Sympaattinen Chef & Sommelier-ravintola viime viikonloppuna kello 19.00: parikymmentä odottavana istuvaa kulinaristia, pieni ruokasali ja vielä pienempi keittiö. Ja keittiöön ahtautuneena ainakin seitsemän raavasta miestä antaen parastaan saksalaiseen Pure Berlin -konseptin East & West-menuseen. 11 ruokalajia edessä. Jännittävää.

’Have fun’ oli oli chefien toivotus meille. Ja kyllä, hauskaa oli. Välillä ehkä ruoankin kustannuksella. Mutta olihan se hauskaa, kun löysi vahingossa verimakkarapurkin alta vielä yhden makupalan. Ja kun babypunajuuri tuli pöytään savuavien hiilien saattelemana tuhkakasassa. Ja olihan sitä hupaisaa katsella, kun keittiömestari kiersi hyöryävän yrttivadin kanssa ympäri C & S :n pientä ja intiimiä ravintolasalia ja lumoutuneet ruokailijat uppoutuivat vadista nousevan höyryn nuuhkimiseen.

11 kujeilevaa ruokalajia. Lautaselta löytyi milloin popcornmurskaa, osteri vihreässä teessä, sinappijäätelöä ja paljon sellaista, mitä sai kummastella. Lisäksi ruokailijoita yllätti jälkiruoka, joka ei ollutkaan makea ja tietysti otsikossakin mainittua savu ja syötävä tuhka eli kekseliäästi seepian mustella värjätty marenkimurska. Kohokohtina mieleen jäivät kuitenkin vähiten kikkaillut liharuoat eli maukkaan rapeaksi paistettu sianvatsa ja vasikanposki. Molemmat todellisia herkkupaloja ja nautintoa syvensi maukas Pinot Noir Badenista.

Innovatiivista? Kyllä. Paljon hullunhauskoja ideoita ja myös muutama käyttökelpoinen. Mutta ilta olisi ollut pelkkää hassuttelua ilman Johan Borgarin valitsemia loistavia viinejä. Laseihin kaadettiin nuukailematta toinen toistaan maukkaampia viinejä. Olen jälleen todella onnellinen siitä, että Helsinkiin on syntynyt pieniä ja kunnianhimoisia ravintoloita, joissa huippusommelier ja loistochef ovat lyöneet hyttyyt yhteen ja perustaneet ravintolan. Näin ruoka ja viini kulkevat käsi kädessä ja ovat yhtä tärkeä osasia illallisessa.

Kaksi viiniä oli ylitse muiden ja sellaisia, mitä toivoisin lasiini uudestaan: Moselin laaksosta tulevan Immich-Batteriebergin kerrassaan nautinnollinen riesling ja Shelter Wineryn spätburgunder. Jo pelkästään näiden ansiosta illallinen jäi mieleen. Sekä osaava sommelier. Kunhan Johan vielä muistasi jättää pullon hetkeksi pöytään tutkittavaksi..

Pure Berlin oli kuin ruokailun Cirque de Soleil. Elämys, joka on hauska kokea. Kerran. Kuitenkin omaa ruokafilosofiaa lähempänä on simppeliys, aitous ja hyvä maku. Siksi mulla onkin jo seuraava varaus C & S:ään, jotta pääsen tutustumaan Sasu Laukkosen keittiön saloihin -joka toivoakseni on aitoutta ilman suurempaa kikkailua.

Mutta Pure Berlinin maailmanvalloitus 2012 jatkuu. Helsinki ja Chef & Sommelier sai kunnian aloittaa, edessä vielä monta maata maailmalla. Olen nyt yhtä ruokaelämystä rikkaampi. Kiitos siitä.