Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

R-A-K-A-S koivu, koivusein

30.5.2013 by Mari

Älä viitsi, rakas.

Älä viitsi, rakas.

Meillä on viha-rakkaussuhde. Pohdin tätä Muskatellerin äärellä.

Kaunishan tuo koivu on. Ja tuulen havina koivunlehdissä kielii kesästä. Ja vihta. Kovin rakas saunakaveri. Mutta siitepölyaika. Se pistää suhteen katkolle.

Olen tässä odotellut, että milloin koivuallergia iskee päälle . Mutta eihän se enää iskekään. Kukinta alkaa olla ohi. Viime vuonna samaan aikana imin astmapiippua – ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa – hartaasti. Nyt koivut eivät jaksaneet hyvän satovuoden jälkeen lykätä norkoja. Henki kulkee. Ihanaa.

Laittaa ukon tanssimaan.

Laittaa ukon tanssimaan.

Uskalsin myös taittaa koivunoksan tämän viikon perjantaipullon, Loimerin Muskatellerin rekvisiitaksi. Se sopii hyvin tähän hemaisevaan Itävaltalaiseen viiniin.

Itävalta on viinimaana kiintoisa. Villinpuoleinen viljelijä Willie Opitz häärii siellä ja on tuonut tarjolle mielenkiintoisia punaisia ja valkoisia. Jälkiruokaviinejä unohtamatta. Viinimaana Itävalta on pieni, mutta sitäkin persoonallisempi. Rypäleille rankka ilmasto tuottaa omintakeisia viinejä. Sokkona Italia-hyllystä napattu viini osuu herkemmin harhaan kuin Itävalta-hyllystä mukaan poimittu.

Mitä jäljelle jää.

Mitä jäljelle jää.

Ja Grüner Veltliner-maana Itävalta on pettämätön. Nämä ovat sellaisia kepeän olon viinejä, hyvän hapokuutensa ansioista raikkaan kuplivan oloisia ja hienosti ruokaan sointuvia viinejä.

Ja nyt tämä Muskateller. Ei juurikaan tarvinnut pohtia, että maistanko tätä Itävallan täyttä luomua olevaa uutuutta vai en. Enkä pettynyt. Loimer oli mieluisa löytö. Raikas ja hieman kukkainen maku. Kuitenkin viini on kevyt, kuiva eikä ollenkaan liian parfyyminen, mihin muskatellerit voivat joskus syyllistyä.

Loimer on jälkeen hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun etsii sopusointuista vaaleaa.

Perjantaipullon kanssa soi 30 Seconds to Marsin uutukaisen levyn helmi ’Bright lights, Big city’. Ja taas mennään. Otetaan siis lasillinen. Kahisevalle koivulle ja kesälle!

Kategoriassa: perjantaipullo, viini Avainsanoilla: hyvä valkoviini, itävaltalaisia viinejä, kesäinen valkoviini, Loimer Muskateller, perjantaipullo, viiniarvostelu

Juodaan nuorena

17.5.2013 by Mari

Vihertää.

Vihertää.

 

Ei. Tämä ei ole kehoitus teinikännäilyyn. Vaan syväluotaava tutkimus neljästä roséviinistä. Nuorina juotavista.

Alkon rosevalikoima ei päätä huimaa koollaan. No ei nyt kai, kun kylmä aika Suomessa kestää puoli vuotta. Ja roséviini janoaa aurinkoa.

 
Pukkaa lehteä.

Pukkaa lehteä.

 

Rosé on viini, joka juodaan nuorena ja raikkaana. Heleä vaaleanpunainen väri syntyy punaisten rypäleiden kuorista. Väriä tulee sen verran, kuinka kauan kuoret vaikuttavat. Värikirjo vaihteleekin aivan haalean vaaleanpunaisesta syvään ruusun väriin.

Muutamaa roséta maistelin. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että mitä kylmempää, sen parempaa. Muuten ei ole hersyvimmillään.

 

Kirkasta.

Kirkasta.

Chateau de Sergies
 
Mikä kirkas rubiinin väri. Kaunein kaikista. Maku on tyylikkään viinimäinen. Ruokapöytäsuosikkini. Pienet pannuahvenet, ekat uudet perunat. Siinä se.
 
 
Jotain siltä väliltä-punainen.

Jotain siltä väliltä-punainen.

Casa Rivas Rose

Pakkasen kautta kylmäksi ja lasiin hikoilemaan. Kevyt, jopa vetinen, mutta raikas. Omiaan kesäkukkien istutteluhetkiin. Aperitiiviksi aivan.

 
Hempeän vaaleanpunainen.

Hempeän vaaleanpunainen.

 
Casal Garcia Rose

Hento ja herkkä viini, kuin ensimmäinen kirsikankukka. Hieman kuplivana mukaan piknikkoriin ja nurmelle. Tai ihan vaan auringonpalvontaan. Käy myös boolin värikkääksi pohjaksi.

 

Tummaa punaista.

Tummaa punaista.

 

Santa Digna Rose

Anna mulle mustaherukkaa. Anna niin, että tuntuu. Santa Digna on pitkään ollut se eka rosé, millä kevättä kutsutaan. Oma makumaailma pitää erityisesti näistä Cabernet Sauvignon-pohjaisista roséviineistä. Ja onhan tässä kaikki kohdallaan: syvänpunainen väri, tuntuva maku, ja tasapainoisuutta löytyy. Ei niiden kuumimpien hellehetkien virkistäytymisjuoma, mutta kesäruokapöydän kunkku tai saariston suojaisessa poukamassa sellaisenaan siemailtavaksi.

 
Kesän alku. Talven loppu.

Kesän alku. Talven loppu.

On siellä Alkossa muitakin. Viimeksi hyllyssä ei ollut ihanaa itävaltalaista, Jurtschitsch Rosé vom Zweigeltiä. Mutta kun on, niin ostan. Tulihan tässä jo näitä.  Skool vaan, kepeille rosehetkille. Siellä jossain.

Kategoriassa: perjantaipullo, tuote-arvostelu, viini Avainsanoilla: Casa Rivas, Casal Garcia rose, Chateau de Sergis rosé, hyvät roséviinit, roséviiniarvostelu, Santa Digna

Se on ruoste

19.4.2013 by Mari

Kuvassa valkoviini.

Kuvassa valkoviini.

Tästä viinistä tuli vahva mielleyhtymä. CMX. Ja ruoste.

Edelleenkin odotan kevättä. Tai edes hippusen verran lupausta terassikeleistä. Ja siksi etsiskelin hapokuutta elämään. Roséviinillä. Mutta löytyi ruosteenruskea valkoinen.

Piti oikein käydä Alkon-tädilta kysymässä, että mitä tämä rosé tekee valkoviinihyllyssä. Tämä Tommasin Il Grigio Ramato. Täti siihen totesi, että ei ole rosé. On valkoviini. Tarkalleen ottaen Pinot Grigio.

Jopas nyt jotain. Ja älkää nyt huijatko. Mutta kyllä, kyllä, viini on vain ollut kuorikosketuksessa normaalia pidempään. No niin on. Valkoviinini on ruostunut! Pakko maistaa.

Ja hyvä, että maistoin. Oli kerrassaan mukiinmenevä valkoinen. Tai valkoviini rosén häivähdyksellä paremminkin. Tästä viinistä löytyy molempien sävyjen parhaat puolet. Ja väriä kuin ruostuneesta haarniskasta. Kirvoittaa varmasti kielenkannat illallispöydässä.

Korkkia kohti

Korkkia kohti.

Sillä illallispöytään tämä viini kannetaan. Suolapaahdetun siian kanssa tai voimakassavuisen lohen kera. Tästä Tommasin viinistä kun löytyy sopivasti happoja ja hienostuneisuutta. Hedelmääkin. On viini herkullista sellaisenaan, CMX:n kanssa tai yksinkertaisesti vain kaunis katsella. Enemmän tällä viinillä on luonnetta ja särmää kuin roséilla. Ei ole mikään hupakko. Väristä huolimatta,

Mutta edelleenkään en pääse irti CMX-muisteloista. Vieläkö joku muistaa tämän biisin? Mä muistan. Mutta kyllä noi taitelijat vähän värittää näitä sanoituksia. Ei se Yrjänä mitään pihallaan polttanut. Siellä se tamppasi mattoja Lauttasaaressa. Naapureita kun oltiin. Silloin joskus.

Minä kerään kaiken pihalle ja poltan.

Minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan.

Kuuntele. Kokeile. Maista.

hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan

niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle

kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste

savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste

A. W. Yrjänä

Kategoriassa: perjantaipullo, tuote-arvostelu, viini Avainsanoilla: erinomainen valkoviini, hyvä kalaviini, perjantaipullo, Tommasi Il Grigio Ramato, viiniarvostelu

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 48
  • 49
  • 50
  • 51
  • 52
  • 53
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...