Pidän raparperista. Mutta siitä en pidä, että koko sato kypsyy kerralla.
Nyt valmista raparperia on kilotolkulla. Ei sitä määräänsä enemmän pysty tätä hapanta vihannesta nauttimaan. Vaikka ihanaa onkin.
Joka vuosi kehittelen tuoreen tavan raparperia nauttimiselle. Tänä vuonna raparperi tapasi pähkinöitä.
Pähkinäinen raparperipiirakka
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl mantelijauhetta
3 rkl pölysokeria
ripaus suolaa
150 g voita
1 muna
1 rkl kylmää vettä
Sekoita huoneenlämpöiseen voihin pölysokeri, mantelijauhe ja vehnäjauhot. Lisää lopuksi muna ja n. 1 rkl kylmää vettä. Laita taikina jääkaappiin 20 minuutiksi.
Täyte:
4-5 raparperin vartta
4 rkl kinuskia (tiivistetystä maidosta keitettyä, tätä myydään valmiina kaupoissa)
1 dl pekaanipähkinöitä
4 rkl sokeria
Voiteluun:
1 kanamuna
2 rkl sokeria
kanelia
Leikkaa raparperi n. 1 cm levyisiksi paloiksi. Laita kulhoon ja sekoita joukkoon 4 rkl sokeria. Lusikoi joukkoon neljä ruokalusikallista paksua, tiivistetystä maidosta keitettyä kinuskia. Rouhi pekaanipähkinät karkeaksi rouheeksi ja lisää joukkoon. Noin, täyte on valmis.
Kauli viilentynyt taikina soikioksi pellin päällä. Levitä raparperi-pähkinä-kinuskiseos taikinan keskelle, jätä reunoille n. kolme senttiä tyhjää. Käännä taikinan reunat täytteen päälle käyttäen apuna leivinpaperia. Voitele reunat kanamunalla ja ripottele reunojen päälle vielä kaksi ruokalusikallista sokeria ja tupsauta kanelia reunoille ja raparperien päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa n. 35 minuutin ajan.
Raparperin hapan maku saa kunnolla kyytiä tässä kinuskisessa piirakassa ja pähkinänystäville pähkinäistä makua löytyy niin piirakkapohjasta kuin itse täytteestäkin.
Piirakka viedään tarjolle vielä hieman haaleana ja vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Mennessä voi huhuilla, että täältä tulee kesän paras herkku!
Tai odotas hetkinen. On mulla yksi toinen jälkiruoka, joka on ehkä vielä parempi. Mutta sen aika on sitten juhannuksena. Mansikoiden kypsyttyä.. Pysy kuulolla!
Muuta hyvää raparperista?