5 tähden ruokaa, iloista palvelua ja korttelikapakan tunnelmaa.

Tätä kaikkea löytyy osoitteesta Punavuorenkatu 3. Noin 30-paikkainen pikku Lupolo on parisen vuotta ilahduttanut hensinkiläisiä olemassaolollaan. Tai paremminkin punavuorelaisia. Sillä eihän näihin pikkukuppiloihin ihan vahingossa löydä.

Mutta mikä paikka! Pöydät somasti kulahtaneita, tuolit eriparia ja tuoksuvat pikkuruusut koristavat pöytää.

Mutta ehkä pitäisi jo mennä asiaan. En muista, milloin olisin syönyt viimeksi näin maittavia herkkuja. Nyt tarjolla oli kesäinen lista – voimassa elokuulle asti- jaettavia pikkusyöviä. Otimme kahteen pekkaan neljä annosta ja jälkkärit. Täyteen tuli vatsat. Ja mitään valittamista ei löytynyt. Ei niin palvelusta, ruokien tasosta tai laadusta. Tai tunnelmasta. Tästä viimeksi mainitusta piti huolen iso punavuorelaisseurue, joka arki-iltana veti dinneriä pitkän kaavan mukaan.

Coeur-de-filet eli paikallisesti körtsy oli kevyesti pinnalta paistettua, ohueksi siivutettua ja mureaa. Sen kanssa oli tarjolla tuhtivalkosipulista guocamolea ja meheviä punajuuripaloja sekä korianteria. Tämän kanssa kun maisteli uusista perunoista valmistettua caesarsalaattia niin mikä makujen sinfonia! Voi-rapunyytit sulivat suussa Loimerin Gruner Veltlinerin kanssa. Japanilainen ‘lihapiirakka’ oli mehevä ja tarjolla kevätkaalipedillä.

Annokset on kauniita ja reheviä, eivät liian tuunattuja. Mutta maut, ne ovat kohdillaan. Paikka kivasti eriparinen ja tunnelmaa täynnä. Hintakaan ei päätä huimannut. 56 euroa henkilöltä ja viiniä nautittiin parisen lasillista.

 

Jos joskus, niin tuolla kertaa, olisi tehnyt mieli kävellä keittiöön, katsoa, kuka se siellä näitä ruokia loihtii ja kiittää oikein kädestä pitäen.

Kyllä punavuorelaisten kelpaa. Tämän kaltainen ruoka ja ravintola on juuri mun makuuni. Punavuori ei muutenkaan ole hassumpi paikka asua. Löytyisiköhän tästä korttelista vielä tilaa muutamalle ..?

Näitä paikallisia salaisuuksia arvatenkin asustelee muuallakin, laittakaa vinkkejä tulemaan, jos raaskitte!