Jotain maukasta

ruokablogi

Omenakori ja sienisäkki

by

Vihreän kardemumman tuoksu.

Syksyn sato on runsas. Ja siitä riittää jaettavaa. Omenat kiertämään ja sienet jakoon. Ja makoisat muffinssit uuniin.

Musta ihan loistoidea se, että eri paikkakunnilla pyörii omenapörssejä ja syksyn herkut laitetaan kiertoon. En ole moiseen täällä pääkaupunkiseudulla törmännyt, mutta ei se haittaa, kun on ihania työkavereita. Sain korillisen napakoita omenoita ja puoli muovikassillista perattuja suppilovahveroita. Kiitos Anne ja Kirsi!

Paljon leivottavaa..

Viime viikonloppuna kotona tuoksuivat upeanmakuiset, siis aivan superherkulliset omena-valkosuklaamuffinssit, joissa maun salaisuutena on vihreä kardemumma. Ja päällä ratisee ruokosokericrumble. Syyslomalla pääosan saavat lempeänmakuiset suppilovahverot.

 

Oravallekin olisi maistunut..

Omena-valkosuklaamuffinssit

2,5 dl mantelijauhetta
2,5 dl spelttivehnäjauhoja
2,5 dl kuutioita omenaa
50 g valkosuklaata
0,75 dl ruokaöljyä
1 rkl kanelia
runsas tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl ruokosokeria
1 muna
2 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet ja mausteet. Lisää öljy, maito ja muna ja lopuksi omena- ja valkosuklaakuutiot. Sekoita kevyesti. Annostele taikina muffinssivuokiin. Täytä vuoat vain puoliväliin asti, nä ine mahtuvat kohoamaan sopivasti ja muruseoskin mahtuu mukavasti mukaan.

Omenoista syntyy syksyn parhaat jälkiruoat.

Crumblea päälle eli muruseos muffinssien päälle

1 1/4 dl ruokosokeria
0,75 dl jauhoja
3 rkl sulatettua voita
1/2 tl kardemummaa
2 tl kanelia

Sekoita kuivat aineet ja lisää voi. Laita runsas ruokalusikallinen muruseosta jokaisen muffinssin päälle. Paista muffinsseja 225 asteisessa uunissa 15 minuutin ajan.

Sattumia löytyy sisältä..

Kun muffinssit otetaan uunista, koko talon valtaa mausteisen lämmin tuoksu. Tässä on häivähdys joulua.. Jopa takapihan orava pyrki jaolle ja naksutteli mulle lähipuusta, kun kuvasin näitä namuja pihalla. Mutta sori orava, sulle ei riittänytkään, kun annoksesta tulee ’vain’ 16 muffinssia. Mutta ei näitä voi vain yhtä syödä. Tästä ei nimittäin taida omenamuffinssi paremmaksi muuttua. Kanelinen, rouskuva crumble, pehmeät omenanpalat mausteisessa taikinassa ja valkosuklaa kruunaa kokonaisuuden. Aah…

Jos metsään haluat mennä nyt..

by

Hupsista.

Niin muista ainakin pukeutua punaiseen. Ettei käy hassusti. Hirvenmetsästyskausi on alkanut.

Heräsin  lauantaiaamuna puoli kuuden aikaan. Pitkästä aikaa mökillä. Polte päästä metsään oli kova. Puoli kasin maissa huomasin, että säätiedotus ei ollut osunut kohdalleen. Ulkona orasteli aurinkoinen päivä. Sateesta ei tietoakaan.

Kahdeksalta painelin jo pitkin lehtien värittämää hiekkatietä tavanomaisella aamulenkilläni. Koirien haukuntaa kuului heti aamusta. Mietin, mikä lähinaapurin koiria niin hermostutti.

Lämmin ja kanelinen aamu.

Tapaan aina lenkin päätteeksi paluumatkalla puikahdella metsään. Haluan nuuhkia syksyä, poimia viimeisiä sieniä ja vain ihastella luonnon rauhaa. Nyt joka puolella ratisi ja koirat haukkuivat. Rauhasta ei tietoakaan. Ja ääk, kuului myös paukahduksia. Jossain ammutaan. Samassa mulle valkeni, että hirvenmetsästyskausi on alkanut ja tämä mökkipitäjä on täynnä aktiivisia hirvenmetsästäjiä.

Liukkaasti puikkelehdin mustassa verkkariasussani  pois metsästä tielle. Saalina vain yksi iso herkkutatti. Ei muuta kuin kotia kohti. Sienestyskausi on siis tältä vuodelta päättynyt. Punatakit ovat vallannet metsän.

Aamusta päivä alkaa.

Mutta ei se mitään. Maltan tuskin odottaa, kunnes saan tuoretta hirvenlihaa. Teen ainakin rakastamiani hirvipullia piparjuuriperunamuusilla ja suussa sulavaa hirveä uunissa tattimuhennoksella. Ja tietysti täynnä syksyn makuja – sieniä ja puolukoita – olevaa hirvipataa.  Ja ihan mahtavan herkullista suomiburgeria eli hirvenlihahampurilaista, joka resepti onkin vielä tänne kirjaamatta. Ja sitten, kun haluan pois perinteisten hirviherkkujen maailmasta niin lautaselle päätyy pihvi ja juusto.

Aamulenkin jälkeen pulahdin järveen. Kyllä, kylmää oli. Mutta mukavasti olo lämpeni kanelisia köyhiä ritareita ja kahvia nautiskellessa. Päivä päivältä alan taas pitää syksystä.

Kaikki meni – silmänräpäyksessä.

Kaneliset köyhät ritarit

4 palaa pullaa
2 dl maitoa
1 muna
1/2 tl kardemummaa
pari tl kanelia
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
voita paistamiseen
vaahterasiirappia nautiskeluun

Tein nämä köyhät ritarit jäljelle jääneistä, pakastetuista pull apart-pullan paloista eli tulos oli extrakanelinen. Mutta hyvää tulee ihan tavallisenkin pullapitkon siivuista.

Sekoita maitoon kevysti yksi kanamuna ja lisää mausteet sekoitellen joukkoon. Liota pullanpaloja reilun aikaa maitoseoksessa molemmin puolin, näin ne meheytyvät sisältä asti. Paista palat runsaassa voissa kuumalla pannulla niin, että palat ruskettuvat kauniisti. Vie tarjolle ja tupsauta päälle vielä kanelia. Valuta ritarien päälle vielä vaahterasiirappia ja köyhä aamupala on kyllä kaukana tästä. Tällä lähtee lauantai maukkaasti käyntiin.

Päästä vedettävää puustia

by

Ihan sikin sokin vaan sinne vuokaan. Sitä kauniimpi tulee.

Jenkeissä korvapuustitaikinaa tungetaan kapoiseen vuokaan ja syntyy pull apart-pullaa. Korvapuustia vuoassa.

Netissä surffatessa olen nähnyt kauniita kuvia vuoassa kiemurtelevasta pizzasta, pullasta ja leivistä. Pull part-nimellä. Nyt piti kokeilla. Vajaa 30 sukulaista ja ystävää tulossa kyläilemään, vettä ropisee ja sää on syksyinen. Uusi koti saa tuoksua pullalta. Muun muassa.

Pull apartille kiiltoa pintaan.

Pullan leipominen on musta hieman työlästä. Ja vähän vanhanaikaistakin. Joten usein en käsiäni taikinakulhoon upota. Mutta somat kuvat pull apart-pullasta olivat jääneet mieleen kummittelemaan ja niin tänään keittiössä kohosi puolen litran pullataikina.

Ja kahvihetki voi alkaa.

Tee peruspullataikina. Puolen litran taikinasta tulee kaksi pull apart-vuoallista. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi. Levitä päälle reilusti pehmeää voita, voin päälle runsaasti sokeria, kanelia ja ripaus kardemummaa. Sitten vaan kokoamaan. Idea on vähän kuin Boston-kakussa. Korvapuustia tungetaan vuokaan. Mutta pull apart-pullassa ei mennä puustivaiheeseen, vaan kaulittu pullataikina voitelun, sokeroinnin ja kaneloinnin jälkeen leikellään taikinaneliöiksi. Neliöt pinotaan kasoiksi ja laitetaan kyljelleen hyvin voideltuun leipävuokaan. Kananmunalla voitelu ja pulla uuniin 200 asteeseen n. 20 minuutin ajaksi.

Herkullista tuli. Mehevää ja kaunistakin. Pulla maittoi, sade jatkoi ropsotteluaan. Nyt kädessä kuppi vihreää teetä, olo on raukea ja CCR laulaa ’Have you ever seen the rain’. Tänä syksynä ei voi muuta vastata kuin että Oh, yes I have.