Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Jotain maukasta

ruokablogi

Noidat juhlivat öisin

by

Pimeä nousee.

Pimeä nousee.

Musta etiketti. Jotain hämärästi tuttua. Huh, onko tämä pullo Blair Witch -projektin noidan tekosia?

Intensiivistä kauhua ja näkymätön vihollinen. Öisiä ääniä teltan ulkopuolelta. Jäljelle jää vain filmi..

Mitähän itävaltalainen viinintuottaja Willie Opitz on ajatellut, kun on tähän Heideboden punaviinipulloon etiketin suunnitellut? Oksarakennelmia ja joku hämärä teltta. Ensi fiilikset pullosta nostattavat ihon kananlihalle. Ihan kauhuelokuvameininkiä. Blair Witch -project.

Ääniä. Et ole yksin.

Ääniä. Et ole yksin.

Kulttielokuva Blair Witch -project oli aidosti pelottava elokuva, vaikka ei siinä ollut päätä eikä häntää. Eikä tarinalla yhteyksiä todellisuuteen. Toisaalta, itävallan mielenkiintoisin viinivaikuttaja Willie Opitz osaa hommansa ja tämä uutuus kiinnostaa kovasti. Alkon myyjäkin kehui tätä tuotetta vuolaasti. Unohdetaan kauhuelokuvaviittaukset ja maistetaan. Rohkeasti.

Värit häviävät.

Värit häviävät.

Kyllä kannatti. Heideboden on todella hintansa, muutaman sentin yli 10 euroa, väärti. Pehmeä, tummanpuhuva ja marjaisa viini on erittäin herkullinen. Helppo juotava. Viini sellaisenaan, seurustelujuomaksi tai lihaisan ruoan kanssa. Pääsiäisen lammasaterialle? Tuntuu, että viini sopii melkein minkä kanssa vain. Hyvin se meni mausteisemmankin aterian, chorizomakkaralla ja kinkulla sekä sienille täytettyjen perunankuorien kanssa. Vieraat tykkäsivät. Juoma katosi parempiin suihin alta aikayksikön. Olisi pitänyt ostaa pari pulloa. Willie ei petä. Jännittävä pääsiäisjuoma tämä Opitzin uutuus.

Vain viini jää.

Vain viini jää.

Kokeile. Mutta. Muista ottaa taskulamppu sängyn viereen yöllä. Yöllä hahmot erkanevat varjoista ja lapsuuden ajan pelot ojentelevat pitkiä kouriaan. Rapsahdus keittiöstä. Sydän jättää yhden lyönnin väliin. Kahiseeko portaissa? Blair Witchin noita palannut noutamaan omansa. Jäljelle jää vain viini..

Pimeä pullo perjantaiksi

by

Pieni lintu oksallaan, laulaa niitä näitä.

Tai ainakin musta-valkoinen. Mutta  sisältö on yhtä linnunlaulua ja sirkutusta.

Täytyy myöntää, että joskus mun viinivalintaan vaikuttaa pullon esteettisyys. Tiedän, että sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä erinomaisen sisällön kanssa. Ja karvaita pettymyksiä on estetttisen pullon äärellä koettu. Eihän ikävänmakuisen viinin somaa pulloa edes raaski kuvata, koska kirjoitan vain asioista, joista aidosti pidän.

Syystunnelmointia.

Mutta aina silloin tällöin joku erikoinen, värikäs tai hassu pullo Alkon hyllyllä ilahduttaa ja tarttuu matkaan. Kuten nyt tämä Loganin Weemala Pinot Noir. Kuulin, kuinka tuo pieni musta lintu sirkutti iloista säveltä. Ihan suorastaan pomppi oksallaan. Toki valinnassa painoi hieman myös se, että Loganin Chardonnay oli myös ihan kelpo. Ja silmää miellyttävä pullo sekin.

Pullo lähti pelistä pois.

Tämä esteettinen ostos yllätti. Sisältökin oli varsin kelpoa ja oikein suunmukaista. Pinot Noir mun makuun. Pehmeä, hienostunut ja tasapainoinen viini, jossa keveä, mutta ei kuitenkaan yhtään lattea jälkimaku. Kuulas kirkas väri ja marjaisa tuoksu kumpusivat lasista. Juuri oikea pullo kirpeään syyspäivään. Tämä ostos ilahdutti. Mutta tietäisittepä vain, mitä laitoin ruoaksi tämän herkullisen viinin kanssa. Se vasta maukasta olikin.  Kaunista, syksyistä ja ihanaa. Mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa..

Outo valoilmiö vai vuoden viini?

by

Sisäinen hehku?

Vuoden viiniltä vaaditaan tasapainoisuutta ja harmoniaa. Virheettömyyttäkin. Ilahdutti, että vuoden 2011 punaviiniksi kiri Tommasi Ripasso Valpolicella 2009. Viini on sellainen, joka helposti tulee valittua, kun haluaa lasillisen jotain hyvää. Way to go, Tommasi!

Perjantai-iltana taas pyörittelin Tommasin Ripassoa lasissa työviikosta toipuen. Viini heijasteli kauniin purppurana valkoiseen pöytään, tuoksui nahalta, vähän jopa lannalta, mutta maku oli pyöreä ja miellyttävä.

Viini-lehti on jo vuodesta 2004 valinnut vuoden valko- ja punaviinit ja valitut saavat kyllä boostausta myyntiinsä. Hyllyt tyhjenevät tasaiseen tahtiin. Ja miksikäs ei, kun valitut viinit ovat tasokkaita.

Ripassoa lasissa.

Ripasso viittaa valmistusmenetelmään, jossa Amaronen ja Recioton valmituksen jäänteet eli rypäleiden kuoret lisätään Valpolicella-viiniin. Tämä tuo viiniin intensitettiä, väriä ja omintakeisen maun. Ja lisää viinin alkoholipitoisuutta.

Tommasin Ripasso on helppo viini. Se ei vaadi ruokaa seurakseen eikä kovin nopeasti muutu karvaaksi lämmetessään. Juuri oiva viini viikonlopun rentoutumiseen: vähän hyvää salamia, herkullista juustoa ja maalaisleipää sekä kauniisti hehkuvaa Tommasia lasiin. Se on viikonloppu nyt!