Tästä viinistä tuli vahva mielleyhtymä. CMX. Ja ruoste.

Edelleenkin odotan kevättä. Tai edes hippusen verran lupausta terassikeleistä. Ja siksi etsiskelin hapokuutta elämään. Roséviinillä. Mutta löytyi ruosteenruskea valkoinen.

Piti oikein käydä Alkon-tädilta kysymässä, että mitä tämä rosé tekee valkoviinihyllyssä. Tämä Tommasin Il Grigio Ramato. Täti siihen totesi, että ei ole rosé. On valkoviini. Tarkalleen ottaen Pinot Grigio.

Jopas nyt jotain. Ja älkää nyt huijatko. Mutta kyllä, kyllä, viini on vain ollut kuorikosketuksessa normaalia pidempään. No niin on. Valkoviinini on ruostunut! Pakko maistaa.

Ja hyvä, että maistoin. Oli kerrassaan mukiinmenevä valkoinen. Tai valkoviini rosén häivähdyksellä paremminkin. Tästä viinistä löytyy molempien sävyjen parhaat puolet. Ja väriä kuin ruostuneesta haarniskasta. Kirvoittaa varmasti kielenkannat illallispöydässä.

Sillä illallispöytään tämä viini kannetaan. Suolapaahdetun siian kanssa tai voimakassavuisen lohen kera. Tästä Tommasin viinistä kun löytyy sopivasti happoja ja hienostuneisuutta. Hedelmääkin. On viini herkullista sellaisenaan, CMX:n kanssa tai yksinkertaisesti vain kaunis katsella. Enemmän tällä viinillä on luonnetta ja särmää kuin roséilla. Ei ole mikään hupakko. Väristä huolimatta,

Mutta edelleenkään en pääse irti CMX-muisteloista. Vieläkö joku muistaa tämän biisin? Mä muistan. Mutta kyllä noi taitelijat vähän värittää näitä sanoituksia. Ei se Yrjänä mitään pihallaan polttanut. Siellä se tamppasi mattoja Lauttasaaressa. Naapureita kun oltiin. Silloin joskus.

Kuuntele. Kokeile. Maista.

hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan

niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle

kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste

savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste

A. W. Yrjänä