Korkki kiiltää pimeässä.
Tummanpuhuvan ja tuoksuvan. Ryhdikkään ja täyteläisen. Pehmeän ja silkkisen. Vierailta mailta.
Pyörin yhtenä syksyisenä päivänä Kampin Alkossa. Tiesin tarkkaan, mitä makumaailmaa etsin. Silti mieleen ei tullut yhtään viiniä, joka istuisi toiveisiini. Näytin eksyneeltä, harhailin hyllyjen välissä. Mutta apu oli lähellä. Alkon myyjä nappasi hihasta kiinni. Missään, ei niin missään kaupassa saa yhtä paneutuvaa palvelua. Peukku tästä, Alko.
Illan ilostuttaja.
Kerroin, että haluaisin viinin, jossa on runsaasti vaniljaa ja tammitynnyrien tuntua. Sekä maussa että tuoksussa. Viinin, jota voi nautiskella isosta lasista ilman ruokaa, pyöritellen ja aromia tuoksutellen. Ja joka myös sopisi pihvin kumppaniksi. Ja löytyihän se. Siellä se pullo oli Espanja-hyllyssä. Myyjä ei epäröinyt. Tilausvalikoiman pullo, Baron De Ley, Riojasta. Pullo täynnä vaniljaa ja tulvillaan pähkinää. Pehmeä ja silkkinen, miellyttävä viini.
Pian maa muuttuu valkeaksi.
Tätä tummanpuhuvaa ja viinikiviä lasinpohjalle jättävää viiniä nautiskellaan Paloma Faithin 30 Minute Love Affairin soidessa. Vaikka kyllä tämä on hieman pidempi rakkaussuhde. Baron De Ley Gran Reserva 2004 on pokannut ykkössijan lempiviinilistallani. Ainakin toistaiseksi. Lempiviinini. Juuri se oikea. Ainakin siihen asti, kunnes löydän yhtä mehukkaan kilpailijan.