Mökkinaapurimme puoliväkisin lahjoittamat reilunkokoiset lahna päätyivät muovipussissa pihamaalle. Ei sitten muuta kuin perkaamaan. Ja savustuskokeilut käyntiin.

Järvemme on antelias. Sieltä nousee lahnaa, lahnaa ja niin, lahnaa. Joku onnekas voi saada ahvenen tai kuhaakin. Mutta sitä ennen on niille kaikille pyydetyille lahnoille tehtävä jotain. Ja tästä johtuen kaksi kalaisan järvemme kuparinhohtoista lahnaa pötkötti pihallamme.

Tötteröhuulillaan ruokaa pohjamudista imevä särkikala ei välttämättä ole se haluttuin saalis ja pienet lahnat luetaan roskakalojen joukkoon. Mutta ei sitä ole lahjahevosta – tai tässä tapauksessa lahjalahnaa – suuhun katsominen. Saamamme lahnat eivät sitä paitsi olleet mitään lapasia, vaan toista kiloa, joten päädyin savustamiseen.

Kalan savustamisesta mulla on pelkästään hyviä muistoa. Lapsuudesta tosin. Silloin savustuspönttö sauhusi kallionkolossa tai lahna oli voilla voideltu, suolattu ja kääritty märkiin sanomalehtiin. Siinä se savusi hiljaa hiilloksella. Viitisentoista minuuttia per puoli. Nyt uuden hiiligrillin myötä on savustaminen alkanut kiinnostaa jälleen. Lahnamuovikassi kädessäni kaivelin muististani rakkaan isoisäni, kunnon kalamiehen, savustusohjeita.

Isoisä teroitti, että kala savustetaan aina mahdollisimman tuoreena. Mielellään suoraan verkosta savustumaan. Toki tiettyjen toimenpiteiden jälkeen. Nämäkin lahnanlotjakkeet olivat vielä elossa, kun ne sain. Ei muuta kuin perkaamaan, mutta suomut saivat jäädä pintaan. Näin kala pysyy mehevämpänä, muistelin. Kevyt huuhtelu ja suolaa sisälle sekä pintaan. Isoisän oppeihin ei kuulunut lahnan avaaminen selkäpuolelta suolaamisen tehostamiseksi, vaan suolan annettin imeytyä tunnin pari ja se riitti.

Leppälastut sopivat kalalle, mutta savusi meillä useasti katajanoksatkin savustuspöntön pohjalla. Näistä nousi upea tuoksu ja kaloihin tuli hieno väri. Tarkkaa oli myös pöntön oikea lämpötila. Pöntön tulee olla kunnolla kuumana koko savustuksen ajan. Näin kalat saavat kauniit, kuparinruskeat kyljet. Lämpötila on oikea, kun kalan pinta on pöntössä koko ajan kuiva ja silmät eivät sameudu.

Myös sokeripalat liittyvät savustamiseen: pari palaa pöntön pohjalla lisää värin syvyyttä. Ja kypsyyttä testataan evistä vetämällä. Kun selkäeväkin irtoaa helposti, on kala kypsää. Koosta ja kalojen määrästä riippuen savustus kestää aina tuonne tuntiin asti. Harrasta ja hidasta puuhaa siis.

Näillä lapsuuden ohjeilla valmistin nämä kaksi lahnaa. Kevysti öljysin myös lahnojen kyljet, jotta eivät tartu ritilään. Tätä ei isoisä tehnyt. Jotkut tykkäävät, että tuoreet yrtit tai nokare voita kalan vatsassa tehostavat makua. Tiedä häntä. Hiilet grilliin, leppälastut joukkoon savuamaan. Vajaassa tunnissa lahnat saivat kauniin värin pintaansa ja evät irtosivat helposti vedettäessä. Kypsää siis!

Mutta, mutta. Aika oli kullannut muistot. Näinkin isoissa lahnoissa ruodot olivat runsaudessaan ja monihaaraisuudessaan suorastaan pelottavia. Ja maku. No, se oli mielestäni mieto ja mitäänsanomaton. Savustus toi kyllä makuun kärkeä, mutta ei riittävästi.

Viime viikonloppuna hiilille päätyi kookkaita lohikimpaleita. Ja kirsikkalastuja. Syvä savunhaju leijaili grillistä ja makuhermoja kutkutti. Mieleen nousi viime kesänä ravintola Särkänlinnassa syömäni, juuri savustetun lohiannoksen herkullisuus.

Lohi muhi grillissä pehmeässä lämmössä vajaan tunnin. Nyt savun makua oli sopivasti ja kalan pinta sai upean värin. Tällaista on lohi parhaimmillaan. Herkullinen savuateria oli valmis. Lisukkeeksi sopi hienosti kylmä perunsalaatti ja siivu tummaa leipää.

Kylmä perunasalaatti persiljalla ja valkosipulilla

puolikattilallista pieniä uusia perunoita
1 valkosipuli
2 ruukkua persiljaa
hippunen sormisuolaa
rouhaus mustapippuria
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä ja jäähdytä perunat ja halkaise sopivan kokoisiksi. Kuori valkosipuli ja viipaloi se ohuen ohuiksi lastuiksi. Silppua persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään, lisää suola, pippuri ja oliiviöljyä. Nauti kesän kalaruokien kanssa. Ja loput aamiaisbrunssilla munakokkelin kanssa. Tämän salaatin maku nimittäin vain paranee seuraavaan päivään..

Mitä tästä savustusepisodista opimme? Savustuskokeilut kyllä jatkuu. Lihalla ja kalalla. Itsesavustettu lohi on tekemisen väärti. Mutta ihan heti en lahnaa uudestaan lähtisi savustamaan. Saa nähdä, miten käy. Ystävällisellä naapurinsedällä kun on kertomansa mukaan muutama pesukoneenrumpu sumppuna järvessä ja nämä sumput täynnä lahnoja..

——-

Jotain maukasta -ruokablogi katselee maailmaa kuplien läpi.