Itse keittelen ravut lapsuuteni perinteisellä reseptillä, jossa myös ravut saavat huikan. Olutta nimittäin.

Tuijottava katse.

Rapujen keitto

5 litraa vettä
1 1/2 dl merisuolaa
1 sokeripala vesilitraa kohden
pullo olutta
kruunutilliä ja tillin varsia

Mittaa aineet kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Anna kiehua n. 5 minuutin ajan, jotta keitinliemi saa makuja tillistä. Lisää ravut yksitellen kiehuvaan veteen. Jos vesi lakkaa välillä kiehumasta, odota, että se kiehuu jälleen ja jatka taas rapujen lisäämistä. Kuolleet ravut erotat joukosta liikkumattomuudesta ja siitä, että niiden pyrstö on suorana. Heitä nämä pois. Elävänä keitetyn ravun pyrstö vetäytyy värin punastuessa kippuraan.

Ravut kypsyvät n. 8-10 minuutin keittämisen jälkeen, koosta riippuen. Kypsän ravun erottaa kuoren ja pyrstön väliin tulevasta raosta. Tätä itse aina käytän merkkinä. Kun ravut ovat kypsiä, jäähdytä ne mahdollisimman nopeasti keittoliemessä, josta olet poistanut keitetyn tillin ja lisännyt tilalle tuoreita varsia. Hyvä tapa on laittaa ravut tiskialtaaseen kattiloissa ja laskea altaaseen kylmää vettä sekä lisätä joukkoon jääpaloja. Sitten siirto jääkaappiin, kun liemi on viilentynyt.

Ravut keitetään edellisenä päivänä ja niiden annetaan maustua tilliliemessä n. vuorokauden verran, ruokailuun asti.

Victory.

Saa maiskuttaa

En tiedä, mikä mahtaa olla oikeaoppinen tapa syödä rapuja. Mutta isojen saksien ystävänä irrotan ensin sakset. Saksien sisällä oleva liha saadaan terävän rapuveitsen avulla ulos halkaisemalla sakset. Tätä ennen katkaistaan päät saksista ja imeskellään saksista tulevaa lientä. Seuraavaksi otetaan käsittelyyn pyrstö, jossa isoin liha löytyy. Se irroitetaan vääntämällä. Pyrstöä ei käsitellä vielä, vaan sitä ennen irrotetaan vatsa ja jalat erilleen panssarista ja raaputellaan selkäpanssarista mahdollinen rapuvoi. Kovin suurta saalista ei todennäköisesti tule.

Sitten pyrstön kimppuun. Parhaiten pyrstölihan saa ulos leikkaamalla rapuveitsellä pyrstön reunan auki. Pyrstö kuoritaan ja suoli poistetaan. Ja muista! Rapuja nautiskellessa on lupa imeskellä ja maiskutella sydämensä kyllyydestä. Tämä on enemmän seremonia kuin varsinainen mahan täyttävä ateria. Ja tietysti, ensimmäiselle pyrstölle juodaan snapsi. Ja snapsilaulut kaikaavat.

Taistelupari.

Kesän loppu

Mutta takaisin Fisuun. Nautinnollista se on syödä rapuja ravintolassakin. Paahdettua leipää ja lämpimiä käsipyyhkeitä käydään tarjoamassa tuon tuosta. Lasiin lorotellaan mainiosti rapujen kanssa sopivaa Sancerreä. Palvelu pelaa ja on vielä erittäin ystävällistä.

Kymmenen ravun setti per pää täytti sopivasti. Mutta keittiöstä tulvi sen verran hyviä kalan tuoksuja, että pakko oli tilata pääruokaakin. Listalla on monenmoista kalaa monenmoisesti valmistettuna. Vaikea valinta. Pietarsaaren savustettu siika päätyi pöytään. Puisessa laatikossa. Pari yksinkertaista lisuketta – mutta oi, tämä oli superhyvää.

Edellisestä käynnistä Fishmarketissa oli aikaa. Tällä välin ravintola on mielestäni kehittynyt hyvään suuntaan. Pilkut, vaahdot ja täpät on poissa. Tilalla aidon makuista, yksinkertaista ja yksinkertaisesti herkullista ruokaa. Miljööstä olen aina pitänyt. Nyt oli kaikki kohdallaan. Ei muuta kuin pää humisten kotia kohti. Kuulokkeissa soi kaikin puolin superupea Lana del Rey ja superhaikea Summertime Sadness. Rapujen myötä kesä siirtyy ehtoopuolelle. Väistämättä.

 

Kategoriassa: kala ja äyriäiset, ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Avainsanoilla: hyvä kalaravintola Helsingissä, Rapujen keittäminen, rapujuhlat, rapuperinne, ravintola Fishmarket

Kantarelli-rapurisotto – vakavaan sienikuumeeseen

8.8.2012 by Mari

Tunnelmointia leikkuulaudalla.

Kantarelli-rapurisotto syntyi, kun yhsitin kaksi alkusyksyn herkkua. Ja sienikuume se vain nostaa päätään.

Oireet alkavat näkyä jo. Töpäkät herkkutatit. Kellanoranssit kanttarellit. Kutsuvat mua kovaan ääneen metsästä. Jonne suuntaankin joka syksy. Paarmoja pelkäämättä. Punkkeja uhmaten. Ja karhuille musiikkia soittaen.

En ole marjastajatyyppiä. Kykkiminen mustikkamättäiden äärellä ötököiden syötävänä tuntitolkulla ei ole mua varten. Edes puolukkaryppäät ei saa mua innostumaan. Mutta sienet, niitä en voi vastustaa. Varsinkin kun omassa sienimetsässä kasvaa kolmen tähden ruokasieniä koppakaupalla.

Sitä ei osaa selittää. Sitä tunnetta, kun näkee nurmen joukosta pilkottavan kantarellipesäkkeen. Tai kuusikon alla piilottelevan tattiperheen. Ja vähän matkan päässä lisää.  Ja tuollakin näkyy. Sienikuumeesta kärsivä vaeltaa yhä syvemmälle metsään. Kunnes kori on täynnä. Ja sitten ihmetellään, mistä oikein tulin. Ja mihin nyt menen.

Sen verran sysimetsissä sienestän, että karhuja saattaa olla liikkeellä.  Joten metsässä soitetaan sienimusiikkia. Kantarellien metsästysretkellä  Atomic Swing, 90-luvun superhauska, ankkapukuihin pukeutuva ruotsalaisbändi viihdytti mua ja mahdollisia metsän eläimiä muun muassa Stone me into the groove-biisillä. Mihinhän muuten kaikki hyvät bändit lopulta katoaa?

Kantarellit ja ravut tuppaavat tarjolle samaan aikaan vuotta. Ennen ensimmäisiä rapukekkereitä teki mieli vähän maistaa rapuja. Ja kun kanttarellejakin löytyi, tein kanttarelli-rapurisottoa. Väri- ja makukylläistä herkkua.

kantarelli-rapurisotto

Rapu ui risottoon.

KANTARELLI-RAPURISOTTO
Alkupala neljälle

Liemi:

2 rkl voita
4 ravun kuoret
1/2 l hummerifondilientä
tillinoksa

1 shalotti
2 dl riisiä (arborio)
1/2 dl viiniä
1 1/2 dl parmesanraastetta
1 dl ravunlihaa (suolaveteen säilöttyjä ravunpyrstöjä)
4 ravun lihat (kuoret liemeen)
1 dl kanttarellisilppua
1 tl sitruunasormisuolaa
50 g voita
Kokonainen rapu per syöjä

Valmista ensin liemi risottoon. Sulata voi pienessä pannussa ja pyörittele ravunkuoria voissa, kunnes voi hieman ruskettuu. Tee hummerifondista puoli litraa lientä kattilaan, lisää voi ja ravun kuoret sekä yksi tillinoksa mausteeksi. Kaada nestettä risoton joukkoon siivilän läpi, jotta kuoria ei päädy ruokaan.

Silppua salotti ja kantarellit hienoksi silpuksi ja freesaa niitä wokissa tai muussa syvässä pannussa. Lisää risottoriisi ja sekoittele, kunnes riisi kiiltää. Lisää viini. Jatka nesteen lisäämistä aina kauha kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kun riisi on sopivan kypsää, lisää joukkoon raastettua parmesania, voita ja lopuksi ravunlihat. Tarkista maku ja ripauta kantarelli-rapurisoton joukkoon hieman sitruunaista sormisuolaa, mikäli tarvis.

Laita risotto tarjolle pieniin kulhoihin ja laita joka kulhoon koristeeksi yksi keitetty, suomalainen rapu sekä silputtua tilliä. Kaada lasiin vaikkapa uuden maailman Pinot Grisiä, Sileni toimi hienosti tämän lempeänmakuisen risoton kanssa

Nykyisen mökkipitäjän metsässä en ole harmikseni törmännyt mustatorvisieniin. Jotka ehkä ovat lempisieniäni. Niistä saa sherryllä aateloiden mitä maukkainta keittoa. Entä ne kovaääniset herkkutatit? Ne pilkotaan suussa sulavaan risottoon. Tai paistetaan voissa  rapeiksi ja ruskeiksi. Ja tarjotaan tujun punaviinin ja kunnon pihvin kyytipoikina.

Nyt on kantarellit poimittu. Parin viikon päästä alkaa herkkutatteja putkahdella esiin. Silloin on sienikuume pahimmillaan. Mutta loppuu tämäkin aikanaan. Kun punatakkiset hirvestäjät valtaavat lähimetsät, on sienestykset tältä vuodelta sienestetty. Ja sitten kokataan jotain ihan muuta.

Muita sieniherkkuja:
Tattimakaronilaatikko
Tattikastike linsseillä
Vegaaninen suppilovahverokastike
Herkkutattipasta
Mustatorvisienikeitto
Suppilovahveroröstit
Tattirisotto
Kanttarellikeitto
Kanttarellikvinoatto
Suppilovahverokeitto

 

Kategoriassa: kala ja äyriäiset, pientä hyvää, sienet Avainsanoilla: kantarelli-rapurisotto, kantarellirisotto, kanttarelli-rapurisotto, kanttarellirisotto, sienikuume; sieniruokia; ravut

Paratiisielämää

9.7.2012 by Mari

Sitruuna ui.

Varpaat syvällä hiekassa. Turkoosi meri katseen alla. Pinjapuiden tuoksu nenässä. Rantakatujen ravintoloissa kypsentyvät merenherkut. Ja illalla hiiligrilli kuumenee.

Aurinko kutittelee hereille kuuden jälkeen. Begur nukkuu vielä. Mutta aurinko on noussut meren ylle. Avaan lasioven terassipihalle, kirkkaan turkoosi vesi altaassa on sileää. Pulahdus kädenlämpöiseen veteen ja nautinnollinen puolen tunnin aamu-uinti pulujen kujertaessa pinjapuissa.

Aamiainen noudetaan kahdeksalta lähikaupasta. Aamukahvin lisäksi pöydässä tuoksuvat suklaacroissantit ja rapeakuorinen patonki. Tomaatit ovat isoja ja muhkuraisia. Auringon lämpö alkaa tuntua jo voimakkaammin. Mittari näyttää 27 astetta.

Aamiaisen jälkeen auto alle ja pieniä, kippuraisia teitä kurvaillaan kohti rantaa. Se voi olla Llafranchin pehmeähiekkainen ja pitkään taiteilijoiden ja näyttelijöiden suosimana ollut hiekkabiitsi tai vaikkapa Tamariun kivisempi ranta, jossa snorklaajalla on hyvä olla.

Kuumin aika vilvoitellaan rantakadun tasokkaissa ravintoloissa. Paellan tyyppinen hummeripata, minimaaliset, friteeratut mustekalat tai hiekka-ankeriaat, patatas bravakset ja pan con tomato tilataan pöytään. Ehkä vielä jaksetaan lautasellinen sydänsimpukoita, jotka on hyörystetty valkoviinissä ja yrteissä.

Ruoka on yksinkertaista lähiruokaa ja ylisanojen tuolla puolen. Täällä on hyvä olla. Jälkiruoaksi tiukka espresso ja lusikka raksauttaa rikki Crema Catalanan poltetun sokerikuoren.

Iltapäivällä aallot nousevat ja tunnin pari jaksaa vielä olla aaltojen heiteltävänä rantavedessä. Sitten suunta kohti kotivillaa – mutta sitä ennen piipahdus ruokakaupassa.

Kauniita kuin karkit.

Vihannesloisto kaupoissa on vailla vertaansa, mutta kala- ja äyriäistiski on se, josta illallisen pääaines valitaan. Merikrotti irvistää jäiden päältä, vieressä kellii katkoja joka koossa ja hummerit heiluttelevat saksiaan. Täällä tuoksuu tuore kala. Joskus grillataan jättikatkoja, jotka ovat värjäytyneet chilimarinadissa ja jotka grillin lämpö paistaa entistä punaisemmiksi. Toisinaan valmistetaan sydänsimpukat viinissä persilja-valkosipulihöystön kera. Tai laitetaan kampasimpukat gratinoitumaan grilliin.

Muutama pulahdus iltapäivällä vielä altaalla ja sitten ruoanlaittoon. Hiiligrilli kuumenee, ilta saapuu ja kaskaiden siritys kovenee. Grillistä nousee mykistävä tuoksu. Terassilta katsellaan purjeveneiden virtaa ulapalla.

Piskuiset hieta-ankeriaat maistuvat ihan muikulta.

Ruoan jälkeen maistellaan vielä lasi punaista. Hablan tilan Habla del Silencio ei jäänyt viime vuoden Habla 6:n jalkoihin. Vins i licors Grau myy viinejä vaativaankin makuun. Tosin tilaaminen Suomeen ei onnistu. Vastaus oli yksiselitteinen: ’Finland, no.’

Costa Bravalla huolet huuhtoutuvat Välimereen, ruokaentusiasti nauttii, rantalomailija saa pulikoida sydämensä kyllyydestä ja luonto on vielä koskematon. Costa Brava on hyvin säilynyt salaisuus. Pidetään se sellaisena.

Viikko paratiisielämää ja paluu Suomen suveen ei tunnu pahalta. Ei kirpaise sade tai pilvet, sillä Costa Brava helli meitä kesällä ja lämmitti luita myöden. Täältä mun kesä aina alkaa.

—-
Jotain maukasta -ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.

Kategoriassa: grillistä, kala ja äyriäiset, matkoilla, pientä hyvää Avainsanoilla: äyriäisiä grillissä, Begur, costa brava, espanja, matkablogi, ruokamatkat

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 37
  • 38
  • 39
  • 40
  • 41
  • …
  • 44
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...