Ricottasta pyöreän pehmeä kastike.
Kesäkurpitsaspagetin valmistaminen on uusi, no, mikälie. Nyt se on virallisesti todistettu.
Ei kesäkurpitsaspagetti ainakaan uusi musta ole. Mutta pastan vakavasti otettava kilpailija kylläkin.
Kesäkurpitsaspagetti – eli spagettinauruiksi sorvattu tai höylätty ja veitsellä leikattu kesäkurpitsa – ei ole mikään vegejen villyts tai kasvissyöjien hömpötys, vaan aidosti maukas pastavaihtoehto aivan peruskotikeittiöihin. Se, miksi kesäkurpitsa spagettina toimii, johtuu siitä, että kesäkurpitsa on huokoinen vihannes, joka imee itseensä kastiketta, kun pasta konsanaan.
Koko jutun juju on valmistaa spagetti itse pastakastikkeessa kypsentäen tai vain pikaisesti kattilassa kiehauttaen. Ylikeittämisestä saa kyllä sapiskaa.
Syksyn satoa tuli vihdoinkin.
Tätä kesäkurpitsaspagettia nimittäin tarjoilin Ruoholahden K-Citymarketissa viime lauantaina sadoille lauantaishoppailijoille ja näytin miten kesäkurpitsaspagettia valmistetaan. Kautta linjan kommentit olivat jotakuinkin että: ’Mmm, hyvää’, ’Siis mitä, eikö tässä oikeasti ole pastaa ollenkaan’, ’Miten oikein olet tämän tehnyt ’ ja ’Tämähän on parempaa kuin aito pasta’. ’Herkullista.’ Ja niin edes päin.
Siemeniä tai pähkinöitä, tottakai.
Parhaiten mieleen jäi pikkupoika, alta kymmenen vuotta, joka alkoi ynistä tyytyväisenä, kun söi ensin tekemäämme viikuna-mozzarellasalaattia ja yninä vain koveni, kun hän sai maistettua vastavalmistunutta kesäkurpitsaspagettia. Jonkin aikaa mmmmmmmmmm-yninää pidettyään, hän kysyi, eikö tätä voisi ostaa mukaan. Pahoittelin, että ei. Sitten hän kysyi äidiltään, että voisiko äiti tehdä tätä pastaa kotona. Äiti siihen, että ei äiti taida osata. Mutta höpsistä. Tämän helpompaa ei edes ole.
Oli hauska huomata, että speltti, kvinoa, gluteeniton leivonta sekä kasviruoat kiinnostivat ja puhuttivat poppoota. Miehiä, naisia, mummoja, pappoja, perheenäitejä, nuoria pareja. Kaikkien kanssa juttua riitti. Ruoka on oiva puheenaihe!
Kesäkurpitsaspagetin valmistaminen
Itse sorvaan kesäkurpitsan spagetiksi vihannesorvilla, mutta sama homma hoituu höyläämällä kesäkurpitsa pituussuunnassa ohuiksi lastuiksi ja leikkaamalla ne pitkiksi spagettinauruiksi. Aivan yhtä spagettimaista tulee niinkin. Voit myös raastaa ’rakettispagettia’ raastimen karkeimmalla terällä.
Ruoholahdessa tein pastakastikkeen Sitä parempi soppa-kirjan reseptin mukaan, simppelisti viinillä ja kermalla pyöristettynä.
Helppouden ylistys!
Tässä toinen makoisa resepti näin kanttarelliajan vielä ollessa käynnissä.
- 500 g ricottaa
- 3-4 dl kuohukermaa
- 3/4 dl raastettua parmesania
- suolaa
- mustapippuria
- ripaus ruokosokeria
- 1 iso, kokonainen valkosipuli uunissa kypsäksi paahdettuna
- 2-3 rkl tuoretta timjamia
- 4 dl kanttarelleja paistettuna
- 1 dl pinjansiemeniä paahdettuna
- voita paistamiseen
- Spagettiin 3-4 hoikkaa kesäkurpitsaa
- Valmista ensin kesäkurpitsaspagetti leikkaamalla tai sorvaamalla kesäkurpitsa pastanaruiksi. Paahda pinjansiemenet hieman ruskettuneiksi öljyttömällä pannulla. Paista kantterellit voissa rapeiksi, mausta ne suolalla, mustapippurilla ja tuoreella timajamilla.
- Mittaa kerma syvään pannuun, lisää ricotta, parmesanraaste, suolaa, ripaus sokeria, mustapippuria, ripaus ruokosokeria sekä lisää joukkoon uunissa pehmeäksi paahdetut, sauvasekoittimella sen jälkeen soseutetut valkosipulinkynnet. Kuumenna.
- Kiehauta iso kattilallinen vettä, lisää joukkoon suolaa ja loraus oliiviöljyä. Käytä kesäkurpitsaspagetti kiehuvassa vedessä kahden minuutin ajan - ei yhtään enempää. Siivilöi pasta ja lisää ne ricotta-kermakastikkeeseen. Sekoittele kastike huolellisesti pasta joukkoon. Annostelu pasta lautasille, lisää päälle paistettuja kanttarelleja sekä paahdettuja pinjansiemeniä.
- Valkkaria? No tietty! Maistelin tämän pastan kanssa Parés Baltàn Savia Viva Xarelloa, joka on edullinen ja raikas kasvisruokien viini.
Mother’s little helper, kuten biisissä sanotaan.
Muuten, olin etsikellyt näitä kokkaustapahtumia varten pirteitä essuja, mutta ei oikein tuntunut löytyvän mitään inspiroivaa. En ole kokki, en yritä enkä edes halua olla kokki, joten essu sen olla pitää. Sitten näin kotimaisen Ullakkopuodin essut. Pirtsakan ruudulliset ja raikkaat, kaikissa väreissä.
Itsestäänselvä valinta. Oranssia sen olla pitää!
Kyllä näiden kanssa kelpaa kokkailla! Vai mitäs tykkäätte?
Seuraavaksi hella kuumenee Ruoka, viini ja hyvä elämä-messuilla ja kapuan näytöslavalle 23.10 klo 12.
Yhteistyössä Pienen Ullakkopuodin kanssa.
Kesäkurpitsalasagne
Kesäkurpitsakakku
Kesäkurpitsa-halloumifritterit
