Jotain maukasta

ruokablogi

Come on Eileen – mikä chardonnay!

by

 

Eileen Hardy

Näillä ei kyllä aukea.

Kelpo chardonnayt on harvassa. Ainakin näin Alkon valikoimia miettiessä. Mutta Aussie-chardonnay Eileen Hardy oli ilahduttava tuttavuus. Veti olon ihan muikeaksi. Vaikka olikin vasta keskiviikko.

Vielä on matkaa viikonloppuun. Mutta keskiviikkopäivä oli niin aurinkoinen ja ilahduttava, että tuota mukavaa oloa kannatti kohentaa lasillisella maistuvaa viiniä. Viinikaapissa on jonkin aikaa odotellut uusi tuttavuus; tasmanialainen, paljon suitsutusta saanut chardonnay. Tämä Eileen Hardy chardonnay kantaa Hardys viinintekijäsuvun matriarkan, Eileen Hardyn nimeä. Eileen oli kantava voima Hardysin viinintuotannon takana eli nimi velvoittaa tätä viiniä.

Ja hyvin tämä viini velvoitteestaan selvisi. Ensisiemaisu Eileen Hardyä. Oikein tasapainoinen ja pyöreä maku, joka kuitenkin muuttui hyvin sitruunaiseksi ja raikkaaksi loppu kohden. Ja hyvät hapot tässä tasmanialaisessa myös on. Ihana tätä vaalean oljenväristä viiniä oli nuuhkia ja maistella. Maukasta, raikasta ja yllättävääkin. Mutta se herkullinen chardonnayn maku punaisena lankana.

Näytti Eileen saaneen mitalin jos toisenkin. Sen verran paljon niitä oli etiketin yläosaan liimattu, että hieman huvitti. No, suitsutus näkyy myös hinnassa. Alkossa tästä chardonnaysta saa maksaa reilut 30 euroa. Mutta mieluummin sitä juo pullon hyvää chardonnayta kalliilla kuin kolme pulloa heikkoa halvalla.

Seuraavan pullon voisi nauttia kesällä, kun päivä alkaa taittua illaksi ja raukeus jo hiipii jäseniin. Tuoli laiturilla, Eileen ja mä.  Ja järven pinta hehkuu auringon kiloa.

 

Silver Lake -viini on hämmentävä seikkailu

by

Formularatojen valkoviini.

Dekadentti ja erikoinen. Ja mikä ihmeellinen tuoksu. Tässä on viini, joka ei ainakaan jätä kylmäksi, vaikka mielipiteitä se saattaa jakaa. Tämäkin Itävällan ihmeitä Willi Opitzin pieneltä tilalta.

Maistelin joku aika sitten Willi Opitzin Pinot Noiria ja kiinnostus tämän viininviljelijän viineihin heräsi. Alkon tilausvalikoimiin on löytänyt tiensä myös Opitzin Mc Laren-tiimille tehty nimikkoviini, Pinot Cuveé Silver Lake. Opitzin viiniviljelytilaa ympäröi kolmisenkymmentä järveä ja nimi juontanee juurensa tästä. Viini on Pinot Blancin ja Pinot Grisin sekoitus eli hyvältä kuulosti.

Ja se viini sitten? Viini on spätleseä eli hieman myöhemmin korjatuista rypäleistä valmistettua ja se näkyy kaunissa, syvän keltaisessa värissä. Ensinuuhkaisu lasista saa melkein perääntymään. Mitä ihmettä mulla on lasissa? Mutta sitten mielenkiinto herää. Mikä on tämä poikkeuksellisen erikoinen tuoksu? Tovin tuumailun jälkeen se paikallistuu ylikypsän hedelmän tai parhaat päivänsä nähdeen liljan voimakkaaksi tuoksuksi, joka välillä houkuttaa ja välillä on jopa luotaantyöntävä.

Maku ei vastaa voimallista tuoksua, vaan se on hunajainen ja hedelmäinen, mutta raikkaalla tavalla. Tuoksun lupaamaa jälkiruokaviiniä tässä ei siis todellakaan juoda. Jälkimaku jättää suuhun kuivan, sherrymäisen aromin. Silver Lake muistuttaa Ranskan Juran-alueen Vin Jaunea sekä väriltään että maultaan. Aion hankkia tätä parinkympin Limited Editionin-viiniä vielä yhden pullon varastoon. Ja kun sen avaan, tarjoan seurana maa-artisokkakeittoa, jonka päälle on ripoteltu voimakassavuista kylmäsavulohta. Voisi toimia.

Mielenkiintoinen tuttavuus tämä Silver Lake. Viini kirvoitti keskustelua, eikä ollut helppo, mutta kyllä se mieleen jäi. Kuten suuret persoonat yleensä tuppaavat tekemään.

Pure Berlin – tuhkaa, savua ja sirkushuveja

by

Banaania ja ananasta a la Pure Berlin.

Sympaattinen Chef & Sommelier-ravintola viime viikonloppuna kello 19.00: parikymmentä odottavana istuvaa kulinaristia, pieni ruokasali ja vielä pienempi keittiö. Ja keittiöön ahtautuneena ainakin seitsemän raavasta miestä antaen parastaan saksalaiseen Pure Berlin -konseptin East & West-menuseen. 11 ruokalajia edessä. Jännittävää.

’Have fun’ oli oli chefien toivotus meille. Ja kyllä, hauskaa oli. Välillä ehkä ruoankin kustannuksella. Mutta olihan se hauskaa, kun löysi vahingossa verimakkarapurkin alta vielä yhden makupalan. Ja kun babypunajuuri tuli pöytään savuavien hiilien saattelemana tuhkakasassa. Ja olihan sitä hupaisaa katsella, kun keittiömestari kiersi hyöryävän yrttivadin kanssa ympäri C & S :n pientä ja intiimiä ravintolasalia ja lumoutuneet ruokailijat uppoutuivat vadista nousevan höyryn nuuhkimiseen.

11 kujeilevaa ruokalajia. Lautaselta löytyi milloin popcornmurskaa, osteri vihreässä teessä, sinappijäätelöä ja paljon sellaista, mitä sai kummastella. Lisäksi ruokailijoita yllätti jälkiruoka, joka ei ollutkaan makea ja tietysti otsikossakin mainittua savu ja syötävä tuhka eli kekseliäästi seepian mustella värjätty marenkimurska. Kohokohtina mieleen jäivät kuitenkin vähiten kikkaillut liharuoat eli maukkaan rapeaksi paistettu sianvatsa ja vasikanposki. Molemmat todellisia herkkupaloja ja nautintoa syvensi maukas Pinot Noir Badenista.

Innovatiivista? Kyllä. Paljon hullunhauskoja ideoita ja myös muutama käyttökelpoinen. Mutta ilta olisi ollut pelkkää hassuttelua ilman Johan Borgarin valitsemia loistavia viinejä. Laseihin kaadettiin nuukailematta toinen toistaan maukkaampia viinejä. Olen jälleen todella onnellinen siitä, että Helsinkiin on syntynyt pieniä ja kunnianhimoisia ravintoloita, joissa huippusommelier ja loistochef ovat lyöneet hyttyyt yhteen ja perustaneet ravintolan. Näin ruoka ja viini kulkevat käsi kädessä ja ovat yhtä tärkeä osasia illallisessa.

Kaksi viiniä oli ylitse muiden ja sellaisia, mitä toivoisin lasiini uudestaan: Moselin laaksosta tulevan Immich-Batteriebergin kerrassaan nautinnollinen riesling ja Shelter Wineryn spätburgunder. Jo pelkästään näiden ansiosta illallinen jäi mieleen. Sekä osaava sommelier. Kunhan Johan vielä muistasi jättää pullon hetkeksi pöytään tutkittavaksi..

Pure Berlin oli kuin ruokailun Cirque de Soleil. Elämys, joka on hauska kokea. Kerran. Kuitenkin omaa ruokafilosofiaa lähempänä on simppeliys, aitous ja hyvä maku. Siksi mulla onkin jo seuraava varaus C & S:ään, jotta pääsen tutustumaan Sasu Laukkosen keittiön saloihin -joka toivoakseni on aitoutta ilman suurempaa kikkailua.

Mutta Pure Berlinin maailmanvalloitus 2012 jatkuu. Helsinki ja Chef & Sommelier sai kunnian aloittaa, edessä vielä monta maata maailmalla. Olen nyt yhtä ruokaelämystä rikkaampi. Kiitos siitä.