Peuravorschmack. Vorschmack. Tuo outo ruokalaji, liha-sillimössö, jota Mannerheim rakasti. En ole aiemmin lähtenyt tätä herkkua tekemään, mutta korona-aika on tuonut kiinnostusta kokeilla vähän työläämpienkin herkkujen valmistamista kotona. Ja tämän peuravorschmackin valmistaminen kyllä kannatti!
Mannerheimin vorschmack on karitsasta valmistettua, mutta maistoin loppuvuonna ravintola Näsinneulassa peuravorschmackia ja ihastuin. Heidän reseptissään vorschmack oli saanut suolaisen makunsa anjoviksesta. Itse päädyin seurailemaan marsalkan reseptiä ja suolasin vorschmackin suolasillifileellä. Se kannatti. Anjoviksen omintakeinen maku hieman liikaa tunki esiin Näsinneulan vorschmackissa, mutta suolasilli sulautui lihanmakuun mainiosti pitkässä kypsennyksessä.
Niin, pitkä kypsennys. Tämä on se syy, miksi en ole vorschmackia aiemmin valmistanut. Aitoa vorscmackia ei värjätä tomaattipyreellä punaruskeaksi, vaan syvä väri syntyy – Mannerheimin reseptissä – 48 tunnin kypsytyksessä. Kun maistat liha-sillisekoitusta ennen kypsennystä ymmärrät, että maku vaatii hauduttelua.
Itse annoin peuravorschmackin muhia kahdeksan tunnin ajan. Se oli varsin passeli aika. Herkullista tuli. Peuravorschmack ei saa kuivua kypsennyksen aikana. Pieni nestemäärä pitää huolen siitä, että vorschmack on valmiina kiinteää ja siitä saa muotoitua somat kvenellit lautasille.
8 hengelle
Viini ja peuravorschmack?
Tunnetko vorschmackin historian?
Vorschmack saapui Suomeen 1900-luvulla marsalkka Mannerheimin innostuttua tästä puolalaisesta lihapöperöstä, joka lampaasta valmistettiin ja jota silli maustoi.
Mannerheim halusi lempiravintolansa ottavan vorschmackin listoilleen, mutta ravintola Kämpistä tuli vorschmackille tiukka ei. Tien toisella puolella Savoyssa oltiin suopeampia ja loppu onkin historiaa.