Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Ruokafilosofiasta
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta

Hummeria grillistä!

1.7.2017 by Mari

grillattu hummeri, grillatut äyriäiset, penedes, finca la caseta, grilliruokaa, grillaus, grillausreseptejä

Yksi kesän kulinaristisista kohokohdista on, kun nakkaa hummerin puolikkaat grilliin lomamatkalla. Täällä Espanjassa raaskii ostaa useamman hummerin, sillä hinta on siedettävä. Kotona en juuri hummereita grillaile.

Jokaisella kesälomamatkalla hummerin grillaus ei onnistu. Hummeria ei aina yksinkertaisesti ole saatavilla. Viimeiset kaksi vuotta oli taukoa, mutta Penedès ei pettänyt tässä. Hummeria löytyi.

grillttu hummeri, grillaus, grillatut äyriäiset, penedes, finaca la caseta, maatalomajoitus penedeksessä

Grillattu hummeri
2017-06-30 15:14:36
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 4 kokonaista hummeria
Maustekastike
  1. 1/2 ruukku persiljaa
  2. 4-5 murskattua valkosipulinkynttä
  3. 2-3 rkl sitruunanmehua
  4. ripaus sormisuolaa, esim. Maldon
  5. 3/4 dl oliiviöljyä
Valmistusohjeet
  1. Halkaise hummerit pääpuolelta aloittaen tai pyydä, että kalatiskillä hummerit halkaistaan valmiiksi ja sakset murskataan.
  2. Silppua persilja ja sekoita silpun joukkoon murskatut valkosipulinkynnet. Lisää oliiviöljyä niin, että saat notkean kastikkeen. Mausta suolalla ja sitruunanmehulla.
  3. Valuta kastiketta hummerien lihan päälle. Grillaa grilliritilällä kuoripuolelta, kunnes liha on kypsää. Grillin kuumuudesta riippuen tämä vie noin 10 minuutin verran. Jos kuori alkaa mustua, siirrä hummerit vähemmän kuumaan paikkaan.
Vinkit
  1. Sakset kypsyvät hieman kauemmin kuin pyrstö eli kun pyrstöt ovat kypsiä, siirrä ne pois suorasta kuumuudesta ja anna saksien kypsyä vielä muutamien minuuttien ajan.
  2. Tarjoile grillatut hummerit Romesco-kastikkeen ja/tai aiolin sekä rapean leivän kanssa.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Ensimmäisen kerran grillasin hummeria Costa Bravalla. Silloin ostin hummerit kokonaisina ja sitten pitikin etsiä loma-asunnosta riittävän kookasta ja terävää veistä, jotta hummerin saisi halki. Tästä oppineena nykyään pyydän, että kaupan kalatäti rouhaisee hummerin kahtia isolla puukollaan. 

Ja on se sen verran roisia touhua se hummerinhalkaisu, että ihan kiva, kun joku tekee sen puolestani. Ekalla kerralla piti vilaista video internetin syövereistä, että miten tämä homma hoituukaan. Ja niin se hoituu, että pääpuolesta aloitetaan halkaisu, jotta hummeri kuolee mahdollisimman nopeasti.

Kun tästä vaiheesta pääsee ohi, niin sitten kaikki onkin sheer bliss. Tehdään hyvä hiillos, hummerit maustetaan simppelillä mausteliemellä ja niitä grillataan, kunnes ne ovat kypsiä. Lisukkeeksi lusikoidaan romescokastiketta tai aioilia sekä vähän rapeaa leipää. Myös pieneksi kuutioitu tomaatti-kurkku-sipulisalaatti raikkaalla vinegrettikastikkeella sopii grillatun hummerin kera.

Ihanaa. Niin ihanaa. Ja missä tällaista herkkua voi nautiskella? Tällä lomalla suuntasin jälleen upeaan Penedèkseen, Florianin ja Veronikan huomaan. Muistatteko, kun joitain vuosia sitten kerroin heidän pitämästään majoitustaivaasta? Nyt talo on uusi maatalomajoitus, Finaca la Caseta, mutta aivan yhtä ihana. Ja palveluja saa juuri sen verran kuin itse tykkää. Ja mehän tykätään!

Florian on nimittäin työskennellyt huippukokkien ravintoloissa, joten ruoka, mitä hänen käsistään syntyy, on jotain aivan muuta. Mutta tästä lisää myöhemmin. Nyt kohti Barcelonaa.

Tsekkaa kesän maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

Filed Under: gluteeniton, grillistä, kala ja äyriäiset, Pääruoat, Reseptit Tagged With: äyriäisiä grillistä, grillattu hummeri, maatalomajoitus penedèkessä, matka penedekseen, Penedés, ruokamatka Penedèkseen

Albet i Noya: vierivä kivi ei sammaloidu

22.9.2014 by Mari

Xarello-rypäleet ovat kypsiä.

Xarello-rypäleet ovat kypsiä.

 Halusin testata tämän viinin tekemistä, koska se on vaikeaa, toteaa Josep M. Albet i Noya ja kaataa toisen lasillisen sulfiititonta Xarelloa tarjolle.

Ainutlaatuinen kokemus, kerta kaikkiaan. Vierailu Albet i Noyan luomuviinitilalla omistaja Josepin ohjauksessa oli syvällinen katsaus Penedeksèn ihka ensimmäisen luomutilan viininviljelykseen. Mikä upea tilaisuus keskustella tilan omistajan ja koko Penedeksèn viinialueen presidentin kanssa. Mistäpä muusta kuin viineistä.

Mikä innostus ja intohimo.

Mikä innostus ja intohimo.

Josep ottaa meidät vastaan, kun poimijat ovat lounaalla. Hän selittää heti kättelyssä, että hän ehtii ensin puhua puolisen tuntia, sitten hänen on mentävä peruuttamaan toinen, rypäleitä kukkuroillaan oleva traktori koneiden äärelle. Jos hän ei itse tätä tee, työntekijät saattavat alkaa vetää lonkkaa. Kuulemma.

Matkalla viiniksi.

Matkalla viiniksi.

Maistiaisia kuormasta.

Maistiaisia kuormasta.

Aurinko porottaa kuumasti pihamaalle, mutta Josepilta ei juttu lopu. Hyvin pian käy ilmi, että keskustelemme tässä luovan, jopa hieman hullun ‘viiniprofessorin’ kanssa. Josep nimittäin kertoo testaavansa jatkuvasti erilaisia rypäleristytyksiä. Hän suorastaan rakastaa uuden luomista.

Ideat testeihin hän saa maistelemalla viinejä muualla maailmalla. Jos joku maistuu hyvältä, hän miettii, että miltähän sama viini mahtaisi maistua Penedèsin maaperässä kasvatettuna ja vaikkapa risteytettynä jonkun paikallisen rypäleen kanssa.

Tällä testaillaan. 5 rypäle kilon puristin.

Tällä testaillaan. Viiden rypälekilon puristin.

Näitä kokeiluja hänellä on käynnissä parhaillaan lukuisia. Testailu on hidasta. Parin kolmen vuoden päästä tulee tuloksia, pullo tai pari viiniä. Sitä sitten maistellaan ja katsotaan, kannattaako tuotteen viljely käynnistää laajemmin.

Tila on todella viehättävä.

Tila on todella viehättävä.

Ensimmäinen luomuviini Albet i Noyan tilata valmistui jo 36 vuotta sitten. Koko tilan tarina alkoi, kun Josepin isoisoisä oli tilanhoitajana silloin muiden omistuksessa olevalla tilalla. Tätä työtä sitten jatkoi isoisä, isä ja lopelta Josep. 25 vuotta sitten hän osti tilan itselleen.

Nyt tilata valmistuu reilu miljoona pulloa viiniä vuodessa. Vientiin tuotteista menee 82 prosenttia. Espanjalaiset eivät kuulemaa osta niin paljon, kun etikettiteksti on kataloniaksi, eivät kuulemma ymmärrä. Josep on henkeen ja vereen katalonialainen, se on selvää.

Pikku-kisun veljen söi kettu edellisenä yönä.

Kettu söi pikku-kisun veljen edellisenä yönä.

Kierrämme tilan, kellarit, tutustumme tynnyreihin. Tässäkin Albet i Noyassa ollaan erilaisia:  Josepin mielestä akaasiatynnyrit sopivat paremmin Xarellon säilömiseen, niistä tulee viiniin tammitynnyreiden aromia miedompi maku, joka ei peitä Xarellon herkkiä vivahteita alleen.

Reilun parin tunnin kierros päätyn viinitilan vehreälle, avaralle pihalle. Josep haluaa maistattaa meille Xarelloja. Ensin yhtä, laajempaan tuotantoon päätynyttä kokeilua, Nodosos Xarelloa, joka on valmistettu kokonaan ilman sulfiitteja. 

Tervetuloa maistamaan.

Tervetuloa maistamaan.

Tähänkin viiniin liittyy hauska tarina: ensimmäisiin etiketteihin painatettiin, että nauti viini kolmen kuukauden sisällä, koska pelättiin, rikitön viini menee huonoksi nopeasti. Kun tilalla maistettiin viiniä kolmen kuukauden päästä, sen maku oli vain kehittynyt. Hupsista vain, etiketit vaihtoon ja viinisiepoille annettiin lupa nautiskella viiniä vuoden ajan. Nyt, toisen satsin valmistuttua, takaetiketti ei enää ohjeista mitään.

Juuri tästä kyseisestä Xarellosta tiedustelin Josepilta, että miksi haluasit tehdä viinin ilman sulfiitteja. Hän naurahti, että niin, siinä tosiaan on riskinsä ja huoli viinin sälymisestä oli kova – mutta kuten sitten huomattiin, turha.

 

Sitten maistetaan!

Sitten maistetaan!

Syy valmistamiseen oli yksinkertainen. Josep oli maistanut vastaavanlaista viiniä Ranskassa ja ihmetellyt, että miten siitä oli tullut niin ikävän makuista pahaa suorastaan. Heräsi halu haastaa itsensä, tehdä viinistä hyvänmakusta. Ja siinä hän onnistui kyllä.

Toisen sadon Nosodos Xarello on edelleen hapokas, mutta raikas. Kyseisenä päivänä lämpö huiteli lähempänä 30 astetta ja viini virkisti mukavasti. Maistui kivasti aperitiivina.

Kolme kovaa Xarelloa.

Kolme kovaa Xarelloa.

Toinen maistelemamme Xarello on Albet i Noyan kaupallisin tuote, Xarello clàssic, maultaan pyöreä ja freesi. Kolmas, kypsä ja täyteläinen El Fanio Xarello on saanut 6 kuukauden ajan maustua akaasiatynnyreissä. Kaikki viinit olivat maukkaita, hyvin erilaisia toki, mutta sitä ehtaa, mineraalista Xarelloa. Tämä viimeisin oli eniten makuuni hyvine tynnyriaromeineen.

Meillä aika riensi ja nälkäkin alkoi kurnia vatsassa, joten jouduimme kieltäytymään, kun Josep olisi siirtynyt maistelemaan punaisia. Mutta näppäränä miehenä hän tilasi meille pöydän lähikylän herkullisesta Cal Xim-ravintolasta, jossa kaikki ruoka valmistuu isosta hiiligrillistä ja saapuu pöytään hyvin rustiikkisen oloisena. Ja tilasipa hän vielä ravintolan  pöytään pullon Albet i Noyan Tempranilloa. Mikä mies!

Kokeilu päätyi valmistukseen.

Kokeilu päätyi valmistukseen.

Ennen tilalta lähtöä oli vielä pakko tiedustella tältä inspiroituneelta omistajalta, että kuka sitten jatkaa hänen työtään, hänen intohimoaan. Hän totesi olevansa onnekas. Nyt 22-vuotias poika on alkanut opiskella enologiaa ja luvannut ottaa tilan aikanaan haltuunsa.

Se on hyvä juttu se, sillä näitä viinejä juo kyllä ilokseen. Sitä se intohimolla työskentely teettää. Takuuvarmasti maukasta!

Aika lähteä.

Aika lähteä.

Tilalta olisi voinut ostaa viinejä mukaan tai lähettää niitä suoraan Suomeen, mutta päädyin itse tilaamaan espanjalaisia viinejä Decantalo-viinikaupasta, jota Penedeksèn majoituksemme isäntä Florian suositteli. 

Ei Penedès-kokemuksia tänäkään vuonna pysty yhteen tai kahteen postaukseen tiivistämään, joten pysy kuulolla. Tulossa tunnelmia hyvin erilaisesta viinitilasta eli visiitistä Codorniun viinitialta. Ja käydään samalla vähän läpi myös Classic Penedès-kuviota, jossa Albet I Noyalla on sormensa pelissä. Mikäs juttu se on?  Kuulet pian!

Maistele Albet i Noyaa Suomessa juomalla yhtä lempikuplivaani eli ‘varvascavaa’.

Tässä vielä viime vuoden tunnelmia Penedèsin-resissulta näin alkuun, jos viinireissu Penedeksèen alkoi poltella.

Yhteistyössä Alpha Beverages Finland:in kanssa

Filed Under: sisältöyhteistyö, viini Tagged With: albet i noya, hyvä ravintola penedeksessä, luomuviinitila penedeksessä, matka penedekseen, penedeksen viinit, viinimatka Penedèkseen

Jotain Maukasta

Maistele ruokaentusiastin ja viininystävän whole food-maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • Veriappelsiinimaniaa – veriappelsiinisiika
  • Misokana – aasialaista arkeen
  • Kookosriisi on lisukkeiden lisuke
  • Kookospossu – iisiä aasialaista arkeen
  • Ruoka- ja juomatrendit 2021

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit 2021

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Apropoo

Anyhow, the hole in the doughnut is at least digestible. H.L. Mencken

Mitä kaikkea?

aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa hirvireseptejä hortoilu jotain maukasta joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsa kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen pääsiäisherkkuja ravintolaelämyksiä riistaruokia ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat samppanja sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta