Jotain maukasta

ruokablogi

Prioratin Nona ja lihan himo

by

Ryhdikkyyttä Prioratista.

Joskus on vaan pakko saada. Upea pihvi ja tähän sointuva lasillinen viiniä. Mutta tämä ei ole niin yksinkertaista. .

Herkullinen liha vaatii arvoisensa viinin. Ja viinin valintaan vaikuttaa oleellisesti tarjolla olevat lisukkeet. Puhumattakaan fiiliksestä ja seurasta. Ja maitakin on niin monia..

Herlevin dinneristä jäi pakkaseen reilusti marmoiilihaa odottamaan herkullisia pihvihetkiä. Tammisen marmoriliha on parasta pihviä , mitä olen kotimaassa syönyt, joten odotukset viiniltä ja lisukkeelta olivat kovat.

Marmorilihaa ja makea bataattilisuke. Tähän sopiva viini, joka on riittävän raamikas mehukkaalle lihalle, mutta kestäisi myös bataatin makean lempeyden. Espanjan suuntaan lähdettiin ja Prioratin Nona sujahti kassiin.

Nona, uusi tuttavuus, vaikutti kiinnostavalta ja lupaavalta valinnalta. Ja olihan se. Prioratin nimikin jo velvoittaa. Alueen viinit ovat hyvin suosittuja ja monet Prioratista tulevat viinit ovat ensiluokkaisia.

Nonan hartiat kantoivat läpi ruoan. Sopivasti tanniineja, mutta myös hyvää happoisuutta. Marjaisuus maussa yhdistyi hienosti bataatin lempeään aromiin. Kerrassaan maukas pihvihetki.

Alle parinkympin viini laatualueelta. En voi kuin suositella. Lihan himoon ja muuten vaan.

—-

Jotain maukasta -ruokablogi. Nenä syvällä lasissa.

Come on Eileen – mikä chardonnay!

by

 

Eileen Hardy

Näillä ei kyllä aukea.

Kelpo chardonnayt on harvassa. Ainakin näin Alkon valikoimia miettiessä. Mutta Aussie-chardonnay Eileen Hardy oli ilahduttava tuttavuus. Veti olon ihan muikeaksi. Vaikka olikin vasta keskiviikko.

Vielä on matkaa viikonloppuun. Mutta keskiviikkopäivä oli niin aurinkoinen ja ilahduttava, että tuota mukavaa oloa kannatti kohentaa lasillisella maistuvaa viiniä. Viinikaapissa on jonkin aikaa odotellut uusi tuttavuus; tasmanialainen, paljon suitsutusta saanut chardonnay. Tämä Eileen Hardy chardonnay kantaa Hardys viinintekijäsuvun matriarkan, Eileen Hardyn nimeä. Eileen oli kantava voima Hardysin viinintuotannon takana eli nimi velvoittaa tätä viiniä.

Ja hyvin tämä viini velvoitteestaan selvisi. Ensisiemaisu Eileen Hardyä. Oikein tasapainoinen ja pyöreä maku, joka kuitenkin muuttui hyvin sitruunaiseksi ja raikkaaksi loppu kohden. Ja hyvät hapot tässä tasmanialaisessa myös on. Ihana tätä vaalean oljenväristä viiniä oli nuuhkia ja maistella. Maukasta, raikasta ja yllättävääkin. Mutta se herkullinen chardonnayn maku punaisena lankana.

Näytti Eileen saaneen mitalin jos toisenkin. Sen verran paljon niitä oli etiketin yläosaan liimattu, että hieman huvitti. No, suitsutus näkyy myös hinnassa. Alkossa tästä chardonnaysta saa maksaa reilut 30 euroa. Mutta mieluummin sitä juo pullon hyvää chardonnayta kalliilla kuin kolme pulloa heikkoa halvalla.

Seuraavan pullon voisi nauttia kesällä, kun päivä alkaa taittua illaksi ja raukeus jo hiipii jäseniin. Tuoli laiturilla, Eileen ja mä.  Ja järven pinta hehkuu auringon kiloa.

 

Silver Lake -viini on hämmentävä seikkailu

by

Formularatojen valkoviini.

Dekadentti ja erikoinen. Ja mikä ihmeellinen tuoksu. Tässä on viini, joka ei ainakaan jätä kylmäksi, vaikka mielipiteitä se saattaa jakaa. Tämäkin Itävällan ihmeitä Willi Opitzin pieneltä tilalta.

Maistelin joku aika sitten Willi Opitzin Pinot Noiria ja kiinnostus tämän viininviljelijän viineihin heräsi. Alkon tilausvalikoimiin on löytänyt tiensä myös Opitzin Mc Laren-tiimille tehty nimikkoviini, Pinot Cuveé Silver Lake. Opitzin viiniviljelytilaa ympäröi kolmisenkymmentä järveä ja nimi juontanee juurensa tästä. Viini on Pinot Blancin ja Pinot Grisin sekoitus eli hyvältä kuulosti.

Ja se viini sitten? Viini on spätleseä eli hieman myöhemmin korjatuista rypäleistä valmistettua ja se näkyy kaunissa, syvän keltaisessa värissä. Ensinuuhkaisu lasista saa melkein perääntymään. Mitä ihmettä mulla on lasissa? Mutta sitten mielenkiinto herää. Mikä on tämä poikkeuksellisen erikoinen tuoksu? Tovin tuumailun jälkeen se paikallistuu ylikypsän hedelmän tai parhaat päivänsä nähdeen liljan voimakkaaksi tuoksuksi, joka välillä houkuttaa ja välillä on jopa luotaantyöntävä.

Maku ei vastaa voimallista tuoksua, vaan se on hunajainen ja hedelmäinen, mutta raikkaalla tavalla. Tuoksun lupaamaa jälkiruokaviiniä tässä ei siis todellakaan juoda. Jälkimaku jättää suuhun kuivan, sherrymäisen aromin. Silver Lake muistuttaa Ranskan Juran-alueen Vin Jaunea sekä väriltään että maultaan. Aion hankkia tätä parinkympin Limited Editionin-viiniä vielä yhden pullon varastoon. Ja kun sen avaan, tarjoan seurana maa-artisokkakeittoa, jonka päälle on ripoteltu voimakassavuista kylmäsavulohta. Voisi toimia.

Mielenkiintoinen tuttavuus tämä Silver Lake. Viini kirvoitti keskustelua, eikä ollut helppo, mutta kyllä se mieleen jäi. Kuten suuret persoonat yleensä tuppaavat tekemään.