Miten näin hyvää ankanmaksaa tehdään?
Elämäni paras tasting menu. Cal Pere del Maset Penedèksessä piti huolen tästä.
Cataloniassa asuva ystävämme Paolo päräytti prätkällään hotellillemme ja raahasi meidät lounaalle Sant Pau D’Ordalin kylään. Ja hyvä, että raahasi. Mikä kokemus. Sant Pau D’Ordal on jo hyvin lähellä Barcelonaa, vain noin puolen tunnin matkan päässä, mutta kylä on pieni.
Täällä se tapahtui.
Mutta – ei saa antaa pienuuden hämätä. Kylässä on ainakin kolme todella hyvää ravintolaa aivan ripi rinnan. Mutta tällä kertaa kävimme Cal Pere del Masetissa.
Maukas tervehdys.
Tyylikäs ja avara ravintolasali, joka takaa paljastui valtavat tilausravintolatilat, jossa hyllyillä ainakin 40 eri viskilaatua ja kävimme myös kurkkaamassa talon viinikellaria, jossa mittavat 800 eri viiniä odottamassa juojiaan. Tästä johtuen se viinilistakin oli paksumpi kuin pyhä kirja.
Ekaa kerta tätä. Mutta ei vikaa.
Paikalla oli vanhaa, mutta hyvin toimeentulevan oloista mummoa ja pappaa, paljon paikallisia ja me, turistit. Omistaja kiersi pöydästä toiseen rupattelemassa ja hänen poikansa oli tarjoilijana.
Savuisia, kylmiä.
Otimme kuuden lajin maistelumenun, karitsaa ja päätyi meistä yksi merikurkku-mustekala fideuaan. Ruoka oli kaikkea, mitä hyvältä aterialta voi toivoa: kaunista, maukasta, kuumaa, hauskaa, paikallisista aineksista tehtyä ja se tuli pöytään sopivassa tahdissa.
Yhdessä vaan samasta padasta.
Alkuun oli muutamia keittiön tervehdyksiä, kylmää gaspachoa ja marinoituja simpukoita. Sitten päästiin itse asiaan. Aivan tajunnanräjäyttävän herkullista oli kaikki, mutta erityisesti mieleen jäi botifarralla täytetty ja friteerattu kesäkurpitsankukka, itsetehty foie gras pannukakkumaisella pohjalla hunajaisten persikoiden kanssa. Äyriäisfideuan omistajan poika suositteli syömään suoraan pannulta, kaikki yhdessä.
Jälkiruokana oli kakunpala mansikkakermakeitossa. Aivan loistavan makuista ja lennokas idea. Tätä piti jo testata ihan kotioloissa, mutta kun tuo mansikka-aika alkaa olla ohi..
Tätä teen.
Tiivistettynä. Aivan napakymppi kokemus. Rentoa, helpon oloista, mutta taiten tehtyä. Kerrassaan erinomaisia katalonialaisia herkkuja. Iso kiitos, Paolo, että revit meidät ylös altaan reunalta lötköttelemästä. Kyllä tämä ateria yhden rusketuksen voittaa.
It was thiiis good!
Sant Pau D’ordalin muita herkkuja:
Cal Xim – Täällä kävin myös, on muutaman kymmenen metrin päässä Cal Perestä. Ravintolalla kaksi Bib Gourmand -haarukkaa. Ruoka ja meininki on rustiikkista. Kaikki annokset tulevat hiiligrillistä. Istu rennosti pihamaalla nautiskelemaan.
Cal Saldoni – tämä sijaitsee aivan Cal Pere del Masetin vieressä kaksinen Bib Gourmand-haarukkoineen. Käymisen väärti. Varmasti.
Vilafrancan herkkuja:
Hieman kauempana majoituksestamme sijaitsi Vilafrancan kylä. Siellä testasimme vanhaan tehtaaseen tehtyä trendikästä ravintolaa. Uskomaton fuusiokeittö italialaisesta, japanilaisesta ja katalonialaisesta ruoasta. Tiedän, kuulostaa kauhealta, mutta tarjolla oli aivan suussasulavaa ruokaa todella jännillä twisteillä. Tykkäsin kovasti. Ja paikka täyttyy jo lounasaikaan paikallisista herkuttelijoista.