Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Vi de Tina syntyy perinteitä vaalien

4.11.2016 by Mari

 

vi-de-tina-mari-moilanen-73

Vuoden 2016 Vi de Tina maistui osallistujille.

PRESSIMATKA

Helle pukkaa päälle. Olemme – pieni joukko toimittajia, viinintekijöitä ja paikallisia – kokoontuneet  rauhalliseen laaksoon, kookkaan kivisäiliön äärelle ja ilmassa on jännistystä. Pla de Bagesissa sijaitsevan Bodegas Abadalin neljäs Vi de Tina -viini on pullotusvalmis.  Anteeksi mikä!?

’Rakastan terästankkeja’, toteaa Bodegas Abadalin viinintekijä, enologi Miquel Palau. Ja nauraa päälle iloisesti. Ja silti seisomme viinisäiliön  -emme suinkaan teräksisen – vaan satoja vuosia vanhan kivisäiliön, tinan, äärellä, jossa Miquelin uusin tuotos odottaa pullottamista.

vi-de-tina-mari-moilanen-61

Valtava Vi de Tina -kivisäiliö koristaa Mas Arbosetin viininviljelyksiä.

vi-de-tina-mari-moilanen-41

Sieltä sitä nyt tulee. Tuoretta tavaraa.

’Mutta onhan se totta. Terästankeissa pääsen itse vaikuttamaan kaikkeen eikä prosessissa ole arvaamattomia, viinin makuun vaikuttavia aspeksteja’.  Vi de Tina -viiniä valmistaessa vaikuttavia tekijöitä on niin monia, suurta osaa en pysty kontrolloimaan, mutta juuri siksi tämä on niin opettavaista. Näemme, miten koko luonto, hengittävä kivisäiliö ja rypälesekoitus näin muun muassa vaikuttavat viinin makuun, Miquel jatkaa selkeästi hyvin innoissaan.’

vi-de-tina-mari-moilanen-97

Vincenti Roqueta vaalii sukunsa perinteitä suurella sydämellä.

vi-de-tina-mari-moilanen-53

Pullotettu!

Kun sain kutsun lähteä katsomaan uusimman Vi de Tina -tapahtumaan, olin hetken ihan hoomoilasena. Mikä Vi de Tina? En ole kuullutkaan. Ei tästä ole puhuttu mitään WSET-kursseilla. Tai sitten nuokuin ohi tuon kohdan. Luin kutsun useaan otteeseen ja tutkin asiaa internetistä. En varsinaisesti tullut hullua hurskaammaksi, mutta se herätti kiinnostuksen. Mitäs tämä nyt oikein on?  Pakko mennä katsomaan.

Ja muutama kuukausi kutsusta, tarkalleen 24.10.2016, seisomme noin tunnin matkan päässä Barcelonasta sijaitsevalla Mas Arboset-viiniviljelyksillä Bagesissa ja katselemme valtavaa, ikivanhaa kivisäiliötä. Nämä säiliöt olivat laajalti käytössä Catalonian aluella 1700-1800 -luvulla viininvalmistuksessa. Näitä, ei enää käytössä olevia kivisäiliöitä, on muuten aluella satoja, usempien säiliöiden rykelmissä.

vi-de-tina-mari-moilanen-20

Köynnökset ovat vanhoja ja rupuisia ja perinteisiä rypälelajikkeita tuottavia Mas Arbosetin alueella.

vi-de-tina-mari-moilanen-48

Vielä etiketti paikoilleen.

Nämä kivisäiliöt ovat näyttäviä, historiallisia kohteita luonnonsuojelualueella, mutta.. tässä silmiemme edessä olevassa vanhassa kivisäiliössä on jälleen viiniä kypsymässä! Jo neljättä vuotta peräkkäin. Roqueta viinintekijäperhe haluaa vaalia menneisyyttä ja oppia sekä tutkia  viinintekemistä vanhoja perinteitä elvyttämällä.

Tähän mielenkiintoiseen – ja selkeästi sydämellä tehtyyn – projektiin liittyy myös perinteisten viinirypälelajikkeiden – mm. Sumoll ja Mando – tunnistaminen, vanhojen köynnösten elvyttäminen ja viininvalmistus näistä perinteisistä rypäleistä. Koko projektikulkee nimellä Paisatges 1883 ja on edellisen toimitusjohtajan, nyt jo 66-vuotiaan sympaattisen herrasmiehen, Vincentí Roquetan käynnistämä. Muut tiimin jäsenet ovat nykyinen toimitusjohtaja, 37-vuotias Ramon Roqueta ja samanikäinen enologi Miquel Palau.

vi-de-tina-mari-moilanen-68

Ja sitten maistetaan. Piti olla syksy, olikin intiaanikesä.

vi-de-tina-mari-moilanen-63

Ja viininmaistelun jälkeen maisteltiin lihaisia herkkuja grillistä.

Ja rakkaudesta viiniin sekä viinintekemiseen tässä on kyse.  Kuten myös perinteiden kunnioittamisesta ja menneestä oppimisesta. Tässä isossa, keramiikkalaatoilla vuoratussa, n. 6000 litran säiliössä valmistettu viinin on heille pääsääntöisesti tutkimuskohde. Viiniä pullotetaan joitain satoja pulloja eikä se ole varsinaisesti myyntiin tarkoitettua.

Alueella kasvaa vanhoja, kurttuisia köynnöksiä, joita perhe pyrkii elvyttämään. Kiersimme katsomassa muitakin säiliöitä ja ne ovat uskomattomia taidonnäytteitä. Säiliöt ovat rakennettu limittäin asetetuista kivistä ja tiivisteenä käytettävästä savesta. Ainoastaan. Ja ne olivat erinomaisessa kunnossa. Säiliöitä on useimmiten useampia rykelmässä ja ne ovat olleet eri omistajien. Säiliöiden yhteydessä on aina pieni kivimaja, jossa vuoroin asui – viiniä vahtimassa – jonkun viinitalon edustaja. Kätevää, eikö?

vi-de-tina-mari-moilanen-18

Osa köynnöksistä tuottaa minimalistisen määrän rypäleitä.

vi-de-tina-mari-moilanen-30

Nyt Ramon Roquetaa ja Miquel Palauta hymyilyttää. Taas tuli valmista!

Miquelin kerrottua tämän vuotisesta prosessista, kiersimme säiliön taakse ja siellä vuoden 2016 Vi de Tina-viini valui pulloihin pienestä hanasta. Kohta maistetaan.

Ja niin maistoimmekin – 2014, 2015 ja 2016 vuosikerrat. Miltä maistui? No, hyvin tuoreelta. Metsäiseslä. Raikkaalta, helposti lähestyttävältä punaiselta. Vi de Tina on kevyt, hyvähappoinen punaviini ja viini värissä on uskomattoman kaunis rubiininhehku. Oma suosikkini oli 2015, joka oli tasapainoinen, mukavasti tanniininen ja herkullisen marjaisa. Ramon Roqueta totesikin, että se on näistä vuosikerroista kaikkein kaupallisimman makuinen. 

vi-de-tina-mari-moilanen-66

Vi de Tinan väri oli kirkas ja herkullisen rubiininpunainen.

Miquel Palaun mukaan tämän vuoden Vi de Tina saattaa kypsyttyään muistuttaa eniten vuoden 2014 viiniä, joka on hänen suosikkinsa näistä kaikista. Vi de Tina on mielenkiintoinen sekoitus alueella kasvaneita punaisia ja valkoisia rypäleitä, päärypäleen ollessa rustiikkinen Sumoll-lajike. Sumoll on perinteinen, Catalonian alueella aiemmin laajasti käytössä ollut punainen, hyvähappoinen rypälelajike, jonka käyttöä on nyt alettu elvyttää, kiitos muun muassa Roquetan viinintekijöiden. Rypäleen robusti maku pehmenee kuulemma kauniisti viinin ikääntyessä.

Vi de Tina-viininvalmistusprosessi ei ole helppo ja vuosi vuodelta nämä viinintekijät oppivat lisää tästä perinteisestä valmistustavasta, aivan kantapään kautta.  Miquel on tiiviisti kiinni prosessissa ja käykin tarkkailemassa viiniä päivittäin.

Tämän äärimmäisen kiinnostavan päivän jälkeen ymmärsin hänen kommenttinsa terästankeista. Kyllä sitä voisi viininsä helpomminkin valmistaa. Mutta, kuten sanottu, tässä on kyse rakkaudesta viinintekemiseen ja esi-isien perinteiden kunnioittaminen ja mitä silloin yksi vaivannäkö kupissa painaa. Olen vaikuttunut!

—–

Roqueta Origen Group

Roquetan suvulla on pitkä, 1100-luvulla alkanut historia viinintekijöinä.  Roqueta Origen Groupiin kuuluu neljä eri viinitaloa: tällä matkalla visiteeraamani Bodegas Abadal Bagesissa, LaFou Celler Terra Altassa, Crin Roja Fuente Álamossa sekä Ramon Roqueta Manresassa.

Toimitusjohtajina ovat vaihdelleet Ramonit ja Vincentít ja nykyisellä toimitusjohtajalla on kasvamassa Vincentí-poika.Perinteitä vaalitaan siis tässäkin.  Kuten todettu, Vi de Tina-viininvalmistus on heille rakas projekti, mutta heillä on monia laadukkaita ja hehkutettuja viinejä eri viinitalojensa kautta.

Itse tutustuin Bodegas Abadalin viineihin ja löysin kaksi suosikkia: yhden pienen palstan tuottamista Cabernet Sauvingnon ja Syrah -rypäleistä valmistetun, äärettömän herkullisen, voimakas tanniinisen ja maukkaan, bodegasin yhden silmäterän Abadal 3.9 -punaviinin (posti toi juuri kuusi pulloa tätä varastoon) sekä Alkossakin myynnissä olevan Abadall Picapoll-valkoviinin.  Abadall Picapollista lisää toisessa postauksessa.

Matkan tarjosi Roqueta Origen.

Kategoriassa: Korkattu, Punaviinit, viini Avainsanoilla: bagesin viinit, bodegas abadal, catalonian viinit, espanjan viinit, miquel palau, ramon roqueta, roqueta origen, vi de tina, viini, viinimatka espanjaan, vincenti rogueta

Amaronen asuinsijoilla

16.10.2016 by Mari

pasquan-viinitalo-mari-moilanen-49

Rypäleet kuivuvat valtavissa fruttarioissa Amaronen valmistusta varten.

PRESSIMATKA

Tunnetko Amaronen? Tuon italialaisen, maultaan hyvin rikkaan viinin, joka meillä korkataan tyypillisesti joulun aikaan?  Parisen viikkoa sitten kuuntelin Veronassa Pasquan viinitalolla, miten tämän puolikuivatuista rypäleistä valmistetun viinin omintakeinen maku syntyy.

Amarone-punaviini on Pohjois-Italian Veneton alueen erikoisuus. Amaronen intensiivisen maun salaisuus piilee ikivanhassa, apassimento-viininvalmistustekniikassa, jossa  viini valmistetaan puoliksi kuivatuista rypäleistä. Kuivatuista? No kyllä! Ja koko viininvalmistus on pelkkää käsityötä.

Osa köynnökistä on istutettu nykyään jo vanhahtavalla pergola-menetelmällä.

Osa köynnöksistä on istutettu nykyään jo vanhahtavalla pergola-menetelmällä.

Muutama viikko sitten lokakuussa, vierailumme aikana, hapokkaat Corvina-rypäleet, jotka Amarone-sekoituksissa perinteisesti hallitsevat yli 50 prosentin osuudellaan, olivat juuri käsin poimittu ja laitettuina ilmaviin, päällekkäin koottaviin muovilaatikoihin. Näissä päällekkäin pinotuissa laatikoissa rypäleet laitettiin kuivumaan neljän viiden kuukauden ajaksi valtaviin halleihin, joita fruttario-nimellä kutsutaan.

Mai dire mai on vuorten ympäröimä.

Mai Dire Mai on vuorten ympäröimä.

’Rypäleitä käydään tutkailemassa 20 päivän välein ja huonot yksilöt poimitaan joukosta pois,’ kertoo Giovanni Nordera, Pasquan viininvalmistaja. Giovanni on opiskellut alaa muun muassa Etelä-Afrikassa ja Chilessä ja kuuluu luonnollisesti myös Pasquan sukuun.

Sadonkorjuu vetelee viimeisiään, mutta sää oli tänä syksynä ihanteellinen. lämpöä riitti pitkään.

Sadonkorjuu vetelee viimeisiään, mutta sää oli tänä syksynä ihanteellinen. Lämpöä riitti pitkään.

Pasquan viinintekijä, toimitusjohtajan serkku Giovanni Nordera tyytyväisenä Mai dire mai-köynnösten ympäröimänä.

Pasquan viinintekijä, toimitusjohtajan serkku Giovanni Nordera tyytyväisenä ekslusiivisten Mai Dire Mai-viljelyksen köynnösten ympäröimänä.

Yhtä käsityötä kaikki tyyni? Kun näitä rypäleitä kuitenkin oli kahden hallin mitalla, lattiasta kattoon sijaitsevissa laatikkopinoissa. ’Kyllä vain’, Giovanni kertoo. ’Amaronen valmistus on huolellista käsityötä,’ hän jatkaa ja asettaa rypäletertun hellästi takaisin kuivumaan. Käsityö myös selittää viinin arvokkuuden. Pasquan Amaronejen hinnat vaihtelivat n. 40-90 euron välillä Veronan kentällä asiaa tutkaillessani.

Kuivumisen aikana huonot rypäleet poimitaan pois käsin.

Kuivumisen aikana huonot rypäleet poimitaan pois käsin.

Käytössä sekä amerikkalaisia että ranskalaisia tammitynnyreitä.

Pasquan viinitalolla on käytössä sekä amerikkalaisia että ranskalaisia tammitynnyreitä.

Alkossa on myynnissä hyvinkin edukkaita tuotteita Pasquan viinitalolta. Tämä ei ihan kerro koko totuutta, sillä Riccardo Pasqua, viinitalon yksi omistajista ja nykyinen toimitusjohtaja kertoo, että he tähtäävät nimenomaan laadukkaiden, kalliimpien viinien markkinoille – mm. laadukkailla Cecilia Beretta-tuoteperheen viineillään – ja haluavat keskittyä erityisesti siihen, mikä on heille lähellä sydäntä eli perinteinen viininvalmistaminen näistä kuivatuista rypäleistä. 

Mitä kuivaaminen sitten tekee viinille ja rypäleille? Monenmoista. Kuivumisen aikana rypäleiden neste haihtuu, maku tiivistyy ja sokeripitoisuus kasvaa. Alkoholipitoisuus saattaa joskus pumpsahtaa 18 prosenttiin, mutta se pyritään saamaan asettumaan 14 prosentin hollille.

Viljelyksillä riittää vielä hommia.

Mai Dire Main viljelyksillä riittää vielä hommia ennen talvea.

Valmiissa Amaronessa on pullon mitalta kuivattujen hedelmien aromia ja intensiteettiä.Sellainen iso suullinen luumua, tammea ja suklaata. Nämä eivät ole mitään kepeitä viinejä. Kysyin Riccardolta, että juovat he Amaronea läpi vuoden, kun meillä nautiskelu painottuu selkeästi joulun aikaan. ’Pääsääntöisesti kyllä. Toki kuumimpaan kesäaikaan nautimme Amaroneja vähemmän ja enemmän kevyitä Proseccoja.’ Niinpä. On sääli, että Amarone mielletään vain joulun juustopöydän viiniksi, sillä se on omiaan myös riistaisten patojen rinnalla, tuomassa omaa maukasta, kypsän hedelmäistä lisäänsä syksyn maukkaisiin ateriahetkiin.

Viinintekijä ja toimitusjohtaja tuotteitaan tukailemassa.

Viinintekijä ja toimitusjohtaja tuotteitaan tukailemassa.

Pasquan perheen silmäterä on Mai Dire Mai-viinitarha Montevegrossa. Alue on laakea, avoin  kukkula ja maaperä on vahvasti kalkkinen. Perhe oli pitkään etsinyt aluetta, joka on täydellinen kaikilla tavoin: sopivan korkealla sijaitseva, erinomaisen maaperän omaava ja sijaitsisi oikeaan ilmansuuntaan. Ja tämä paikka vastasi kaikkiin toiveisiin. Tämän tarhan rypäleistä on syntynyt kaksi, tänä vuonna lanseerattua huippuviiniä, Valpolicella Superiore 2012 ja Amarone 2010. Kaikista maistelemistamme Pasquan viineistä etenkin tämä Amarone häikäisi. Hienostunut ja tasapainoinen viini, pehmeämpi ja vähemmän tykimpi kuin Cecilia Berettan Amaronet. Viinintekijä Giovanni itsekin totesi, että tämä on parasta, mitä hän on koskaan tehnyt. 

Kaikesta näki, että tälle perheelle viini on intohimoasia. Suuri rakkaus, mutta tavoitteet ovat korkealla. Sukupolvien välillä räiskyy, aina ei olla samaa mieltä, mutta sitkeällä työllä ja vahvalla panostamisella perhe on onnistunut ja Pasquan viinien menestystarina on käynnissä. Jään seurailemaan, mitähän tapahtuu seuraavaksi?

Entäpä sitten Verona, minkälainen matka- ja kulinaristinen kohde se on? Parhaat tärpit matkalta blogissa tuota pikaa. Lue myös juttuni maailman parhaan risoton reseptistä, jonka matkalta mukaan nappasin.

—-

pasquan-viinitalo-mari-moilanen-56

Pasquan viinitalo

Pasquan viinitalo on alkuajoistaan eli vuodesta 1925 alkaen ollut täysin perheomisteinen viinitalo näihin päiviin asti. Pasqua onkin yksi suurimmista perheomisteisista viinitaloja Italiassa. Toimitusjohtajana toimii yksi kolmesta omistajasta eli Riccardo Pasqua, joka on juuri palannut -kuuden vuoden jälkeen –  USA:sta, jossa hän oli  avaamassa tietä Pasquan viineille.

Pasqua tähtää perinteisen, kuivatuista rypäleistä valmistettujen viinien huipputuottajaksi. Pasquan tunnetuimmat tuoteperheet ovat Pasqua, Passimento ja Cecilia Beretta. Kuivatuista rypäleistä valmistettujen viinien lisäksi Pasqua valmistaa mm. raikkaita Proseccoja ja tuoteperheeseen kuuluu yhteensä kuutisenkymmentä eri tuotetta.

Pasquan Amarone ja muita viinejä Alkossa.

Matkan tarjosi Pasquan viinitalo.

yhteistyo

Kategoriassa: juomat, Korkattu, matkoilla, Punaviinit, viini Avainsanoilla: amaronen valmistus, apassimento, pasqua amareno della valpolicella, pasquan viinitalo, pressimatka, riccardo pasqua, viinimatka, viinimatka italiaan, viinimatka veronaan, viininvalmistaja giovanni nordera

Kuinka tehdään maailman paras risotto – kurpitsarisotto

7.10.2016 by Mari

kurpitsarisotto-mari-moilanen-16

PRESSIMATKA

Kurpitsarisotto on taivaallista. Mutta mä mitään risottoa ole osannut tehdä. Olen vain luullut osaavani. Mutta nyt, saanen esitellä, maailman paras risotto eli kurpitsarisotto à la  Michelin-tähtikokki Davide Botta.

Olen oikeasti aina ollut sitä mieltä, että risotot ovat bravuurini. Onhan risotto lempiruokaani tartarpihvin lisäksi.

Osaan jättää risotot huikean löysiksi -risottoni ei koskaan ole keko – riisin hienon al denteksi – purutuntumaa löytyy – ja viinissä, juustossa tai voissa en säästele.

davide-botta-mari-moilanen-13

No, kävinpä sitten tällä viikolla Veronassa pressimatkalla tutustumassa perheomisteisen Pasqua-viinitalon viineihin. Eritoten Amaroneihin, näin sopivasti joulun lähestyessä.

Mainio Riccardo Pasqua, juuri Jenkeistä takaisin Italiaan kotiutunut toimitusjohtaja kyseisessä yrityksessä, kuljetti meitä pitkin poikin Veronaa ja visiteerasimme muutamassa hänen suosikkiravintolassaan, kuten tässä ihastuttavassa L’artiglieressä.

Kurpitsarisotto
2016-10-07 14:41:05
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 2 dl Carnaroli-riisiä
  2. 2,5 dl Proseccoa
  3. 125 g voita
  4. n. 2-3 dl kasvislientä
  5. 1/2 dl sipulipyrettä
  6. 100 g Grana Padano-juustoa
  7. 2 dl kurpitsasosetta
Sipulipyre
  1. 2 kookasta salottisipulia tai 4 pientä
  2. loraus oliiviöljyä
Kurpitsasose
  1. 1 pieni hokkaidokurpitsa
Valmistusohjeet
  1. Valmista ensi kurpitsasose. Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja leikkaa puolikkaan vielä halki. laita palaset 200 asteiseen uuniin ja anna kurpitsanlihan kypsyä 30 minuutin ajan. Kaavi liha kuorista ja soseuta sileäski tehosekoittimella.
  2. Kuori ja pilko sipuli pieniksi paloiksi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja laita sipulit öljyyn kypsymään hyvin miedolle lämmölle kannen alle tunnin ajaksi. Soseuta kypsät sipulit sileäksi pyreeksi sauvasekoittimella.
  3. Valmista risotto. Kuumenna riisiä puukauhalla sekoitellen ilman öljyä kasarissa, kunnes se on kauttaaltaan hyvin kuumaa. Kaada joukkoon prosecco ja sekoittele risottoa vispilällä, kunnes viini alkaa olla imeytynyt. Lisää sipulipuree ja kaksi desilitraa kuumaa kasvislientä. Lisää voi ja ripaus suolaa. Sekoittele reippaasti ja voimakkaasti vispilällä, näin rakenteesta muodostuu kermainen. Lisää raastettu juusto.
  4. Kun kasvisliemi alkaa olla imeytynyt, lisää kurpitsasose ja tarvittaessa hieman kasvislientä. Sekoita, maista maku ja mausta risotto suolalla. Risotto on sopivan kypsää 16-18 minuutissa. Älä ylikypsennä, risoton kuuluu olla löysää ja riisissä tulee olla purutuntumaa.
Vinkit
  1. Koristele rapeaksi paistetuilla pekoninpaloilla sekä murskatuilla amarettikekseillä.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Tämä on Davide Bottan, Bresciasta kotoisin olevan huippuchefin, omistama ravintola. Davide itse oli paikalla ja piti meille kokkausnäytöksen, siitä, miten hän risoton valmistaa. Ja tässä vaiheessa totesin, että mämitäänoletiennyt. Tai lähinnä, että kuinka herkullista risottoa Davide tekekään täysin eri tavalla kuin mitä perinteisesti risoton tekemisestä opetetaan. Jatkossa risottoni syntyvät tällä tavalla.

kurpitsarisotto-mari-moilanen-11

Tähän muuten sivuhuomiona se, että sain hetki sitten lukijapalautetta meilillä ja luki oli närkästynyt siitä, että en noudata ’perinteisiä periaatteita’ tietyssä reseptissä.

Tämähän ei vakilukijoilleni ole yllätys, koska tyylini nimenomaan on se, että teen kaiken twistillä, kokeillen, rajoja rikkoen. Ei mulla ole mitään rajoja ruoanlaiton suhteen. Se on se mun juttuni. Jos perinteisiä reseptejä etsii ja haluaa, niin niitä on netti täynnä. En kanna omaa korttani enää tähän reseptikekoon.

Mutta se siitä.  Palataan takaisin – ei todellakaan perinteisellä italialaisella tavalla valmistettuun – mutta kuitenkin maailman parhaaseen risottoon.

davide-botta-mari-moilanen-15

Näin valmistat maailman parhaan risoton Davide Bottan ohjeiden mukaan:

  1. Kuumenna riisiä kuumalla pannulla ilman rasvaa, sekoita puukauhalla (unohda sipulin ja riisin freesaaminen kuumassa öljyssä)
  2. Lisää runsaasti proseccoa nesteeksi (enemmän viiniä kuin kasvislientä). Davide kaatoi risottoon pullollisen Pasquan herkullista Romeo & Juliet Proseccoa. Tätä ei saa Suomesta, mutta toista, risottoon sopivasti sitruunaista ja hapokasta Pasqua Proseccoa kyllä löytyy.
  3. Lisää voi jo risoton kypsennyksen alkuvaiheessa. Näin voi kypsyy ruokaan ja edesauttaa kermaisen rakenteen syntymistä
  4. Sekoita riisiä vispilällä, ei puukauhalla. Riisi on Daviden mukaan kuin kermaa, joten siihen käytetään vastaavanlaista työkalua kuin kermaa vatkatessa. ja vatkata saa ihan kunnolla. 
  5. Käytä juustona parmesaanin sijaan Grana Padanoa. Tämä juusto on vähemmän suolaista ja hieman miedomman makuista kuin parmesaani. Davide käytti luonnollisesti tätä juustoa myös siksi, että se on paikallista.
  6. Kypsennä risottoa maksimissaan 18 minuutin ajan. Ei meillä Suomessa saa edes ravintoloissa niin rouheaa risottoa kuin Italiassa. Riisissä todella on vielä rapea sydän. Meillä purraan pehmeää.
  7. Tarjoa risotto lämmitetyltä lautaselta, ei kulhosta ja levitä risotto ohueksi kerrokseksi lautaselle.
  8. Kurpitsasose on vain yksi mauste. Vain mielikuvitus on rajana siihen, mitä tuossa vaiheessa risottoon haluat lisätä.

 

davide-botta-mari-moilanen-11

En malttanut. Saavuin eilen illalla kotiin. Tulin tänään studiolle ja paiskin menemään akuuteimmat kirjoitusjutut ja sitten – keittiöön. Kurpitsoja mulla notkuu joka nurkassa, mutta kipaisin kaupasta hakemassa Grana Padanoa. Nyt tehdään kurpitsarisotto.

Ja kyllä. Tällä huimasti Daviden mittamääristä pienennetyllä ohjeella syntyy huikean kermaisen rakenteen omaava, lempeän makuinen ja mainion al dentemäisyyden omaava kurpitsarisotto. Kiinnitin huomiota siihen, että sipulipyre edesauttoi kermaisuutta, kuten myös voin lisääminen jo alkuvaiheessa, mutta suurin merkitys on selkeästi vispilällä. Olen aina ennen sekoittanut risottoa puukauhalla, en koskaan enää!

Jos oikein haluat makuhermoja kutkutella, niin koristele kurpitsarisotto rapeaksi paistetulla pekonilla ja murskatuilla amarettikekseillä. Näin Davide meitä hemmotteli.

Syvä huokaus. Tuo kurpitsarisotto oli niin hyvää. Kuten myös kaikki muut ruoat, mitä kyseisessä ravintolassa söimme..!

Pysypä kuulolla. Lisää juttua Veronasta, Pasqua-viinitalosta ja viineistä tulossa blogiin.

Matkan tarjosi Altia.

Kategoriassa: Korkattu, matkoilla, Pääruoat, ravintolaelämyksiä, Reseptit, risotot ja pastat, Valkoviinit, viini Avainsanoilla: kuinka valmistat risoton, kurpitsarisotto, kurpitsaruokia, L'artigliere-Rivintola veronassa, maailman paras kurpitsarisotto, paras risotto, pasqua, pressimatka, proseccorisotto, risoton valmistus, ruokamatka veronaan, verona, viinimatka

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 64
  • 65
  • 66
  • 67
  • 68
  • …
  • 79
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...