Jotain maukasta

ruokablogi

Raparperipiirakka – happamasta makeaa

by

Raparperi rakastaa voita ja sokeria.

Mullasta pukkaa punaista vartta. Isot vihreät lehdet luovat varjoja kasvimaalle. Nyt on aika. Aika valmistaa kirpeitä, hapanimeliä piirakoita. Raparperista. Joka on muuten vihannes.

Raparperi kertoo kesän tilanteen. Viikossa pienet, kirkkaanväriset raparperivarsien nuput olivat kasvaneet pitkiksi, komeiksi varsiksi auringon helliessä kasvimaata. Kesä on aluillaan. Siis aika laittaa alkukesän parasta piirakkaa..

Olen aina ollut raparperin suuri ystävä. Kirpeä maku muuttuu sokerin ja voin käsittelyssä miellyttäväksi. Etenkin piirakoissa ja kakuissa raparperin omintakeinen maku on parhaimmillaan. Ja hienointa tietysti on, kun voi taittaa varret piirakkaan omalta maalta.

Raparperia käytetään enimmäkseen jälkiruokiin, vaikka lähtökohtaisesti raparperi on vihannes. Ja hapokas sellainen. Tähän kesän ensimmäiseen raparperipiirakkaan päätyi raparperin nuoria, rapsakoita varsia, paljon voita ja valkosuklaata. Mm..suussasulavaa.

Entisen mökkipitäjämme Sysmän leipomo leipoi pieniä herkullisia kakkumaisia raparperipiirakoita ja kutsui niitä nimellä keikki. Tämä kakku on kunnianosoitus Sysmän leipomon keikille, nimeä myöden.

Makean ja happaman mainio liitto.

Valkosuklainen raparperikeikki

4 raparperin vartta
3/4 dl vettä
3/4 dl sokeria
100g valkosuklaata
3 munaa
3 dl sokeria
1 vaniljatanko
2, 5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50g voita

Raparperit kakun päälle:

2 rkl voita
6 rkl sokeria
2 raparperin vartta
1/2 dl vettä

Leikkaa neljä raparperin vartta ohuen ohuiksi paloiksi, jotka kypsennät kevyesti vesitilkassa johon on sekoitettu 3/4 dl sokeria.
Kesän alun raparperit kypsyvät hetkessä ja liika keittäminen tekee niistä mujua eli varovaisuus kannattaa. Jäähdytäkeittämisen jälkeen palat.

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää vaniljatangonsiemet sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita lopuksi joukkoon raparperinpalat. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.

Rouuhi valkosuklaa isoiksi paloiksi ja painele palat vuoassa olevaan kakkutaikinaan. Höylää pinnalle tasaisesti vielä 50 g voita. Paista kakku 175asteisessa uunissa n. 20-30 min, niin että pinta hieman ruskettuu, mutta kakku on vielä kostea sisältä.

Leikkaa loput kaksi vartta n. sormen pituisiksi pätkiksi ja kypsennä ne voi-sokeri-vesiseoksessa varovaisesti niin, että palat säilyttävät muotonsa. Säästä myös keittoliemi. Koristele kypsä kakku näillä paloilla ja kaada siirappinen keittoliemi vielä koko komeuden päälle. Tuloksena on kostea, makean kirpeä kakku, jolla kruunat kesäpäivän.

Raparperin kanssa on hyvä tarjota jotain maitotuotetta ja turkkilaisesta jugurtista valmistettu vaniljainen kastike on vielä piste ii:n päällä.

Vaniljainen jugurttikastike

2 dl kermaa
1 dl turkkilaista jugurttia
1 vaniljatanko
1/4 dl sokeria

Vatkaa kerma hieman kiinteämmäksi, älä kuitenkaan vaahdoksi asti, koska jugurtti itsessään on paksua. Lisää sokeri ja vaniljatangonsiemet. Sekoita lopuksi joukkoon turkkilainen jugurtti.

Tämä kermainen jugurttikastike on superhyvää ihan sellaisenaankin, mutta käy hienosti makeiden kesämarjojen kastikkeena ja piirakoiden seurana.

Nyt siis kasvimaan kautta ja rouskis vaan raparperia!

——
Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.

Kuin kirsikkana kakussa

by

Valkoinen kuin lumi, punainen kuin kirsikka.

Äidille vain parasta. Pullea, pieni kirsikkapiirakka. Kuppi kahvia ja kahmalokaupalla halauksia. Kirsikkapuussa ei vielä ole edes kukkia. Mutta ei hätää. Kaupasta löytyy purkillinen kirsikoita. Nuolaise, ennen kuin tipahtaa..

Tutkailin taas lähiruokakaupan jenkkihyllyä ja purkillinen kirsikkapiirakan täytettä lähti kokeiluun vaniljaisen juustokakun koristeeksi. Ja tästä kakusta tapeltiin. Kakun juju on valkosuklaisessa digestivepohjassa, joka tuo uutta makua perinteiseen piirakkapohjaan.

Äiti pitää juustokakusta. Äiti pitää makeasta. Tämä on kakku kaikille äideille.

Sweet cherrypie eli pienen pieni kirsikkapiiras
8 pientä piirasta

3 prk philadelphiajuustoa
2 kanamunaa
2 vaniljatangon siemenet
1,5 dl sokeria
100 g valkosuklaata
12 digestivekeksiä
1 prk jenkkihyllyn cherrypie – täytettä
1/2 dl kirsikkalikööriä

Sekoita philadelphiajuustojen joukkoon sokeri sekä kahden vaniljatangon siemenet ja kaksi kanamunaa. Sekoita tasaiseksi ja lisää vielä sokeria, mikäli tuntuu, että täyte ei ole riittävän makeaa.

Murskaa 12 digestivekeksiä sauvasekoittimella hienoksi jauheeksi. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita sula suklaa keksimurujen joukkoon. Laita kahdeksan n. 8 cm leveän, pienen keraamisen kulhon pohjalle levinpaperia ja painele pari lusikallista valkosuklaista keksimurskaa pohjaksi leivinpaperin päälle. Jaa juustoseos kulhoihin ja kypsennä piirakat miedossa lämmössä, n. 175 astetta n. 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt, mutta pysyy kauniin vaaleana. Jäähdytä piiraset ja poista ne paistokulhoista. Saat piirakat kätevästi nostettua pois kulhoista leivinpaperin avulla.

Sekoita kirsikkatäytteeseeen n. 1/2 dl kirsikkalikööriä ja jaa täyte piirakoiden päälle. Laita piirakat vielä muutamaksi tunniksi jääkaappiin ennen tarjoilua.

Näin loppuun täytyy laittaa varoitus. Nämä piirakat ovat addiktoivia. Siis oikeasti, aivan superhyviä. Siksi niitä leivotaankin pullantuoksuisille, pehmeille äideille.

Äiti saattaisi myös pitää valkosuklaisesta kakusta. Ja jotkut äidit ovat heikkoina tummaan.

Suloisen makeaa äitienpäivää kaikille!

——–

Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.

Koskettava kahvihetki

by

Täytetyn apinan katse kohtasi katseeni, kun astuin sisään Laboratory-galleriaan. Ja nenään löyhähti kahvin aromi. Mitäs tämä nyt on?

Vaikuttavaa. Perttu Saksan kuvaamat täytetyt, inhimillisyyttä huokuvat apinat napittivat lasisilmillään, kun maistelimme Erottajan Laboratory-galleriassa Pauligin uutukaista, vaaleapaahtoista vuosikertakahvia, joka tulee kauppojen hyllylle näillä main.

Ja kyllä, kyseessä on vain tietyksi kaudeksi eli täksi kesäksi valmistettu kahvi. Tämän vuosikerran pavut ovat kypsyneet Etiopiassa. Ensi vuonna maistelemme jonkun muun maan vuosikertaa. Minkä, sitä eivät pauliglaisetkaan vielä tiedä. Sato ratkaisee.

No, miltä se kahvi maistui? Pauligin Emmi, kahviasiantuntija, oli elementissään. Kädet piirtelivät kaaria ilmaan, kun hän hehkutti kahvin herkkyyttä ja hienoaromisuutta. Käyttipä hän jopa termiä ylärekisteri. Hänen mukaansa mausta löytyy mustikkaa ja jasmiinia. Sekä todella herkkiä aromeja.

Ja totta ainakin tältä osin. Presidentti Special Blend 2012 -vuosikertakahvista puuttui kahvin normaali kitkeryys. Se oli hienostunutta, jopa teemäistä. Tätä kahvia ei tarvitse laimentaa maidolla. Jasmiiniteen suurkuluttajana en erottanut makuun piiloutunutta jasmiinin aromia. Mustikkaa? Ehkä.

Mutta se, mikä tätä Pauligin innovaatiota, vuosikertakahvia, maistellessani tuli mieleen, on hienostunut kahvihetki ohutposliinisista mokkakupeista. Tarjolla kuivia kakkuja, kevyttä keskustelua ja kahvilusikoiden kilahtelua. Mieleeni hiipi myös syksyllä valmistamani herkullinen ja kostea mazariini-omenakakku, jonka reseptiä en muistanut kirjoittaa ylös. Se pitäisi tästä elegantista etiopialaisesta. Kuten minäkin.

Apinat ja niiden ihmismäiset olemukset jäivät mieleeni pyörimään, kun astuin kirpeään kevätiltaan Erottajalle. Upeita, koskettavia kuvia, jotka menivät suoraan ihon alle ja sydämeen. Kuin kaikuja menneisyydestä. Tähän näyttelyn nimi, Echo, viitanneekin. Vielä ehdit käydä katsomassa Perttu Saksan upean näyttelyn. Suosittelen lämpimästi.

———

Jotain maukasta -ruokablogi tuo nostetta keittiöön.