Jotain maukasta

ruokablogi

Maailma cavanpunaisten lasien läpi

by

Pretty in pink.

Malja ystävyydelle ja rakkaudelle. Tai ihan mille vaan. Tämän cavan kanssa kelpaa.

Shampanjamenetelmällä ja pelkästään Pinot Noir-rypäleistä valmistettu Codorniu Pinot Noir on jo vuosia ollut yksi suosikkini espanjalaisista cavoista. Se on loistavaa sellaisenaan ja myös monen monituista muistorikasta tapashetkeä on nautittu tämän juoman siivittämänä.

Codorniussa on kaikki kohdillaan: pullo on isona ja painavana arvokkaan oloinen ja freesin ruusuinen väri miellyttää silmää. Maku on raikkaan marjaisa ja sitruunainen, mutta kuitenkin hyvin täyteläinen. Ihan kokonaisvaltainen elämys kuplineen päivineen. Eikä ihme. Onhan Codorníun viinitalo cavan tuotannon uranuurtajia. Kuplajuomia on valmistettu Espanjan Penedèsissä jo vuodesta 1872 asti.

Tätä cavaa kelpaa maistella. Ja katsella. Onhan maailma aina herkempi hieman pinkkinä. Kuplivaa ystävänpäivää kaikille cavafriikeille!

 

Chacra ei auennut

by

Tyylikkään pullon pettymys.

Tyylikkään pullon pettymys.

Olen Pinot Noirin vannoutunut ystävä. Argentiinalaisen Bodega Chacran Chacra Pinot Noir 55 odotteli vuoden päivät viinikaapissa sopivaa hetkeä. Sopiva hetki oli viikonloppuna. Odottavina kaadoimme Chacraa lasiin.

Viini oli väriltää vanhan roosan punaista. Hajussa vahva ja houkuttelva ruukkurusinan aromi.  Pullo oli miellytti yksinkertaisuudessaan silmää. Lupaavaa.

Argentiinalaisen Bodega Chacran sanotaan tekevän parhaat Pinot Noirit Argentiinassa. Bodega Chacra tuottaa vain neljää viiniä; kolmea Pinot Noiria ja yhtä Merlota. Ja Chacra 55 on yksi näistä neljästä, ja sen köynnökset on nimensä mukaisesti istutettu vuonna 1955.

Mutta maistamaan siis. Chacran maku oli valitettavasti melko mitäänsanomaton eikä viini auennut ruoankaan kanssa. Vaikka kuinka olisi halunnut viinin räjäyttävän auki kaikki chakrat, niin tätä ei tapahtunut. Viini oli yksiulotteinen ja hintaansa nähden, n. 75 euroa, kallis.  Tyylikäs pullo mutta siinä kaikki. Eurot olisi voinut sijoittaa paremminkin.

No, joskus käy näinkin. En tiedä, oliko vika maistajassa, tilanteessa vai viinissä, mutta seuraavan kerran hivelen chakrojani jollain toisella Pinot Noirilla ja etsin uudelleen nirvanaa.

Outo valoilmiö vai vuoden viini?

by

Sisäinen hehku?

Vuoden viiniltä vaaditaan tasapainoisuutta ja harmoniaa. Virheettömyyttäkin. Ilahdutti, että vuoden 2011 punaviiniksi kiri Tommasi Ripasso Valpolicella 2009. Viini on sellainen, joka helposti tulee valittua, kun haluaa lasillisen jotain hyvää. Way to go, Tommasi!

Perjantai-iltana taas pyörittelin Tommasin Ripassoa lasissa työviikosta toipuen. Viini heijasteli kauniin purppurana valkoiseen pöytään, tuoksui nahalta, vähän jopa lannalta, mutta maku oli pyöreä ja miellyttävä.

Viini-lehti on jo vuodesta 2004 valinnut vuoden valko- ja punaviinit ja valitut saavat kyllä boostausta myyntiinsä. Hyllyt tyhjenevät tasaiseen tahtiin. Ja miksikäs ei, kun valitut viinit ovat tasokkaita.

Ripassoa lasissa.

Ripasso viittaa valmistusmenetelmään, jossa Amaronen ja Recioton valmituksen jäänteet eli rypäleiden kuoret lisätään Valpolicella-viiniin. Tämä tuo viiniin intensitettiä, väriä ja omintakeisen maun. Ja lisää viinin alkoholipitoisuutta.

Tommasin Ripasso on helppo viini. Se ei vaadi ruokaa seurakseen eikä kovin nopeasti muutu karvaaksi lämmetessään. Juuri oiva viini viikonlopun rentoutumiseen: vähän hyvää salamia, herkullista juustoa ja maalaisleipää sekä kauniisti hehkuvaa Tommasia lasiin. Se on viikonloppu nyt!