Kun Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi ymmärsi tämän, hän oppi viljelemään Pinot Noiria.
Eilisilta oli kiintoisa. Astelin Ravintola Sipulin ovesta Argentiinan suurlähettilään ja kuuden muun viinistä innostuneen vieraan kanssa. Istuimme alas mittavan ja maittavan, Sipulissa 12.4 asti tarjoiltavan Kevään klassikot-menun ja Trapichen viinien äärelle. Ja opimme uutta Argentiinasta, viineistä ja viininviljelystä.
Daniel puhui pitkään ja vuolaasti. Rakkaasta aiheestaan. Hauska tarina kätkeytyy hänen Pinot Noir-viljelyn taakse. Alkutaipele oli vähintäänkin hankala. Daniel viljeli, poimi sadon, valmisti viinin ja maistatti sitä muilla. Aina vastauksena oli, että ei tämä viini maistu Pinot Noirilta.
Maestro itse tuossa oikealla.
Danielia alkoi hermostuttaa. Hän yritti uudelleen ja uudelleen. Tulos oli aina sama. Tunne viiniä kohtaan alkoi lähennellä vihaa. Pattitilanne. Kunnes Daniel sai ohjeistusta, että rakasta, kohtele Pinot Noiria herkästi, kuten naista. No, teki Daniel myös muutamia muita fiksailuja kuin pelkkiä tunnepuolen juttuja. Hän vaihtoi rypälekloonia, valitsi muhevan savisen maaperän ja johan alkoi tapahtua. Syntyi viini, aito Pinot Noir, silkkinen, pehmeä, mutta intensiivinen. Ja Daniel sai rauhan.
Trapichen kaikkia viinejä yhdistää tämä intensiivinen, auringon kypsyttämä maku. Maassa syödään valtavasti lihaa. ’Jopa 60-70 kiloa per henkilö vuodessa’, Daniel kertoo. Huh. Viineiltä tarvitaan siis lujasti luonnetta. Trapichen punaiset ovatkin maukkaita ja rotevia ja eivät valkoisetkaan jää luonteessa kauas punaisista.
Me nautimme tuhdin ja tumman täyteläisen Finca Jorge Miralles Malbec 2009 kanssa poroa – ehkä vähän liian herkkää tälle viinille. Itse haluan kokeilla tätä viiniä grillikauden käynnistyttyä mehevän Angus härän ulkofileen kanssa. Ja sitten paksu sikari pöhisemään ruoan päätteeksi. Siis jos polttaisin. Tässä viinissä on nimittäin kaikki hienon pihviviinin ominaisuudet kohdillaan.
Toinen illalliselta mieleen jäänyt ja mieluisa viini oli ihastuttavan Appelsiini-Crema Catalanan kanssa tarjoiltu passitomainen, kuivatuista rypäleistä puristettu makea nektari Trapiche Fond de Cave, Tardive 2010. Ei liian rusinainen, ei liian imelä, mutta riittävän makea kuitenkin. Jälkiruokaviinien ystävä tykkää.
Näitä viinejä maistelessa tuli mieleen se, että vaikka en koskaan ole Argentiinassa käynyt, niin viini kertoo jo paljon maasta. Sen ilmastosta, maaperästä ja ruoastakin. Ja tältä pohjalta Argentiina ei olisi yhtään hassumpi suunta, jos ja kun sille päälle sattuu..
Illan tarjosi Wennerco.
