viiniarvostelu Archives - Sivu 12 15:stä

Catwalkin kuuma kuningatar

1.2.2013 by Mari

Mustaa valkoisella. Ja ripaus punaista.

Etelä-Afrikan helmi. Tumma ja täyteläinen Pinotage. Oikea catwalkin kuningatar.

Maailma on näyttänyt kovin mustavalkoisesta. Ja vähän kurjalta. Sitkeä flunssa on kitkutellut päällä. Joka aamu herätessäni tunnustelen oloani. Kyllä, parempi. Mutta kun saan itseni ylös sängystä, tauti tarttuu taas tiukasti kiinni.

Mutta nyt. Taudista viis. Vähän viiniä. Onhan perjantai. Pinotage-perjantai.

Maailma syttyi väreihin. (Lehti taustalla Love No 8, A Costume Drama, AW 2012)

En ole vähään aikaan ostanut tätä Etelä-Afrikan savuisaa juomaa. Alkossa niitä ei ole montaakaan tarjolla ja joitain vuosia sitten nekin vähät tuli maisteltua. Pinotage yhdistää rakastamani Pinot Noir -rypäleen Cinsault (Hermitage)-rypäleeseen ja näin syntyi tuo sopusointuinen nimi, Pinotage.

Kaksi kaunista. (Lehti taustalla Love No 8, A Costume Drama, AW 2012)

Nyt nappasin mukaani Flagstone Writer’s Block Pinotagen. Ihan muikea valinta. Vaikka tällä hetkellä sitkeä flunssa vie puolet mausta, niin tämä Pinotage yllätti. Pinotageille tyypillinen savuisuus ja rustiikkisuus oli tässä viineissä muodikkaan pehmeänä pakettina. Maku ei ole niin muhkea kuin Pinotageissa yleensä, vaan tämä viini maistuu ihan sellaisenaan. Ja antaa tilaa ruoan mauille. Marjaisa, tummanpuhuva ja maanläheinen maku soljuu suussa. Vielä ehtii laittaa jotain metsäistä ja riistaisaa tämän viinin kanssa.

Tyylikäs, maistuva viini. Kyllä nyt kelpaa. Selailla muotilehtiä. Flunssaa parannella.

Viini kuin tyttönen

11.1.2013 by Mari

Punainen helma vain heilahtaa.

Tai ainakin neitokainen. Ehkä kuitenkin nainen. Parhaassa iässään. Ja nimeltään Nicole.

Pääsin juuri ennen joulua hehkuttamaan uutukaisen lempiviinin löytymistä. Mutta niin se maine ja kunnia on katoavaista.

Ykkössija on syrjäytetty. Nyt lasiin kaatuu Nicole. Cosimo Maria Masinin Rosso Toscano. Join tätä viiniä alun alkujaan ravintola Murussa. Siellä sommelier on sydämellä valinnut kaikki juomat. Kaikki tyyni makoisia. Siksi tuolla reissulla Nicolesta jäi vain punapalloinen ulkokuori mieleen.

Kaksin aina kaunihimpi.

Sattumalta löysin nyt tätä samaista viiniä Kampin Alkosta. Ja mikä jälleennäkemisen ilo! Viini, jossa on kukkean runsas ja aromikas maku. Tuoksussa käynyttä omenaa, maan tuntua. Suunmyötäinen viini sellaisenaan. Sopiva tyttö perjantai-iltana ulos ikkunasta pimeään tuijotellessa. Yksin tai kaksin iltaa istuskellessa.

Punainen pipo.

Tai sitten Nicole tykkäisi olla paikalla, kun lautasella on Lombardian alueen lihaherkkua, Saltimbocca alla Romanaa eli ohutta vasikan pihviä salvianlehtineen ja viinikastikkeineen. Loistoviini, kerta kaikkiaan.

Nicole nosti esiin kesämuistoja. Grillissä tirisi muikeasti suolainen saltimbocca, juuri sopiva ateria helteisen päivän jälkeen. Elokuun ilta, lautasen kokoiset vasikan saltimboccat ja elämän sietämätön keveys.

Marsalan maustamana niin muikean hyvää.

Saltimbocca alla romana
4 hengelle

n. 150 g vasikanpaistia per syöjä
tuoretta salviaa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja
marsala-viiniä (hätätapauksessa valkoviiniä)
voita paistamiseen

Nuiji pihvit lehtipihvin ohuiksi ja jauhoja ne kevyesti vehnäjauhoissa. Levitä jokaisen pihvin päälle siivu tai kaksi ilmakuivattua kinkkua ja muutamia salvianlehtiä. Kiinnitä päällysteet hammastikulla pihviin. Paista pihvejä reilun minuutin verran per puoli, pippuroi ne ja nosta tarjoiluastiaan odottamaan. Ilmakuivattukinkku on suolaista, joten suolaa kannattaa lisätä vasta ruokailuvaiheessa – jos siltä tuntuu.

Ja toinen näkymä.

Lisää pannulle 1 rkl voita ja ¾ dl marsala-viiniä, kiehauta ja kaada pihvien päälle. Valkoviinikin käy, jos Marsalaa ei ole, mutta Marsalassa on tähän ruokaan mainiosti sopiva, pehmeän makea, omintakeinen maku.

Kesäiltaa odotellessa. Lasiin tummanpuhuvaa Nicolea, viereen sopivaa seuraa ja tuoksuvat saltimboccat pannulta pöytään. Rakkautta joka puraisulla!

Prioratin Nona ja lihan himo

12.4.2012 by Mari

Ryhdikkyyttä Prioratista.

Joskus on vaan pakko saada. Upea pihvi ja tähän sointuva lasillinen viiniä. Mutta tämä ei ole niin yksinkertaista. .

Herkullinen liha vaatii arvoisensa viinin. Ja viinin valintaan vaikuttaa oleellisesti tarjolla olevat lisukkeet. Puhumattakaan fiiliksestä ja seurasta. Ja maitakin on niin monia..

Herlevin dinneristä jäi pakkaseen reilusti marmoiilihaa odottamaan herkullisia pihvihetkiä. Tammisen marmoriliha on parasta pihviä , mitä olen kotimaassa syönyt, joten odotukset viiniltä ja lisukkeelta olivat kovat.

Marmorilihaa ja makea bataattilisuke. Tähän sopiva viini, joka on riittävän raamikas mehukkaalle lihalle, mutta kestäisi myös bataatin makean lempeyden. Espanjan suuntaan lähdettiin ja Prioratin Nona sujahti kassiin.

Nona, uusi tuttavuus, vaikutti kiinnostavalta ja lupaavalta valinnalta. Ja olihan se. Prioratin nimikin jo velvoittaa. Alueen viinit ovat hyvin suosittuja ja monet Prioratista tulevat viinit ovat ensiluokkaisia.

Nonan hartiat kantoivat läpi ruoan. Sopivasti tanniineja, mutta myös hyvää happoisuutta. Marjaisuus maussa yhdistyi hienosti bataatin lempeään aromiin. Kerrassaan maukas pihvihetki.

Alle parinkympin viini laatualueelta. En voi kuin suositella. Lihan himoon ja muuten vaan.

—-

Jotain maukasta -ruokablogi. Nenä syvällä lasissa.