Jotain maukasta

ruokablogi

Päästä vedettävää puustia

by

Ihan sikin sokin vaan sinne vuokaan. Sitä kauniimpi tulee.

Jenkeissä korvapuustitaikinaa tungetaan kapoiseen vuokaan ja syntyy pull apart-pullaa. Korvapuustia vuoassa.

Netissä surffatessa olen nähnyt kauniita kuvia vuoassa kiemurtelevasta pizzasta, pullasta ja leivistä. Pull part-nimellä. Nyt piti kokeilla. Vajaa 30 sukulaista ja ystävää tulossa kyläilemään, vettä ropisee ja sää on syksyinen. Uusi koti saa tuoksua pullalta. Muun muassa.

Pull apartille kiiltoa pintaan.

Pullan leipominen on musta hieman työlästä. Ja vähän vanhanaikaistakin. Joten usein en käsiäni taikinakulhoon upota. Mutta somat kuvat pull apart-pullasta olivat jääneet mieleen kummittelemaan ja niin tänään keittiössä kohosi puolen litran pullataikina.

Ja kahvihetki voi alkaa.

Tee peruspullataikina. Puolen litran taikinasta tulee kaksi pull apart-vuoallista. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi. Levitä päälle reilusti pehmeää voita, voin päälle runsaasti sokeria, kanelia ja ripaus kardemummaa. Sitten vaan kokoamaan. Idea on vähän kuin Boston-kakussa. Korvapuustia tungetaan vuokaan. Mutta pull apart-pullassa ei mennä puustivaiheeseen, vaan kaulittu pullataikina voitelun, sokeroinnin ja kaneloinnin jälkeen leikellään taikinaneliöiksi. Neliöt pinotaan kasoiksi ja laitetaan kyljelleen hyvin voideltuun leipävuokaan. Kananmunalla voitelu ja pulla uuniin 200 asteeseen n. 20 minuutin ajaksi.

Herkullista tuli. Mehevää ja kaunistakin. Pulla maittoi, sade jatkoi ropsotteluaan. Nyt kädessä kuppi vihreää teetä, olo on raukea ja CCR laulaa ’Have you ever seen the rain’. Tänä syksynä ei voi muuta vastata kuin että Oh, yes I have.

Lepakkojen yö ja pannukakkupäivä

by

Voiko aamu alkaa paremmin?

Rapinaa välikatossa. Särähtelevää ääntä ja kahinaa. Äänetön elukka liitää tuvassa. Mutta mikä on tuo tulitikun kokoinen piipittävä kaveri, joka putosi katosta? Unettoman yön jälkeen aamulla tarvittiin jotain makeaa.

Kaksi kesää ollaan jaettu mökki lepakkoseurueen kanssa. Äänistä päätellee useampi emo pesii poikasineen välikatossa. Pudonneita poikasia löytyi pihamaalta viime kesänä ja nostelin niitä takaisin seinänrakoon, emon luo.

Viime kesästä viisastuneena tilkitsimme keväällä mökkiä ja verkotimme myös puolet mökin ulkoseinästä. Ohjeistuksen mukaan kun lepakot tulevat sisään vain etelä- tai länsipuolelta. No, näin ei nyt käynyt, vaan lepakot tulivat tänä vuonna sisään pohjoispuolelta.

Lepakkoäidit vaikuttavat huolimattomilta äideiltä, sillä nyt puolikkaan pikkusormen pituisia poikasia löytyi pihamaalta kuolleena kaksi raukkaa. Yksi tippui yöllä katosta ja ryömi seinänkoloon vikisemään. Ja kyllä, se vikisi ja piipitti korvinkuultavin äänin. Luulimme jo hetken, että pikkulintu oli tehnyt pesän jonnekin lähimaille, mutta bongasimme tämän pikkukaverin seinänkolosta. Emo tuli lentelemään tupaan – niin kuin se jotain auttaisi. Piipitys loppui jossain vaiheessa ja kaveri hävisi kolosta. Tämä koiranaama löysi todennäköisesti tiensä takaisin pesään ja emo poistui mökistä samaa tietä, kun oli tullutkin.

Mutta yön seikkailujen jälkeen silmien ympärillä oli mustat rinkulat ja aamiaiseksi tarvittiin jotain makeaa. Ja heti. Päivä alkoi siis kasalla pannukakkuja ja vaahterasiirappia.

Unettoman yön pannukakut

2,5 dl jauhoja
3,5 dl maitoa
2 ½ tl leivinjauhetta
3 rkl sokeria
hippusen suolaa
2 kanamunaa
3 rkl sulatettua voita

Sekoita kaikki aineet keskenään pannukakkutaikinaksi. Taikinan tulee olla paksuhkoa, paksumpaa kuin lettutaikina. Paista paksuja pannukakkuja voissa esimerkiksi blinipannulla tai pienellä paistinpannulla. Kokoa pannukakut keoksi, laita joka väliin vaahterasiirappia ja kesän marjoja. Nauti lämpiminä kuuman kahvin kera.

Lepakoiden yöstä toivuttiin pikkuhiljaa aamukahvilla pannukakkupinon äärellä. Aamumusiikiksi valikoitui hienon Drive-elokuvan tunnaribiisi ’Nightcall’. Kyllä tästä vielä toivutaan. Lepakoista en ole niin varma. Monta menehtynyttä poikasta ja välikatto on hiljentynyt.

P.S Olen yrittänyt tutkailla, että mikä lepakkolaji on kyseessä. Lepakkovauvoilla selkäpuoli on pikimusta ja vatsa hopeanharmaa. Naama on kuin pienellä koiralla ja korvat ovat pyöreät.

Ota paikkasi auringosta

by

Perinteistä ja raikasta.

Kun talven tiukka ote tässä toukokuun kuluessa malttaisi höllätä, niin tiedän, mihin suuntaan. Noin puolilta päivin. Lauantaina. Aamukahvin jäljiltä virkeänä, mutta nälän muistutellessa olemassaolostaan. Brunssille meren ääreen. Helsingin kattojen ylle. 

Brunssi. Ei aamiainen, eikä lounaskaan. Jotain rapeaa, kuumaa ja makeaa. Jotain raikasta, suolaista ja kylmää. Vaivihkaista heräilyä aamuun. Nautinnollista oleilua.

Brunssi Helsingin kattojen yllä kuulosti houkuttelevalta. Brunssi merinäköalalla entistä paremmalta. Ja brunssi palkitun keittiömestarin antimista. No, se nyt on jo aivan jotain muuta. 

Palace yllätti. Tämä historiaa haviseva ravintola on aiemmista vuosista poiketen auki koko kesän. Ja  kymppikerroksessa tarjolla maittava brunssi kaikkina kesälauantaina. Oma aamu voi alkaa melkein milloin vain. Brunssia kun on tarjolla kello 16 saakka. 

Vielä toissa lauantaina kalsea viima puhalteli Kauppatorilla. Mutta Palaceen päästessä kylmyys kaikkosi. Kompaktin kokoinen brunssipöytä tarjosi tyylikkään kokoelman herkkuja, perinteitä kunnioittaen.

Hienostunutta ja herkullista.

Joukossa oli mukavia yllätyksiä, kuten coleslawta ja tillisipulisilakkaa. Yllättävä, mutta maistuva yhdistelmä. Mintulla maustettujen meloninpalojen kanssa tarjottu ilmakuivattukinkku teki jo lähes täydellistä ruokasinfoniaa. Parsa-perunasalaatti sointui kalaisaan pöytään.

Kaiken kaikkiaan konaisuus oli kivasti koottu 36 tuntia uunissa paahtuneine porsaan selkineen ja talon itse savustamine lohineen ja mehevine munakokkeleineen. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

Viinilistalla on tarjolla muutama huolella valittu brunssiviini ja kuohuva brunssipöydästä löytyvien tuoreiden mehujen lisäksi. Myös jälkiruokapöydässä  laatu korvasi määrän ja kakku, juustot ja marjat tyydyttivät makean kaipuun.

Keittiömestari Koistinen on koonnut  raikkaan ja persoonallisen brunssikokonaisuuden. Kunhan kesä joskus alkaa, niin teen varauksen, varauksen merinäköalasta ja varauksen auringosta. Otan mukaani joukon iloisia ystäviä ja vietän Palacen kymppikerroksen terassilla brunssihetken, ajan tuolla puolen.

Nautimme pitkään ja hartaasti, auringosta, herkuista ja siitä kaipuun tunteesta, minkä tulee, kun näkee laivojen suuntaavan ulapalle. Kohti uusia satamia ja uusia seikkailuja.

Haluatko itse kokea Palacen maittavan lauantaibrunssin?

Jätä viesti tämän jutun kommenttikenttään Jotain maukasta-sivustolle tai käy tykkäämästä Jotain maukasta Facebook-sivuista, niin osallistut kahden hengen lahjakortin arvontaan ravintola Palacen brunssille. Voittajan nimi ilmoitetaan Jotain maukasta-ruokablogissa 8.6.2012 ja lahjakortti lähetetään postitse voittajalle, kun hän toimittaa yhteystietonsa.

——-

Jotain maukasta -ruokablogi  katselee maailmaa kuplien läpi.