pientä hyvää Archives - Sivu 111 130:stä

Kaikkea kotimaista

17.6.2013 by Mari

Vihertarjotin.

Ja lähellä kasvanutta. Löytyy nyt kaupan hyllyiltä. Ja kesä maistuu.

Ruoanlaitto on kesällä niin helppoa. Vihanneksissa on makua sellaisenaan. Ruoka valmistuu ja nautitaan ulkona. Eikä kaikkea tarvitse nyt kuoria, pilkkoa tai kokonaan paloitella. Syödään vähän sormin. Mitäs sen on väliä?

Ostin kauppakassin täyteen kotimaisia kesämakuja. Ja kesäsalaattiin ytyä antamaan hieman mustana murjottavia portobelloja ja tuorechorizoa. Grillattavaksi tietenkin.

Vähän kotimaista porkkanaa..

Vähän suomalaista chiliä..

Vihreää salaattia..Makeita, kesäherneitä. Niitä parhaita, kotimaasta.

Tietysti sipulia. Kotimaista sekin.

Sitten muutama portobello ja tuoretta chorizoa ruokaisuutta antamaan. Päälle oliiviöljyä ja balsamicoa ja haarukkaa salaattiin.

Tähän päälle. Mustanpuhuvat portobellot, tuliset chorizot.

Että oli herkullista. Kesä, oot niin symppis!

Ja seuraavaksi tutustutaankin sitten siideripissiksen juhannuskokkailuun. Mitä ihmettä!?

Ensi-illassa: mansikka ja peruna

14.6.2013 by Mari

Omat ruohot.

Lämpiössä kuhistaan. Tämä on se päivä. Mansikan ja perunan debyytti.

Kauan odotetut mansikka ja peruna astuvat näyttämölle. Yleisö kohisee eikä malta olla huutelematta. Joku poistetaan salista.

Peruna kompuroi ja on hieman raaka. Mansikka ei olekaan EU-standardien mittainen. Farssin ainekset kasassa?

No ei sentään. Vaan tyypillinen juhannusatto mökkipitäjissä. Mansikoita, perunoita, hyttysiä ja hyvää seuraa. Siitä on suomalaisten juhannus tehty.

Mukimausteet.

Ensimmäinen peruna on parhaimmillaan alastomaksi hangattuna, sopivasti keitettynä ja voinokare niskassaan. Tätä makua olen odottanut kuukausia.

Mansikkakin nautitaan suoraan ropposesta. Ja sitten seuraava. Ja seuraava. En kyllä ymmärrä niitä ulkomaalaisia.

Mutta sitten. Kun jossain vaiheessa haluaa näihin kesäkaveruksiin vähän twistiä, niin pienellä vaivalla makuihin saa uutta ilmettä.

Rapar periylituotannon jälkeen olen niittänyt ruohosipulia kuin heinää. Sekin kasvaa mukavasti. Siitä perunalle maustetta.

Vihreä tekee hyvää silmille.

Ruohosipulipesto
Pestosta riittää isoon perunakattilalliseen uusia pottuja

2 dl ruohosipulisilppua
1 dl parmesaania
1 dl pinjansiemeniä
1-2 valkosipulinkynttä
sitruunasormisuolaa
mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Koristeeksi:
silputtua ruohosipulia
murskattuja rosepippureita.

Jauha kaikki aineet hienoksi pestoksi tehosekoittimessa. Keitä uudet perunat, anna jäähtyä ja sekoita pesto perunoiden joukkoon. Koristele pirteillä rosepippureilla ja silputulla ruohosipulilla.

Perunaa pöytään!

Lohi tai siika on graavattu jo pari päivää sitten. Nyt kala haetaan kylmästä ja leikataan ohuiksi siivuiksi. Pala tai pari tummaa leipää leipäkoriin.

Juhannuspäivän nautinnollinen lounas kootaan pöytään: perunaruohosipulipestoa, graavattua lohta ja lasilliset hienostunutta Marigny Neuf Sauvignonia. Siinä muuten vasta kesäruokaviini!

Sitten. Itse pääpukari jälkiruoaksi. Aromaattisesti maustettuna.

Murrettua makua.

Mansikan maku täydentyy sokerilla. Kun sokerin joukkoon lisätään hieman raastettua appelsiininkuorta ja kermavaahtoa, niin siinä se on. Täydellinen juhannuspäivän jälkiruoka kaikessa helppoudessaan.

Keltaista sokeria saa syödä.

Mansikoita ja appelsiinisokeria
4 hengelle

1 litra mansikoita
1 dl sokeria
2 appelsiinin raastettu kuori
2 dl kuohukermaa

Raasta kahdesta appelsiinista kuori. Mittaa kulhoon 1 dl sokeria ja sekoita raastettu appelsiininkuori huolellisesti sekoittaen sokerin joukkoon. Anna maustua hetki. Leikkaa mansikat viipaleiksi leveyssuunnassa ja asettele lautasille. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Ei ne muuta tarvitse. Oikeasti!

Ripottele mansikoiden päälle reilusti appelsiinisokeria ja viimeistele annos kermavaahdolla. Tarjoa annoksen kanssa lasillinen suloisen makeaa Moscato D’Astia, kesän marjaisten jälkiruokien ykkösjuomaa.

—

Yleisö taputtaa. Kiittelee vuolaasti. Tämä oli odottamisen arvoista.

Mitä juhannusaattona sitten nautitaan? Sillon ruoan pääainesosa kilisee pussissa. Kerron lisää pian. Maltathan odottaa?

Sillä välin voit tutkia, mitä muuta juhannuksena grillataan.

Juhannus meksikolaisittain: korianteripesto ja porsaan sisäfile

Salcicciaa ja mehevää grillisalaattia

Kreikkalainen hampurilainen paprikaketsupilla

Punavuorelaisonnea

12.6.2013 by Mari

Korttelikapakan hengessä.

5 tähden ruokaa, iloista palvelua ja korttelikapakan tunnelmaa.

Tätä kaikkea löytyy osoitteesta Punavuorenkatu 3. Noin 30-paikkainen pikku Lupolo on parisen vuotta ilahduttanut hensinkiläisiä olemassaolollaan. Tai paremminkin punavuorelaisia. Sillä eihän näihin pikkukuppiloihin ihan vahingossa löydä.

Mutta mikä paikka! Pöydät somasti kulahtaneita, tuolit eriparia ja tuoksuvat pikkuruusut koristavat pöytää.

Mutta ehkä pitäisi jo mennä asiaan. En muista, milloin olisin syönyt viimeksi näin maittavia herkkuja. Nyt tarjolla oli kesäinen lista – voimassa elokuulle asti- jaettavia pikkusyöviä. Otimme kahteen pekkaan neljä annosta ja jälkkärit. Täyteen tuli vatsat. Ja mitään valittamista ei löytynyt. Ei niin palvelusta, ruokien tasosta tai laadusta. Tai tunnelmasta. Tästä viimeksi mainitusta piti huolen iso punavuorelaisseurue, joka arki-iltana veti dinneriä pitkän kaavan mukaan.

Körtsyä ja caesaria.

Coeur-de-filet eli paikallisesti körtsy oli kevyesti pinnalta paistettua, ohueksi siivutettua ja mureaa. Sen kanssa oli tarjolla tuhtivalkosipulista guocamolea ja meheviä punajuuripaloja sekä korianteria. Tämän kanssa kun maisteli uusista perunoista valmistettua caesarsalaattia niin mikä makujen sinfonia! Voi-rapunyytit sulivat suussa Loimerin Gruner Veltlinerin kanssa. Japanilainen ’lihapiirakka’ oli mehevä ja tarjolla kevätkaalipedillä.

Annokset on kauniita ja reheviä, eivät liian tuunattuja. Mutta maut, ne ovat kohdillaan. Paikka kivasti eriparinen ja tunnelmaa täynnä. Hintakaan ei päätä huimannut. 56 euroa henkilöltä ja viiniä nautittiin parisen lasillista.

Laskun paikka. Vielä olisi voinut istuskella.

Jos joskus, niin tuolla kertaa, olisi tehnyt mieli kävellä keittiöön, katsoa, kuka se siellä näitä ruokia loihtii ja kiittää oikein kädestä pitäen.

Kyllä punavuorelaisten kelpaa. Tämän kaltainen ruoka ja ravintola on juuri mun makuuni. Punavuori ei muutenkaan ole hassumpi paikka asua. Löytyisiköhän tästä korttelista vielä tilaa muutamalle ..?

Näitä paikallisia salaisuuksia arvatenkin asustelee muuallakin, laittakaa vinkkejä tulemaan, jos raaskitte!