Jotain maukasta

ruokablogi

Viini kuin tyttönen

by

Punainen helma vain heilahtaa.

Punainen helma vain heilahtaa.

Tai ainakin neitokainen. Ehkä kuitenkin nainen. Parhaassa iässään. Ja nimeltään Nicole.

Pääsin juuri ennen joulua hehkuttamaan uutukaisen lempiviinin löytymistä. Mutta niin se maine ja kunnia on katoavaista.

Ykkössija on syrjäytetty. Nyt lasiin kaatuu Nicole. Cosimo Maria Masinin Rosso Toscano. Join tätä viiniä alun alkujaan ravintola Murussa. Siellä sommelier on sydämellä valinnut kaikki juomat. Kaikki tyyni makoisia. Siksi tuolla reissulla Nicolesta jäi vain punapalloinen ulkokuori mieleen.

Kaksin aina kaunihimpi.

Kaksin aina kaunihimpi.

Sattumalta löysin nyt tätä samaista viiniä Kampin Alkosta. Ja mikä jälleennäkemisen ilo! Viini, jossa on kukkean runsas ja aromikas maku. Tuoksussa käynyttä omenaa, maan tuntua. Suunmyötäinen viini sellaisenaan. Sopiva tyttö perjantai-iltana ulos ikkunasta pimeään tuijotellessa. Yksin tai kaksin iltaa istuskellessa.

Punainen pipo.

Punainen pipo.

Tai sitten Nicole tykkäisi olla paikalla, kun lautasella on Lombardian alueen lihaherkkua, Saltimbocca alla Romanaa eli ohutta vasikan pihviä salvianlehtineen ja viinikastikkeineen. Loistoviini, kerta kaikkiaan.

Nicole nosti esiin kesämuistoja. Grillissä tirisi muikeasti suolainen saltimbocca, juuri sopiva ateria helteisen päivän jälkeen. Elokuun ilta, lautasen kokoiset vasikan saltimboccat ja elämän sietämätön keveys.

Marsalan maustamana niin muikean hyvää.

Marsalan maustamana niin muikean hyvää.

Saltimbocca alla romana
4 hengelle

n. 150 g vasikanpaistia per syöjä
tuoretta salviaa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja
marsala-viiniä (hätätapauksessa valkoviiniä)
voita paistamiseen

Nuiji pihvit lehtipihvin ohuiksi ja jauhoja ne kevyesti vehnäjauhoissa. Levitä jokaisen pihvin päälle siivu tai kaksi ilmakuivattua kinkkua ja muutamia salvianlehtiä. Kiinnitä päällysteet hammastikulla pihviin. Paista pihvejä reilun minuutin verran per puoli, pippuroi ne ja nosta tarjoiluastiaan odottamaan. Ilmakuivattukinkku on suolaista, joten suolaa kannattaa lisätä vasta ruokailuvaiheessa – jos siltä tuntuu.

Ja toinen näkymä.

Ja toinen näkymä.

Lisää pannulle 1 rkl voita ja ¾ dl marsala-viiniä, kiehauta ja kaada pihvien päälle. Valkoviinikin käy, jos Marsalaa ei ole, mutta Marsalassa on tähän ruokaan mainiosti sopiva, pehmeän makea, omintakeinen maku.

Kesäiltaa odotellessa. Lasiin tummanpuhuvaa Nicolea, viereen sopivaa seuraa ja tuoksuvat saltimboccat pannulta pöytään. Rakkautta joka puraisulla!

Kun löytää sen oikean

by

Korkki kiiltää pimeässä.

Tummanpuhuvan ja tuoksuvan. Ryhdikkään ja täyteläisen. Pehmeän ja silkkisen. Vierailta mailta.

Pyörin  yhtenä syksyisenä päivänä Kampin Alkossa. Tiesin tarkkaan, mitä makumaailmaa etsin. Silti mieleen ei tullut yhtään viiniä, joka istuisi toiveisiini. Näytin eksyneeltä, harhailin hyllyjen välissä.  Mutta apu oli lähellä. Alkon myyjä nappasi hihasta kiinni. Missään, ei niin missään kaupassa saa yhtä paneutuvaa palvelua. Peukku tästä, Alko.

Illan ilostuttaja.

Kerroin, että haluaisin viinin, jossa on runsaasti vaniljaa ja tammitynnyrien tuntua. Sekä maussa että tuoksussa. Viinin, jota voi nautiskella isosta lasista ilman ruokaa, pyöritellen ja aromia tuoksutellen. Ja joka myös sopisi pihvin kumppaniksi.  Ja löytyihän se. Siellä se pullo oli Espanja-hyllyssä. Myyjä ei epäröinyt. Tilausvalikoiman pullo,  Baron De Ley, Riojasta. Pullo täynnä vaniljaa ja tulvillaan pähkinää. Pehmeä ja silkkinen, miellyttävä viini.

Pian maa muuttuu valkeaksi.

Tätä tummanpuhuvaa ja viinikiviä lasinpohjalle jättävää viiniä nautiskellaan Paloma Faithin 30 Minute Love Affairin soidessa. Vaikka kyllä tämä on hieman pidempi rakkaussuhde. Baron De Ley Gran Reserva 2004 on pokannut ykkössijan lempiviinilistallani. Ainakin toistaiseksi. Lempiviinini. Juuri se oikea. Ainakin siihen asti, kunnes löydän yhtä mehukkaan kilpailijan.

Prioratin Nona ja lihan himo

by

Ryhdikkyyttä Prioratista.

Joskus on vaan pakko saada. Upea pihvi ja tähän sointuva lasillinen viiniä. Mutta tämä ei ole niin yksinkertaista. .

Herkullinen liha vaatii arvoisensa viinin. Ja viinin valintaan vaikuttaa oleellisesti tarjolla olevat lisukkeet. Puhumattakaan fiiliksestä ja seurasta. Ja maitakin on niin monia..

Herlevin dinneristä jäi pakkaseen reilusti marmoiilihaa odottamaan herkullisia pihvihetkiä. Tammisen marmoriliha on parasta pihviä , mitä olen kotimaassa syönyt, joten odotukset viiniltä ja lisukkeelta olivat kovat.

Marmorilihaa ja makea bataattilisuke. Tähän sopiva viini, joka on riittävän raamikas mehukkaalle lihalle, mutta kestäisi myös bataatin makean lempeyden. Espanjan suuntaan lähdettiin ja Prioratin Nona sujahti kassiin.

Nona, uusi tuttavuus, vaikutti kiinnostavalta ja lupaavalta valinnalta. Ja olihan se. Prioratin nimikin jo velvoittaa. Alueen viinit ovat hyvin suosittuja ja monet Prioratista tulevat viinit ovat ensiluokkaisia.

Nonan hartiat kantoivat läpi ruoan. Sopivasti tanniineja, mutta myös hyvää happoisuutta. Marjaisuus maussa yhdistyi hienosti bataatin lempeään aromiin. Kerrassaan maukas pihvihetki.

Alle parinkympin viini laatualueelta. En voi kuin suositella. Lihan himoon ja muuten vaan.

—-

Jotain maukasta -ruokablogi. Nenä syvällä lasissa.