perjantaipullo Archives - Sivu 11 14:stä

Viini kuin tyttönen

11.1.2013 by Mari

Punainen helma vain heilahtaa.

Tai ainakin neitokainen. Ehkä kuitenkin nainen. Parhaassa iässään. Ja nimeltään Nicole.

Pääsin juuri ennen joulua hehkuttamaan uutukaisen lempiviinin löytymistä. Mutta niin se maine ja kunnia on katoavaista.

Ykkössija on syrjäytetty. Nyt lasiin kaatuu Nicole. Cosimo Maria Masinin Rosso Toscano. Join tätä viiniä alun alkujaan ravintola Murussa. Siellä sommelier on sydämellä valinnut kaikki juomat. Kaikki tyyni makoisia. Siksi tuolla reissulla Nicolesta jäi vain punapalloinen ulkokuori mieleen.

Kaksin aina kaunihimpi.

Sattumalta löysin nyt tätä samaista viiniä Kampin Alkosta. Ja mikä jälleennäkemisen ilo! Viini, jossa on kukkean runsas ja aromikas maku. Tuoksussa käynyttä omenaa, maan tuntua. Suunmyötäinen viini sellaisenaan. Sopiva tyttö perjantai-iltana ulos ikkunasta pimeään tuijotellessa. Yksin tai kaksin iltaa istuskellessa.

Punainen pipo.

Tai sitten Nicole tykkäisi olla paikalla, kun lautasella on Lombardian alueen lihaherkkua, Saltimbocca alla Romanaa eli ohutta vasikan pihviä salvianlehtineen ja viinikastikkeineen. Loistoviini, kerta kaikkiaan.

Nicole nosti esiin kesämuistoja. Grillissä tirisi muikeasti suolainen saltimbocca, juuri sopiva ateria helteisen päivän jälkeen. Elokuun ilta, lautasen kokoiset vasikan saltimboccat ja elämän sietämätön keveys.

Marsalan maustamana niin muikean hyvää.

Saltimbocca alla romana
4 hengelle

n. 150 g vasikanpaistia per syöjä
tuoretta salviaa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja
marsala-viiniä (hätätapauksessa valkoviiniä)
voita paistamiseen

Nuiji pihvit lehtipihvin ohuiksi ja jauhoja ne kevyesti vehnäjauhoissa. Levitä jokaisen pihvin päälle siivu tai kaksi ilmakuivattua kinkkua ja muutamia salvianlehtiä. Kiinnitä päällysteet hammastikulla pihviin. Paista pihvejä reilun minuutin verran per puoli, pippuroi ne ja nosta tarjoiluastiaan odottamaan. Ilmakuivattukinkku on suolaista, joten suolaa kannattaa lisätä vasta ruokailuvaiheessa – jos siltä tuntuu.

Ja toinen näkymä.

Lisää pannulle 1 rkl voita ja ¾ dl marsala-viiniä, kiehauta ja kaada pihvien päälle. Valkoviinikin käy, jos Marsalaa ei ole, mutta Marsalassa on tähän ruokaan mainiosti sopiva, pehmeän makea, omintakeinen maku.

Kesäiltaa odotellessa. Lasiin tummanpuhuvaa Nicolea, viereen sopivaa seuraa ja tuoksuvat saltimboccat pannulta pöytään. Rakkautta joka puraisulla!

Kun löytää sen oikean

28.11.2012 by Mari

Korkki kiiltää pimeässä.

Tummanpuhuvan ja tuoksuvan. Ryhdikkään ja täyteläisen. Pehmeän ja silkkisen. Vierailta mailta.

Pyörin yhtenä syksyisenä päivänä Kampin Alkossa. Tiesin tarkkaan, mitä makumaailmaa etsin. Silti mieleen ei tullut yhtään viiniä, joka istuisi toiveisiini. Näytin eksyneeltä, harhailin hyllyjen välissä. Mutta apu oli lähellä. Alkon myyjä nappasi hihasta kiinni. Missään, ei niin missään kaupassa saa yhtä paneutuvaa palvelua. Peukku tästä, Alko.

Illan ilostuttaja.

Kerroin, että haluaisin viinin, jossa on runsaasti vaniljaa ja tammitynnyrien tuntua. Sekä maussa että tuoksussa. Viinin, jota voi nautiskella isosta lasista ilman ruokaa, pyöritellen ja aromia tuoksutellen. Ja joka myös sopisi pihvin kumppaniksi. Ja löytyihän se. Siellä se pullo oli Espanja-hyllyssä. Myyjä ei epäröinyt. Tilausvalikoiman pullo, Baron De Ley, Riojasta. Pullo täynnä vaniljaa ja tulvillaan pähkinää. Pehmeä ja silkkinen, miellyttävä viini.

Pian maa muuttuu valkeaksi.

Tätä tummanpuhuvaa ja viinikiviä lasinpohjalle jättävää viiniä nautiskellaan Paloma Faithin 30 Minute Love Affairin soidessa. Vaikka kyllä tämä on hieman pidempi rakkaussuhde. Baron De Ley Gran Reserva 2004 on pokannut ykkössijan lempiviinilistallani. Ainakin toistaiseksi. Lempiviinini. Juuri se oikea. Ainakin siihen asti, kunnes löydän yhtä mehukkaan kilpailijan.

Pimeä pullo perjantaiksi

11.10.2012 by Mari

Pieni lintu oksallaan, laulaa niitä näitä.

Tai ainakin musta-valkoinen. Mutta sisältö on yhtä linnunlaulua ja sirkutusta.

Täytyy myöntää, että joskus mun viinivalintaan vaikuttaa pullon esteettisyys. Tiedän, että sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä erinomaisen sisällön kanssa. Ja karvaita pettymyksiä on estetttisen pullon äärellä koettu. Eihän ikävänmakuisen viinin somaa pulloa edes raaski kuvata, koska kirjoitan vain asioista, joista aidosti pidän.

Syystunnelmointia.

Mutta aina silloin tällöin joku erikoinen, värikäs tai hassu pullo Alkon hyllyllä ilahduttaa ja tarttuu matkaan. Kuten nyt tämä Loganin Weemala Pinot Noir. Kuulin, kuinka tuo pieni musta lintu sirkutti iloista säveltä. Ihan suorastaan pomppi oksallaan. Toki valinnassa painoi hieman myös se, että Loganin Chardonnay oli myös ihan kelpo. Ja silmää miellyttävä pullo sekin.

Pullo lähti pelistä pois.

Tämä esteettinen ostos yllätti. Sisältökin oli varsin kelpoa ja oikein suunmukaista. Pinot Noir mun makuun. Pehmeä, hienostunut ja tasapainoinen viini, jossa keveä, mutta ei kuitenkaan yhtään lattea jälkimaku. Kuulas kirkas väri ja marjaisa tuoksu kumpusivat lasista. Juuri oikea pullo kirpeään syyspäivään. Tämä ostos ilahdutti. Mutta tietäisittepä vain, mitä laitoin ruoaksi tämän herkullisen viinin kanssa. Se vasta maukasta olikin. Kaunista, syksyistä ja ihanaa. Mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa..