Jotain maukasta

ruokablogi

Mikä ihmeen Beaujolais?

by

Nyt se tuli.

Nyt se tuli.

Kolmas torstai marraskuussa. Hässäkkää ja säpinää. Nyt se tulee.

Siis mikä tulee? No se ranskalainen, Gamay-rypäleistä tehty kepoinen punkku, Beaujolais Nouveau. Mutta sillä säpinällä ja hässäkällä ja tarkalla julkaisuajalla on saatu aikaan kiva pössis. Kyllähän mäkin haluan ostaa uuden sadon viiniä, vin de primeuria ja olla hip. Nämä viinit on tarkoitettu nautittavaksi nuorina ja kauniina. Niin kuin mä silloin joskus.

Nautitaan: heti.

Nautitaan heti.

Pullo jääkaappiin, sillä aikaa kipin kapin kauppaan ostamaan rapeakuorinen patonki ja muutama pehmeähkö juusto. Tällä välin viini saa kylmiössä sopivan nauttimislämpötilansa, n. 10 asteen viileyden. Kierrokorkki auki, raks ja viiniä lasiin.

Tämä viini, jos joku, on mutkaton nauttia, sinistäkin sinisempi sävyltään ja edullinen ostaa. Ja onhan tässä hässäkässä ja säpinässä jotain kivaa, eikö? Tämä jos joku on juuri sopiva #perjantaipullo.

Nuorta ja tuoretta viikonloppua, kaikille!

 

Maalainen kaupungissa

by

Mistä on hyvä perjantai tehty?

Mistä on hyvä perjantai tehty?

Tämä Auxerrois-rypäleestä tehty viini on pullotettu tylsäetikettiseen pulloon. Viinipullo on vähän kuin maalainen kaupungissa muiden koreilevaetikettisten joukossa. 

Mutta annas olla, kun kaadat tätä luxembourgilaista, Bernard-Massard Auxerroisia, runsaan hedelmäistä viiniä lasiin ja otat ensisiemauksen. Pyöreä, pehmeä, kevythappoinen, ilahduttava ja raikas. Kuin pulahdus kukkapellolle. Ihanaa!

Itseasiassa asiaa hieman tarkemmin tutkittuani ymmärsin, miksi tämä viini niin miellytti. Rypäleet ovat kasvaneet Moselin laaksossa ja  viini on puolikuiva eli jäännössokeria pullosta löytyy. Mutta ei kuitenkaan liiaksi, ei tämä mikään makea viini ole. Tämän tyyliset rieslingit ovat vahvasti makuuni istuvia. Viinissä on samoja kaikuja, mutta enemmän hedelmää ja kukkia.

Auxerrois on oikein mukiinmenevä sellaisenaan, vaikka hetkenä, jolloin muuten korkkaisit kuohuviinin. Ihan vain hyvää oloon. Tai sitten tämä on juuri se oikea, aurinkoisen lauantaipäivän viini, joka korkataan juuri ennen kokkailua.

Ja kun se on niin seinäruusun näköinen, tekisin sille jotain rustiikkista, värikästä ja makeaan vivahtavaa. Eiköhän oivan perjantain ainekset saa kasaan punajuurigalettella ja lasillisella tätä vaaleaa?

Ainakin palasesta tätä.

Ainakin palasesta tätä.

Punajuurigalette
4 hengelle

4,5 grahamjauhoja
2 vehnäjauhoja
1 tl suolaa
175 g voita
1 muna
1 rkl kylmää vettä

Täyte:

3 punajuurta
2 rkl hunajaa
suolaa
salviaa
200 g vuohenjuusto
oliiviöljyä

Valmista taikina nyppimällä huoneenlämpöinen voi ja jauhot sekä suola muruiksi. Lisää muna, sitten vesi ja puristele tasaiseksi. Laita hetkeksi kylmään. Leikkaa tällä välin punajuuret ohuen ohuksi siivuiksi. Murenna vuohenjuusto ja silppua  salvian lehtiä silpuksi, n. 1 ruokalusikallinen riittää.

Syksy on kaunis.

Syksy on kaunis.

Nosta taikina pellille leivinpaperin päälle ja kauli se hieman soikionmuotoiseksi. Reunoja ei tarvitse saada sileiksi tai siisteiksi, nyt on maalaismeininki kyseessä. Levitä ohueksi kaulitun taikinan päälle juustomurut, silputtu salvia ja asettele lopuksi päälle punajuuripalat.  Nostele reunat leivinpaperia apuna käyttäen osittain piirakan täytteen päälle. Valuta vielä päälle hunajaa ja oliiviöljyä sekä ripottele päälle hyppysellinen sormisuolaa. Paista 50 minuuttia 200 asteessa, kunnes punajuuret ovat läpipehmeät ja reunat kauniit ruskeat.

Nauti galette lämpöisenä, laita vielä päälle vaikka lusikallinen creme fraichea ja muutama salvianlehti. Ja sitten taas maistellaan tätä Moselinlaakson maalaista..

P.S Papuperjantai siirtyi #perjantaipullon tieltä, mutta älä huoli, kyllä ne Meksikon herkut vielä tänne tulee.

Asfalttipiknik

by

Ei nurmea.

Ei nurmea.

Tämä pullo halusi ulos. Sinne se sitten vietiin.

Mutta nurmi oli märkä ja kellastuneiden lehtien peitossa. Palasimme kotiin ja laitoimme viinille sen arvoista ruokaa.

Pannonica on raikas ja positiivinen, itävaltalainen tuttavuus. Grüner Veltlinereiden vannouteena ystävänä tämä kolmen rypäleen –  Sauvignon Blanc, Grüner Veltlinerin ja Pinot Blancin – yhdistelmä kiinnosti. Mikä maku sieltä mahtaa pompata esiin?

Raikas kokonaisuus.

Raikas kokonaisuus.

Maku oli monivivahteinen, mutta mikään rypäle ei hypi toistensa silmille. Jonkinlaisia piikikkäitä Sauvignon Blancin jälkikaikuja maussa on, mutta taitaa tuo Grüner Veltliner pyöristää näiden kahden muun kirpsakamman maut ? Viini oli mukavalla tavalla matta. Maussa oli kivasti mineraalisuutta, pehmeyttäkin.

Lehdet kertovat syksystä.

Lehdet kertovat syksystä.

Tuorutta ja freesiyttä lasillinen. Viini, joka maistuu sellaisenaan, mutta kyydittää myös hienosti syksyisiä kepeitä kasvisruokia, kuten vaikka tätä makuja tulvivaa ihanuutta,  ruusukaalipestopastaa.

Onneksi vielä ei ole niin viileää ja syksyistä, että jo olisi alkanut punaisten viinien valtakausi. Aurinkoa riittää ja vaaleaa voi hyvin kaataa lasiin. Siitä mä pidän.