sitä parempi soppa Archives - Sivu 6 8:stä

Syksy saapuu lautasille

13.8.2014 by Mari

Ja silloin pöytään katetaan juurevia herkkuja.

Miltä kuulostaisi voimakkaita makuja uhkuva kvinoachili? Tai punajuurimehuun leivottu räiskyvä pizza lehtikaalilla ja herkkusienillä? Ruskea taas sokeri nostaa mustikkacrumblen maun muihin ulottuvuuksiin.

Muun muassa tällaisia herkkuja tarjoilee tuorein Voi hyvin-lehti. Nämä herkut eivät ole vielä blogissa, vaan ne ovat kesäkuun alun juttukeikan tuotoksia kotikeittiöstäni uudistuneelle lehdelle.

Keittiössä kohelsi koko perhe Sitä parempi soppa-kirjan teemaisesti. Hauskaa oli ja lehtiporukka kovasti kiitteli ruokia. ’Sähän osaat kokata.’ No, niin joo.

Kvinoachili on oma suosikkini kylmeneviin syysiltoihin. Mikäs sen helpompaa kuin että laittaa hellalle valurautapataan tunniksi muhevia aineksia porisemaan. Ja ruoka valmistuu itsekseen.

Hmm…vähän täytyy nyt kuitenkin perua. Kyllä tuo punajuurimehupohjainen pizzapohjakin on säväyttävä ruoka. Päätä nyt näistä.

Huomenna on kirjan julkkarit. Vähän alkaa jo jännittää..

Kyllä kelpaa!

8.8.2014 by Mari

Kuuman keltainen viini, viileä lasi.

Nämä viinilasit. Tämä viini. Ja Etelä-Suomen Sanomien arvostelu kirjastani.

Yksi kesäloman loppupäiviksi vaalimani viini on tuttavallisesti Domaine de la Bongran-viinitalon nimen mukaan pelkästään Bongraniksi kutsumani vanha ja voinen chardonnay. Viinillä on hieno nimi, Vire Clessé Cuvée J.F Thevenet.

Olen joskus saattanut mainita, että tällä hetkellä makuhermoja kutkuttaa eniten hieman jäännössokeria sisältävät rieslingit, jota useimmiten nautin lempibaarini upottavilla sohvilla löhöillen sekä nämä vanhat chardonnayt, joiden maku on niin kiehtova. Ei ole toista samanlaista makua.

Kuuluu kuin veden solinaa.

Tämä ’Bongran’ on yksi harvoja Alkosta löytyviä tällaisia viinejä ja joskus silloin tällöin kuin juuri ja juuri raaskin, ostan pullollisen tätä ja nautin se juuri oikeassa hetkessä. Nyt kävin ennen lomaa yhden pullon noutamassa ja nautin sen mökkiterassilla istuskellen, kuumaa kesää iltaa ihmetellen.

Juoma on niin makurikas ja täyteläinen, että ehkä tällainen superkesän ilta ei ole se aivan ideaali lämpötila viinin nauttimiseen. Mutta kyllä tämä viini hartaaksi vetää. Siinä on kaikki, muitä makunystyräni viiniltä haluavat. Se vain maistuu.

Lasillinen..

Viininautintoani lisäsi entisestään Nature’s Designin Calix-viinilasit, joista nämä paremmat kesäviinini tänä kesänä – ja myös tulevina – nautin. Lasi muistuttaa jonkun mielstä pullean toukan vartaloa, omasta mielestäni siinä on jotain vesiputousmaista. Jotain mystistä ja kiinnostavaa.

Hyvä yhdistelmä. Tämä viini ja tämä lasi. Lasia löytyy käsinpuhallettuna ja koneellisesti valmistettuna ja pitkän Riedel-vaiheen jälkeen tämä persoonallinen lasi puhuttelee ja haluaa joukolla lasikaappiini. Tulee myös pääsemään.

Ja kun tässä nyt käydään läpi asioita, jotka kelpaavat, niin kirjani selkeästi kelpasi Etelä-Suomen Sanomien toimittajalle ja hänen kirjasta kirjoittamansa arvostelu kelpaa myös tälle kotikokille kirjan takana. Kuinka toimittaja osasikin tiivistää kirjan idean – maukasta turhaan hienostelematta, mutta persoonallisella otteella ja inspiroivasti. Kiitos kaunis. Mukavaa, että ensimmäinen arvostelu oli sieltä positiivisesta päästä – vaikkakin sekin itketti..

..lempiviiniäni.

Kirja on nyt kauppojen hyllyillä. Toivottavasti sieltä löytyy inspiraatiota sinne ruudun taakse, kotikeittiöihin.

Muuten, se toinen kesälomien loppupäiviksi vaalimani viini oli punainen, Parés Baltàn Gratavinumin Priorat-viini, 2 Pi R. Ihastuttava viini, kerta kaikkiaan, mutta sattuipa somasti, että juuri tässä yksilössä oli korkkivika. Lautasella oli grillistä tullutta poroa, naurissosetta, kanttarellia ja viinikaapissa ei enää muita punkkuja ollut. Sen pituinen se.

Yhteistyössä Nature’s Designin kanssa.

Uunituoretta painosta!!

31.7.2014 by Mari

Siinä se nyt on!

Siinä se nyt on. Valmis kirjani. Uunituore opukseni. Oma beibini.

Ymmärrätte varmaan pehmoiset puheeni ja hieman höperön käytökseni. Höperyys johtuu mökkiolosuhteissa oleilusta viimeisen kolmen viikon ajan. Enhän ole edes nähnyt itseäni peilistä moneen päivään. Tai ehkä en ole vain viitsinyt katsoa. Sen verran log ladymäiseksi sitä on täällä luonnon keskellä muuttunut.

Mutta pelastus – ja herätys siihen – että kohta on kammattava taas hiukset, kun työt alkavat, tuli postipaketin muodossa. Mökkiluukkuun kolahti tänään peräti kaksin kappalein Sitä parempi soppa-kirjaa.

Oih. Jännittävää. Miltä se näyttää painettuna? Pelottavaa. Onko siellä kirjoitusvihreitä ja muuta kamalaa? Kutkuttavaa. Mitä muut kirjasta tykkäävät?

Tuntuu, että itse olen jo siirtynyt eteenpäin. Kulkenut jo valovuoden. Luonut uutta reseptiikkaa. Ottanut jo vaikka toisen kirjan verran hienoja kuvia. Saanut etäisyyttä. Mutta en riittävästi.

Edestä ja takaa.

Rakashan tuo tuotos on. En voi muuta kuin tykätä siitä. Muistan jokaisen kuvaushetken. Sen innon, kun kaikki vain toimi. Muistan ne hetket, kun noita ruokia nautittiin, analysoitiin ja tuumailtiin. Ja sen, kuinka reseptiikkaa syntyi öisinkin. Päässäni tosin, ei sentään keittiössä. Aivan niin hullu en vielä sentään ole..

Mutta vaikka kuvat, reseptit ja tekstit ovat käsialaani, niin lopullisen muotonsa kirja sai ulkoasusta vastanneet Miikan käsissä. Se, että toinen ymmärtää, miltä itse haluat kirjasi näyttävän, ei olekaan ihan simppeli juttu. Ja se voi olla yllättävän herkkä paikka kirjan tekijälle. Mutta Miikka hyppäsi heti samalle aaltopituudelle ja kokosi luomani palaset juuri sellaiseksi paketiksi kuin kuuluikin. Iso kiitos tästä!

Perhekin muistaa kirjan syntyvaiheet. Selailivat kirjaa ja totesivat, että hei, miksi et ole pitkään aikaan tehnyt tuotakaan ruokaa pitkään aikaan. (En ehdi, kun pitää tehdä uusia juttuja.) Me halutaan noita ruokia. (Joo, ymmärrän. Nyt teillä on kirja, mistä tehdä niitä, olkaapas hyvät.) Ja milloin sä olet tota tehnyt, mä en ole edes saanut maistaa.. (No, eh heh, tohdinko tätä edes tunnustaa, mutta ne banaaniset creme bruleet oli niin namia, että ei niitä jäänyt teille..) Ja totesivat samaan hengenvetoon, että ’miksi sä aina laitat kaikkia herkkuja vain yhden kerran?

No juuri siksi, kun yksi elämä on aivan liian lyhyt, jotta ehtisi laittaa niitä kaikenmaailman herkullisuuksia, mitä mieleen juolahtaa, mitä tahtoo maistaa ja mitä mieli halajaa kokeilla.

Ihan vain siksi.

Sitä parempi soppa löytyy kirjakaupoista elokuussa, viimeistään 14.8.2014 alkaen ja jo nyt tilattavissa verkkokaupoista.

P.S 13.8 ilmestyvässä Voi hyvin-lehdessä on juttua kirjasta, kokkailusta, ruokafilosofiastani sekä kolme maukasta reseptiä viinisuosituksineen alkavalle syksylle. Toivottavasti maistuu!

Muita juttuja kirjan tiimoilta:

Kotiblogit

Luontaisterveys ja pähkinäiset reseptit

Vantaan Sanomat ja bloggarin arki

Länsiväylä ja Mari Moilanen elättää itsensä bloggaamalla

Pitäjänuutiset ja kokkailua mökillä