Jotain maukasta

ruokablogi

Paratiisielämää

by

Sitruuna ui.

Varpaat syvällä hiekassa. Turkoosi meri katseen alla. Pinjapuiden tuoksu nenässä. Rantakatujen ravintoloissa kypsentyvät merenherkut. Ja illalla hiiligrilli kuumenee.

Aurinko kutittelee hereille kuuden jälkeen. Begur nukkuu vielä. Mutta aurinko on noussut meren ylle. Avaan lasioven terassipihalle, kirkkaan turkoosi vesi altaassa on sileää. Pulahdus kädenlämpöiseen veteen ja nautinnollinen puolen tunnin aamu-uinti pulujen kujertaessa pinjapuissa.

Aamiainen noudetaan kahdeksalta lähikaupasta. Aamukahvin lisäksi pöydässä tuoksuvat suklaacroissantit ja rapeakuorinen patonki. Tomaatit ovat isoja ja muhkuraisia. Auringon lämpö alkaa tuntua jo voimakkaammin. Mittari näyttää 27 astetta.

Aamiaisen jälkeen auto alle ja pieniä, kippuraisia teitä kurvaillaan kohti rantaa. Se voi olla Llafranchin pehmeähiekkainen ja pitkään taiteilijoiden ja näyttelijöiden suosimana ollut hiekkabiitsi tai vaikkapa Tamariun kivisempi ranta, jossa snorklaajalla on hyvä olla.

Kuumin aika vilvoitellaan rantakadun tasokkaissa ravintoloissa. Paellan tyyppinen hummeripata, minimaaliset, friteeratut mustekalat tai hiekka-ankeriaat, patatas bravakset ja pan con tomato tilataan pöytään. Ehkä vielä jaksetaan lautasellinen sydänsimpukoita, jotka on hyörystetty valkoviinissä ja yrteissä.

Ruoka on yksinkertaista lähiruokaa ja ylisanojen tuolla puolen. Täällä on hyvä olla. Jälkiruoaksi tiukka espresso ja lusikka raksauttaa rikki Crema Catalanan poltetun sokerikuoren.

Iltapäivällä aallot nousevat ja tunnin pari jaksaa vielä olla aaltojen heiteltävänä rantavedessä. Sitten suunta kohti kotivillaa – mutta sitä ennen piipahdus ruokakaupassa.

Kauniita kuin karkit.

Vihannesloisto kaupoissa on vailla vertaansa, mutta kala- ja äyriäistiski on se, josta illallisen pääaines valitaan. Merikrotti irvistää jäiden päältä, vieressä kellii katkoja joka koossa ja hummerit heiluttelevat saksiaan. Täällä tuoksuu tuore kala. Joskus grillataan jättikatkoja, jotka ovat värjäytyneet chilimarinadissa ja jotka grillin lämpö paistaa entistä punaisemmiksi. Toisinaan valmistetaan sydänsimpukat viinissä persilja-valkosipulihöystön kera. Tai laitetaan kampasimpukat gratinoitumaan grilliin.

Muutama pulahdus iltapäivällä vielä altaalla ja sitten ruoanlaittoon. Hiiligrilli kuumenee, ilta saapuu ja kaskaiden siritys kovenee. Grillistä nousee mykistävä tuoksu. Terassilta katsellaan purjeveneiden virtaa ulapalla.

Piskuiset hieta-ankeriaat maistuvat ihan muikulta.

Ruoan jälkeen maistellaan vielä lasi punaista. Hablan tilan Habla del Silencio ei jäänyt viime vuoden Habla 6:n jalkoihin. Vins i licors Grau myy viinejä vaativaankin makuun. Tosin tilaaminen Suomeen ei onnistu. Vastaus oli yksiselitteinen: ’Finland, no.’

Costa Bravalla huolet huuhtoutuvat Välimereen, ruokaentusiasti nauttii, rantalomailija saa pulikoida sydämensä kyllyydestä ja luonto on vielä koskematon. Costa Brava on hyvin säilynyt salaisuus. Pidetään se sellaisena.

Viikko paratiisielämää ja paluu Suomen suveen ei tunnu pahalta. Ei kirpaise sade tai pilvet, sillä Costa Brava helli meitä kesällä ja lämmitti luita myöden. Täältä mun kesä aina alkaa.

—-
Jotain maukasta -ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.

Moottoritie on kuuma

by

Maissitortilla, Meksiko ja moottoritie.

Juhannuksena on joko tai. Niin kuuma, että asvaltti polttaa ja hiki karpaloi. Tai on kalseaa ja kumisaappaat kateissa. Ei hätää. Tämä Meksikon suuntaan kallistuva juhannusmenu lämmittää kylmässä ja virkistää lämmössä. Ja valmistuu mukavasti grillaillen.

Oli säätilan suhteen miten oli, mutta jussina ainakin moottoritie on kuuma. Grillin lisäksi. Mulla ruoanlaittoon liittyy oleellisena osana oikea, nostattava musiikki. Ja juhannuksena kajareista kaikaa Pelle Miljoona ja Moottoritie on kuuma. Aina.

Hyttyset – muun muassa – ovat ajaneet mut maanpakoon Suomesta juhannuksina. Muistan eräänkin juhannuksen, kun ilma oli sakeanaan hyttysiä, niin ettei vieruskaverin kasvoja nähnyt. Viisi viimeistä juhannusta on lämmitelty kuuman auringon alla. Moskitojen kanssa. Mutta jossain kaivertaa pieni kaipuu. Juhannussauna, villapaita, kylmä kalja kalliolla. Ja se meidän suomalaisten vahva paneutuminen juhannuksen viettoon. Ehkä vielä, jonakin vuonna.. Silloin se voisi olla jotain tällaista.

Juhannuksen makoisat alkupalat valmistellaan grilliin. Juustoja, yrttejä, hieman chiliä maissitortillan väliin. ’Sisko tahtoisin jakaa kanssas tämän yön, mut sydän liikaa lyö’, laulaa Pelle. Mieleen putkahtelee muistoja lapsuuden ja nuoruuden välimaastosta, teiniangstiin astumisesta. Silloin tämä biisi oli tulevaisuus. ’’Tahdon nähdä tulen, joka savua jo haistelee..’ Hyräilen ja laitan tässä vaiheessa meksikolaiset oluet pakkaseen jäähtymään, Salitos tai Corana toimii hyvin tämän ruoan kanssa.

Juustotortillaa grillistä
4 hengelle

1 pkt maissitortilloja
2 prk ruohosipulituorejuustoa
1 ps mozzarellajuustoraastetta
1/2 ruukkua ruohosipulia
1 ruukku korianteria
pari punaista chilia ohuen ohuiksi siivuiksi leikattuna

Sekoita juustot. Silppua yrtit ja lisää juustojen joukkoon. Levitä juustoseosta reilusti maissitortillalle, jätä n. sentti reunasta tyhjäksi. Lisää juustoseoksen päälle ohuita chililastuja ja paina toinen tortilla päälle tiiviisti. Voitele tortillat kevyesti sitruunaoliiviöljyllä tai chiliöljyllä. Grillaa parilalla pari minuuttia per puoli, kunnes pintaan tulee kauniit raidat.

Valmiina pöytään!

Pääruoassa porsaan sisäfile grillautuu hiilillä. Pintaan painuu kauniit rusketusraidat ja sisus on kypsä, mutta vielä kauniin rosee. Makua pihviin antaa aromikas korianteripesto. Kuin luotu miedon porsaanlihan kaveriksi. Tässä vaiheessa korkkaan yhden oluen, kiepautan limelohkon pullon suuaukkoon ja laitan hiilet grilliin. ’Kaupunkien valot mulle huutaa, tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa..’ Tätä biisiä ei ole ajan hammas purrut.

Porsaan sisäfilettä korianteripestolla
4 hengelle

1 porsaan sisäfile

Marinadi:
2 limen mehut
1/4 dl sesamöljyä
1/4 dl sitruunaoliiviöljyä
sormisuolaa

Kurpitsansiemenistä ja korianterista kesän paras pesto.

Korianteripesto:

1 persiljaruukku
3 korianteriruukkua
1 solo valkosipuli
1 dl paahdettuja, suolaisia kurpitsansiemeniä
3/4 dl parmesanraastetta
1/2 tl chilihiutaleita
1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
1/2 dl sesamöljyä
ripaus sormisuolaa
rouhaus mustapippuria
1 kuivattu, pieni chili

Leikkaa porsaan sisäfile paksuiksi pihveiksi ja sekoita marinadin ainekset. Marinoi lihoja vähintään tunnin ajan huoneenlämmössä. Laita korianteripeston ainekset tehosekoittimeen ja aja ainekset karkeaksi pestoksi. Lisää öljyjä, mikäli pesto tuntuu liian paksulta.

Lisukkeen virkaa ajaa maissi limevoilla. Liota maissia puolisen tuntia ja vie grilliin kypsymään n. 25 minuutiksi. Jätä lehdet maissin ympärille, mutta poista hapsut. Kun maissi on lähes kypsää, grillaa porsaanpihvit. Valmiita maisseja varten huoneenlämpöiseen voihin, n. 50 g, sekoitetaan yhden limen mehu, hieman sitruunasormisuolaa ja 1/2 tl cayennepippuria.

’Sydän tahtoo lentää, nousta tuulen selkään. Vaikka sylisi on samettia..’ Grilli rätisee ja tuuli vie biisin hetkeksi mukanaan. Kohta päästään pöytään.

Kokoa ruoat isolle tarjottimelle tai vaikka uunipellille. Laita porsaan pihvit keskelle, päälle runsaasti korianteripestoa, maissit reunoille ja limen lohkoja ja chilejä koristeeksi. Sivele limevoita kuumien maissien pintaan ennen tarjollevientiä. Kuivattu chili rouhitaan vielä peston päälle antamaan väriä annokseen ja potkua makuun.

Kun juhannusruoat ovat kadonneet parempiin suihin, niin sitten saunotaan. Koivuvihta on sitaistu lähimetsän puista. Yöllä pujahdetaan pois peiton alta ja kerätään sen seitsemän kukkaa. Kuka nyt taikauskoinen olisi. Mutta tehdään tämä silti alasti. ’Kuu on kuulemma ruosteenpunainen ja niin surullinen.’

Juhannuspäivänä noustaan ajoissa. Sillä tästä se alkaa. Popedan kesäbiisin sanoin ’Pitkä kuuma kesä’. Tai jos juhannusheila on jo löytynyt, niin voi tätä biisiä laulaa tuoreemmallakin sanoituksella eli ’Pitkä, kuuma setä’ , kuten ystäväni lapset tätä tuppaavat laulamaan…

Joutuisia juhannuskarkeloita kaikille! ’Sä ole mulle unelma, mutta maailma on totta. On.’

—-
jotain maukasta -ruokablogi.Keittää, paistaa ja kokeilee.

Savun keskellä seisoo kokki

by

Kuparikyljet savusta.

Mökkinaapurimme puoliväkisin lahjoittamat reilunkokoiset lahna päätyivät muovipussissa pihamaalle. Ei sitten muuta kuin perkaamaan. Ja savustuskokeilut käyntiin.

Järvemme on antelias. Sieltä nousee lahnaa, lahnaa ja niin, lahnaa. Joku onnekas voi saada ahvenen tai kuhaakin. Mutta sitä ennen on niille kaikille pyydetyille lahnoille tehtävä jotain. Ja tästä johtuen kaksi kalaisan järvemme kuparinhohtoista lahnaa pötkötti pihallamme.

Tötteröhuulillaan ruokaa pohjamudista imevä särkikala ei välttämättä ole se haluttuin saalis ja pienet lahnat luetaan roskakalojen joukkoon. Mutta ei sitä ole lahjahevosta – tai tässä tapauksessa lahjalahnaa – suuhun katsominen. Saamamme lahnat eivät sitä paitsi olleet mitään lapasia, vaan toista kiloa, joten päädyin savustamiseen.

Kalan savustamisesta mulla on pelkästään hyviä muistoa. Lapsuudesta tosin. Silloin savustuspönttö sauhusi kallionkolossa tai lahna oli voilla voideltu, suolattu ja kääritty märkiin sanomalehtiin. Siinä se savusi hiljaa hiilloksella. Viitisentoista minuuttia per puoli. Nyt uuden hiiligrillin myötä on savustaminen alkanut kiinnostaa jälleen. Lahnamuovikassi kädessäni kaivelin muististani rakkaan isoisäni, kunnon kalamiehen, savustusohjeita.

Isoisä teroitti, että kala savustetaan aina mahdollisimman tuoreena. Mielellään suoraan verkosta savustumaan. Toki tiettyjen toimenpiteiden jälkeen. Nämäkin lahnanlotjakkeet olivat vielä elossa, kun ne sain. Ei muuta kuin perkaamaan, mutta suomut saivat jäädä pintaan. Näin kala pysyy mehevämpänä, muistelin. Kevyt huuhtelu ja suolaa sisälle sekä pintaan. Isoisän oppeihin ei kuulunut lahnan avaaminen selkäpuolelta suolaamisen tehostamiseksi, vaan suolan annettin imeytyä tunnin pari ja se riitti.

Leppälastut sopivat kalalle, mutta savusi meillä useasti katajanoksatkin savustuspöntön pohjalla. Näistä nousi upea tuoksu ja kaloihin tuli hieno väri. Tarkkaa oli myös pöntön oikea lämpötila. Pöntön tulee olla kunnolla kuumana koko savustuksen ajan. Näin kalat saavat kauniit, kuparinruskeat kyljet. Lämpötila on oikea, kun kalan pinta on pöntössä koko ajan kuiva ja silmät eivät sameudu.

Myös sokeripalat liittyvät savustamiseen: pari palaa pöntön pohjalla lisää värin syvyyttä. Ja kypsyyttä testataan evistä vetämällä. Kun selkäeväkin irtoaa helposti, on kala kypsää. Koosta ja kalojen määrästä riippuen savustus kestää aina tuonne tuntiin asti. Harrasta ja hidasta puuhaa siis.

Näillä lapsuuden ohjeilla valmistin nämä kaksi lahnaa. Kevysti öljysin myös lahnojen kyljet, jotta eivät tartu ritilään. Tätä ei isoisä tehnyt. Jotkut tykkäävät, että tuoreet yrtit tai nokare voita kalan vatsassa tehostavat makua. Tiedä häntä. Hiilet grilliin, leppälastut joukkoon savuamaan. Vajaassa tunnissa lahnat saivat kauniin värin pintaansa ja evät irtosivat helposti vedettäessä. Kypsää siis!

Mutta, mutta. Aika oli kullannut muistot. Näinkin isoissa lahnoissa ruodot olivat runsaudessaan ja monihaaraisuudessaan suorastaan pelottavia. Ja maku. No, se oli mielestäni mieto ja mitäänsanomaton. Savustus toi kyllä makuun kärkeä, mutta ei riittävästi.

Se parempi kala.

Viime viikonloppuna hiilille päätyi kookkaita lohikimpaleita. Ja kirsikkalastuja. Syvä savunhaju leijaili grillistä ja makuhermoja kutkutti. Mieleen nousi viime kesänä ravintola Särkänlinnassa syömäni, juuri savustetun lohiannoksen herkullisuus.

Lohi muhi grillissä pehmeässä lämmössä vajaan tunnin. Nyt savun makua oli sopivasti ja kalan pinta sai upean värin. Tällaista on lohi parhaimmillaan. Herkullinen savuateria oli valmis. Lisukkeeksi sopi hienosti kylmä perunsalaatti ja siivu tummaa leipää.

Kylmä perunasalaatti persiljalla ja valkosipulilla

puolikattilallista pieniä uusia perunoita
1 valkosipuli
2 ruukkua persiljaa
hippunen sormisuolaa
rouhaus mustapippuria
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä ja jäähdytä perunat ja halkaise sopivan kokoisiksi. Kuori valkosipuli ja viipaloi se ohuen ohuiksi lastuiksi. Silppua persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään, lisää suola, pippuri ja oliiviöljyä. Nauti kesän kalaruokien kanssa. Ja loput aamiaisbrunssilla munakokkelin kanssa. Tämän salaatin maku nimittäin vain paranee seuraavaan päivään..

Mitä tästä savustusepisodista opimme? Savustuskokeilut kyllä jatkuu. Lihalla ja kalalla. Itsesavustettu lohi on tekemisen väärti. Mutta ihan heti en lahnaa uudestaan lähtisi savustamaan. Saa nähdä, miten käy. Ystävällisellä naapurinsedällä kun on kertomansa mukaan muutama pesukoneenrumpu sumppuna järvessä ja nämä sumput täynnä lahnoja..

——-

Jotain maukasta -ruokablogi katselee maailmaa kuplien läpi.