Tiiltä ja taidetta. Tötteröllä.
No Matti Jämséninpä tietysti. Ja G. W. Sundmansissa kirjoitetaan kaunolla. Taiteellisesti.
Välillä sitä haluaa tikkukirjaimia. Rehellistä, rehevää kotiruokaa. Välillä maistuu tekstaus. Trendikäs bistroruoka. Ja välillä löytyy aika ja paikka kaunokirjoitukselle. Fine diningille.
Miniatyyrihatut.
’Jos tähän tuotaisiin kymmenen keittiömestarin tekemät annokset, niistä pystyisi tunnistamaan tekijän. Jokaisen keittiömestarin käsiala on omanlaatuisensa, tunnistettavissa’, toteaa Matti Jämsén, G. W. Sundmansin keittiömestari ja kasvot tällä viikolla starttaavan Ruokaa taitella-tapahtuman takana.
Matti palasi joitakin vuosia sitten Berliinistä takaisin Suomeen Michelinin tähti takataskussa. Nyt hän on vuodesta 2011 vaikuttanut G. W.Sundmansissa. Siellä Matti kirjoittaa kaunoa. Herkästi ja runollisesti. Ja tekee fine diningia isolla F:llä.
Intoa täynnä.
Matti lyö jo kolmatta kertaa hynttyyt yhteen taiteilijoiden kanssa. Näin on syntynyt Ruokaa taiteella -tapahtuma, jossa herkkyyttä henkivät ruoka-annokset tarjotaan aidoilta taideteoksilta. Mukana on suomalaisia, kansainvälisestikin tunnettuja lasi- ja keramiikkataiteilijoita, yhteensä seitsemän.
Tarjoilualustat herättävät yhtä paljon keskustelua kuin illan tarjoilutkin. Osa teoksista myös elää ruokailun aikana. Hyvä, että Kim Simonssonin päätön tyttö sai illan aikana päänsä takaisin. Ja mikä on ollut Harri Koskisen Falloutin esikuvana? Mietitäänpä. Koko menun kruunaa taiten valitut viinit.
Ruokaa taiteella -annokset ovat miniatyyrisiä nukkekodin annoksia, joissa annoksen ulkonäkö on kaiken a ja o. Nostoja, eli eri komponentteja on lautasella kymmeniä. Tai niin monta, että menee laskuissa sekaisin. Eikä tiedä, mitä kaikkea tarkalleen ottaen syö. Tästä pieni miinus. Välillä en ollut varma kaikkien osasten, vaahtojen ja hyytelöiden takia
Päätöntä.
siitä, että onko lautasella kalaa, lihaa vai kasviksia. Hyväähän se oli, mutta itse haluaisin tietää tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Ihan mielenkiinnosta.
Annoksista näkee, että keittiössä raavaat miehet näpertävät hentoja annoksia pinsetein ja pipetein. Ja tämän Philipp Westerling, G. W. Sundsmanin ravintolapäällikkö vahvistaakin. ’Keittiössä kahdeksan kaveria pinsetöi pieteetillä.’
Kaikki on itsetehtyä. Käsityötä. Siksi ruokailuun tulee varata aikaa. Nyt ollaan pienellä matkalla. Somat amuche bouche-alkupalat jäivät päällimmäisenä mieleen. Etenkin ne rapeat tötteröt. Ne Pekka Paikkarin keramiikkatyöstä tarjoillut lilliputin kokoiset jäätelötuutit, Harri Koskisen paljon puhuvasta ’Falloutista’ tarjoillut rapeat perunalastut sekä Jantusen värikkäältä lasityöltä tarjoillut minituulihatut. Herkullista, kerta kaikkiaan. Erikseen täytyy myös
Puu kristallisoituu.
mainita leivät. Se pieni saaristolaisleipä. Ja se sipulileipä. Niin, ja ne voit ja levitteet. Hauskin annos oli pullaa ja maitoa. Mutta cluensa tässäkin. Annos hävisi hetkeksi hiilihappojäähöyryihin.
G. W. Sundsmansin vanhaa aikaa henkivä ravintolatila, maistelemamme miniatyyri -mutta kuitenkin täyttävä- 5-lajin menu ja hienostuneet annokset luovat kokonaisuudessaan kauniin maisteluhetken. Tälle on aikansa ja paikkansa. Kun ulkona syömisestä haetaan elämyksiä, niin niitä G. W. Sundmansilla nyt tarjotaan. Ihan kaikille aisteille.
