viini Archives - Sivu 89 103:stä

Se on taas se aika

11.10.2013 by Mari

Jouluomenat.

Kun hirvenlihaa tulee kaupoihin. Kun keitellään ensimmäiset glögit. Sekä mietitään joulua.

*Postaus sisältää affiliate-linkkejä yhteistyökumppani Zalandon sivuille.

Glögikauden korkkasin eilen. Hirvenjauhelihaa löysin vihdoin kaupasta. Joululahjatoiveen esitän pukille nyt.

Eilen oli ehkä hieman liian lämmin ja seesteinen syyspäivä kuuman juoman keittelyyn, mutta viis siitä. Odotan aina jännityksellä Blossan vuosikertaglögiä. Mitähän tänä vuonna on keksitty? Viime vuonna maku kurkotteli kohti Aasiaa. Nyt oli vauhdilla palattu lähimaisemiin eli kotimaahan Ruotsiin. Ja siellä Taalainmaalle, mistä pullon ulkoasukin kertoo.

Tutki makua.

Valmistaja ei kerro tänä vuonna ainesosia eli jokainen glöginystävä saa itse maistella ja mietiskellä, mistä glögi on tänä vuonna valmistettu. Sitä en osaa kyllä sanoa, mutta maku oli palannut perinteseen suuntaan. Jouluista, ehdottomasti. Olisiko mukana omenaa ja punaista marjaa?

Kylmänä juoma oli huomattavan makeaa, kuumennettuna taas hapokkaampaa. Väri yllätti. Punaisesta pullosta tuli kauniin rosèn väristä juomaa. Ainakin erilaista perinteisiin glögeihin verrattuna. Tarjoaisin glögiä viileänä makeiden juoluherkkujen kanssa ja kuumentaisin sen, jos tarjolla suolaisia makupaloja.

Kohta taas on joulu.

Glögin tuoksu kotona toi mieleen lumen ja joulun. Ja joululahjat. Olen havahtunut siihen tosiseikkaan, että mulla ei ole kunnollista esiliinaa, sellaista, jossa kehtaisi muidenkin edessä esiintyä. Essuni on nimittäin kirkkaan kelta-musta ja rinnan yli kulkee iso punainen teksti ’Pidän lihasta’. On se vähän nolo.

Löysin Zalandon valikoimasta*huomattavasti tyylikkäämmän vaihtoehdon ja aioin laittaa pukille viestiä. Tuo tämä* tai tämä*. Olen ollut kuitenkin kohtuullisen kunnolla. Zalandosta saa nyt muutaman päivän ajan kaikki koti-kategoriantuotteet *- 10 prosentin alennuksella vähintään 50 euron ostoksista tätä koodia käyttäen – ZALKOTI10* – ja se on voimassa 13.10.2013 asti.

Hirvenjauhelihasta pyöräytän pullat, jos toisetkin. Sitten sunnuntaina. Ja laitan linkin tästä postauksesta pukille.

Risteillen viinien maailmaan

7.10.2013 by Mari

Risteillään merillä ja nuuhkitaan viiniä.

Laiva keinahteli sivumyötäisessä. Meillä oli nenä syvällä lasissa.

’Muistakaa, hajuaisti on tärkein’, huuteli Henriikka Ström, toinen Tallink Siljan viiniristeilyn vetäjistä. ’Aromit. Ne aromit aistitaan nenässä! Nuuhkikaa syvään.’ Me nuuhkimme ja sieraimiin tulvi aromeja. Yrttiä, puolukkaa, nahkaa ja kaalia. Hilloa tietysti. ’Viinien maistelu on fiilistelyä, ei mitään fiinistelyä’, Henriikka paukautti. Joonas Vainio, Vindirektiltä Henriikan tapaan, nyökytteli vieressä.

Heillä oli kivaa. Niin meilläkin.

Nyt viiniristeillään. Kallistetaan lasia ja katsellaan punaista värimaailmaa mustaherukasta murrettuun. Nuuhkitaan niitä aromeja. Ja maistetaan perusmaut, makea, suolainen, karvas ja hapokas. Kokeillaan ilman ruokaa ja ruoan kanssa. Saadaan ahaa-elämyksiä ja irvistellään chiantien tanniineille. Homma ei ollut mitenkään tiukkapipoista tai vaikeaa, vaan rentoa ja havainnollista. Hyvien vetäjien ansiosta.

Katso väriä.

Tallink Silja on jo neljän vuoden ajan järjestänyt viiniristeilyjä, jossa luentojen ja tastingien kautta pureudutaan viinin maailmaan. Joonas Vainio on luotsannut satoja osallistujia läpi viinikarikkojen ja tällä kertaa kollega Henriikka lähti myös mukaan.

Tee muistiinpanoja.

Tämä kyseinen retki keskittyi Italiaan, Piemonten ja Toscanan alueisiin. Nenät pyörähtivät ainakin 14 lasissa. Lisäksi laivan keittiö pani parastaan. Ensimmäisenä iltana nautimme porukalla Ruotsin kokkimaajoukkueen suunnitteleman, seitsemän ruokalajin menun. Menu matkasi läpi Ruotsin maakuntien. Aloitimme pohjoisesta ja etenimme hedelmäiseen lopetukseen ja etelään..

Kampasimpukkaa, osterisoosia ja munajuustoa. Mikä ihana elämys.

Toisena päivänä viiniristeily todella saavutti huippunsa. Viinien maistelu, joka alkoi ensimmäisenä iltana varovaisella nuotilla ja tutustuen, kasvoi toisena päivänä isoksi ja näyttäväksi viinisinfoniaksi. Tämä menu oli nimittäin vain meitä viiniristeilijöitä varten spesiaalisti luotu illallinen, jonka kuvailuun eivät kyllä mitkään ylisanat riitä. Menu tarjoili Italian parhaat ruoat rustiikkisesti ja yksinkertaisesti, mutta taidolla. Vitello tonnato suli suuhun, tattirisotto kajautti ison aarian avaten tietä superherkulliselle kanipääaterialle. Nukkumavalmiiksi meidät tyynnytteli suloinen tiramisu. Aivan uskomattoman onnistunut ja maukas kokonaisuus. Jos tämä olisi maissa tarjolla, menisin oitis kokemaan sen uudestaan.

Todellinen showstopper!

Mutta miksi tämä oli ihan sinfoniaa? Pelkkä upea ruoka ei ollut se ainoa juttu. Kekseliäät sommelierit pistivät pystyyn viinibattlen, jossa joka ruoan kanssa tarjoiltiin kaksi viiniä, toinen Jonaksen ja toinen Henriikan valitsemana. Ja sitten valitiin se parempi. Liikuttiin Pohjois-Italiassa, Alto Adigen alueella, josta tulee joitain lempiviinejäni. Illan viinit olivat maukkaita kaikki, mutta oli mahtavaa huomata kuinka aina jompikumpi lasi edessäni tyhjeni enemmän. Merkki siitä, että tämä viini toimi ehkä vielä hienommin juuri tämän ruoan kanssa. Äärimmäisen havainnollista ja opettavaista. Koko matkan huikea kohokohta.

Tukholma pukeutui ruskaan.

Viiniristeilyn aikataulu on tiukka, mutta ehdimme lounaalle Tukholmaan. Sunnuntaina suurin osa kiinnostavista paikoista on kiinni, mutta sain vinkin The Flying Elkistä ja sen comfort food-listasta. Sinne siis. Onneksi tein varauksen etukäteen, sillä ovella oli jonoa jo heti ravintolan auetessa. Enkä ihmettele miksi.

Se hassu hirvi seikkaili kaikkialla, vessa mukaan lukien.

Paikka on trendikkään rento ja sisustettu rustiikkisesti ruskealla nahalla, puulla ja kuparilla. On nähtävästi saanut ehdokkuuden Svenska Desing Priset-kisassa, jonka äänestys käynnissä parhaillaan. Hanassa ja listalla on mielenkiintoisia oluita, Bloody Maryjä väännetään sunnuntairuokailijoille. Oli muuten hyvää.. Ja ruoka on todella comfort foodia sieltä parhaasta päästä: burgeria, fish and chipsiä, revittyä possua. Ah, kaikkea trendikkäästi tehtyä burgeriruokaa kivalla tavalla esillelaitettuna ja hyvin valmistettuna. Fish and chips-annokseni ranskikset olivat kolme kertaa friteerattuja eli tulos oli suloisen rapea ja pulled pork-sandwichin possu oli niin hyvää. Niin hyvää! Aivan superkiva paikka Gamla Stanissa. Suosittelen lämpimästi. Ja hinnatkaan eivät pahasti kukkaroa rokottaneet.

Style paikka. Tällainen Helsinkiin, kiitos.

Kokonaisuudessaan huippureissu. Viiniristeily toi ohjelmaa joka päivälle, joten se seikka, että Silja Symphony alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, ei haitannut. Maukasta ruokaa ja herkullisia viinejä tänne tultiin hakemaan. Ja niitä saatiin. Kahmalokaupalla.

Kun pastori saarnaa

11.9.2013 by Mari

Viinipäivä.

Kun pastori saarnaa, kannattaa kuunnella. Oppia ikä kaikki.

Kävin maistelemassa läpileikkauksen viiniagentuuri Norexin tuotteista Ranskasta Chileen ja takaisin. Ja keskustelin pitkät pätkät heidän sympaattisen tuoteasiantuntija Juha Rantalan kanssa. Juhalla sitä informatiivista juttua piisasi. Tästä juontanee nimi pastori.

Tässä parhaita paloja viinitietoutta, mitkä nappasin tilaisuudesta. Viinien maailma on kyllä yhtä pitkä kuin leveäkin. Aina voi oppia uutta.

Nyt tiedän, että ero Chablis ja Petit Chablis-viinien välillä on kasvumaaperässä sekä kasvukorkeudessa. Petit Chablis-viinin rypäleet kasvavat ylempänä, vuoren huipulla, kun taas rypäleet Chablis-viiniin kasvatetaan rinteillä, jossa on lempeämpi ilmasto ja parhaimpien Chablis-viinien maulle niin tärkeä, mineraalinen maaperä. Ylhäällä huipuilla on kylmää, jopa pakkasta, joten Petit Chablis köynnöksiä ruiskutetaan vedellä talviaikana. Näin silmujen ympärille jäätyy suojaava kuori pahimpien pakkasten ajaksi.

Pastori itse.

Nyt tiedän tarinan Italian supertoscanalaisten takana. Aiemmin vain ajattelin, että supertuote on yhtä kuin supertoscanalainen. Mutta aina ei ollut näin. Vaan supertoscanalaiset viinit syntyivät, kun tiettyjä viinejä alettiin valmistaa alueella perinteisen Sangiovese-rypäleen sijaan ranskalaisperäisistä rypäleistä, kuten Cabernet Sauvingnonista tai Merlosta.

Näitä viinejä ylenkatsottiin. Vilkuiltiin aluksi nenän vartta pitkin. Ja ne rankattiin alhaisimpaan luokitukseen, pöytäviinitasolle..kunnes huomattiin, että viinit olivatkin erinomaisia, siis aivan super. Nimi ja rankkaus piti miettiä uudelleen. Supertoscanalainen siitä tuli. Norexilla on todella herkullinen supertoscanalainen tuonnissa, mutta valitettavasti tämä viini ei ole kuluttajien saatavissa kuin ravintoloissa. Mutta jos törmäät, osta. Lucente on nimi.

Alsace maistuu Suomessa.

Supertoscanalaisista sujuvasti Chinanteihin. Totesin Nipozzano Riserva Chiantia tuoksutellessani, että olen monesti hyvin pettynyt ostamiini Chianteihin. Juha kertoi oman vinkkinsä siihen, miten näistä alkuun hieman kovista punaviineistä saa hedelmää ja maukkautta irti. Hän itse antaa Chiantien hengittää ainakin puoli päivää decanterissa ennen tarjoilua. Brunello Di Montalcinot saavat ottaa Juhan mukaan happea vaikka koko vuorokauden. Ja vielä tarjolle hapokkaita ruokia, tomaattia, omenaa, sipulia, niin kyllä löytyy jo pehmeämpää touchia. Makua. Täytyy kokeilla.

Nyt tiedän myös sen, että jos Italiaan haluaa lähteä viinimatkalle, niin Umbriaa kannattaa harkita. Se on rustiikinen, herkullisten viinien alue vaikkakin Toscanaa tuntemattomampi. Alkon tilausvalikoimasta saa tämän kyseisen alueen herkkua, Castello Delle Regine Merlot -viiniä, johon tykästyin. Syksyn synkimpinä päivinä suuntaan mökille, korkkaan pullon tätä ja paistan takassa marmoripihvit.

Fanitin Alsacen viinejä tuossa 2000-luvun puolivälin maissa niin, että kävin visiitillä tällä kauniilla alueella. Totesin alueen kuplivaa maistellessani Wolfbergerin Timothée Boltzille (tuolla kuvassa), että kyllä rapsakka Cremant Alsacesta voittaa mennen tullen heikot shampanjat. Helppoja viinejähän nuo ovat, ja en ehkä enää ensimmäisenä Alsace-hyllyä tutkaile, kun haluan maukasta valkoista. Vaan voisin ottaa sitä vaikka Bourgonesta.

Paroni paransi tahtiaan.

Nimittäin yllättävä -positiivisessa mielessä – tuttavuus oli valkoviini Bourgonen alueelta. Ei ehkä meille suomalaisille se tyypillisin suunta, mistä valkkareita katsellaan, mutta wau, mikä viini: Bourgogne Couvent des Jacobins. Hienostuneen tamminen ja maukas. Oikea muotovalio. Tätäkään ei vielä saa Alkosta, mutta mahdollisesti myöhemmin kyllä. Suosittelen!

Muuten, yksi lempiviineistäni, Baron De Leyn Gran Reserva 2005 on jopa vielä parempi kuin viime vuonna hehkuttelemani 2004 vuosimalli.

Loppuun vaihdettiin vielä muutama sana tilausvalikoiman viineistä, joita itsekin mielelläni testailen ja arvostelen. Viiniagentuureilla on vapaat kädet siinä, mitä viinejä he tilausvalikoimaan haluavat laittaa. Kolme lähtökohtaa heillä tähän kuitenkin on eli tilausvalikoimaan pyritään saamaan viiniharrastajille kiinnostavia viinejä, yrityksille yrityslahjoiksi sopivia tuotteita sekä myös tiettyjen brändien tuotteita tukemaan brändäystä.

Selvä, kiitos ja kumarrus. Kaikesta tästä tietoudesta ja virikkeistä virkistyneenä marssin suoraan Kampin Alkoon ja ostin aivan liikaa aivan liian kalliita viinejä. Mutta se sitten jo aivan toinen juttu.