sisältöyhteistyö

Viineistä ja autoista

28.7.2014 by Mari

Kesätunnelmointia.

Tämän viinin etiketti on viehättävä. Ja sillä on merkistystä.

Hankalan nimen omaava (onneksi ei tarvitse tiskiltä käydä enää ripaisessa ostamassa) puupulloksi ristimäni espanjalainen punkku, Garnacha Salvaje del Moncayo:n pullo huokuu metsäistä tunnelmaa. Tahi juurevuutta, melkein tunnen nenässäni mullan tuoksun, vaikka tässä tapauksessa se taitaa olla lakritsin tuoksu..

Joku varmaan tälle tuhahtelee, mutta mielestäni kaunis viinipullo on viinin maun lisäksi myös tärkeä. Sehän on vähän sama asia, kun autofriikit ostavat autoa, niin pitäähän muotoilun olla kunnossa suorituskyvyn lisäksi.

Itse en autoista ymmärrä tuon taivaallista. Ajan sujuvasti automaattivaihteilla, istun mielelläni apukuskin paikalla kommentoimassa ja silmääni miellyttää sellaiset hassut autot kuin Klein bussit, madalletut kuplavolkkarit ja ne, vanhat pompannapit, joilla edesmennyt isoisäni ajeli meille kyläilemään.

Viineistä ymmärrän vähän enemmän. Tai no, ainakin olen niistä huomattavasti enemmän kiinnostunut. Autohan on vain kulkuväline siinä missä nuhjaantunut Jopokin. Viini taas on monta tuhatta vuotta vanha nautintoaine. Osa eurooppalaista sivistystä.

Koko viininjuomistilanne on osien kokonaisuus: seura, tilaisuus, ilman lämpötila, oma fiilis, pullo ja sisältö. Kaikki vaikuttavat kokonaisuuteen ja kokonaisnautintoon. Kun yksi osanen puuttuu, makukin muuttuu. Näin se vain menee.

Jokainen on varmaan kokenut tilanteen, jossa rentouttavalla ulkomaanmatkalla on nauttinut jotain supersuperherkullista viiniä (kruununkorkillista, kuumalla hiekkarannalla, pelikorttia pelaten) ja se on tuntunut sillä hetkellä siltä maailman parhaalta juomalta. Tätä viiniä sitten kääritään likapyykkiin, kuorrutetaan muovikassilla, sullotaan täyteen matkalaukkuun ja halutaan viedä palanen taivasta takaisin kotimaahan. Kotimaassa pullo avataan, kun tilanne on juuri se oikea, jalat hieman irti maasta ja tunnelma juhlava.

Mutta voi itku, urkki purkista tavataan. Mitä kuraa sitä onkaan tullut kotomaahan raahattua. Olisi pitänyt vain ostaa vielä ne yhdet kengät ja jättää viinit lähikaupan hyllylle.

Metsän ja meren tunnelmaa, marjan makua.

Mutta palataan tähän puupulloon. Garnacha Salvaje del Moncayo tulee Espanjasta, Aragonin ja Navarran rajamailta Ribera del Queilesista. Viini on keskitäyteläinen, mutta ei todellakaan mikään lussukka, vaan voimallinen, marjaisa ja sinertävän punainen viini, joka kyllä haluaa ruokaa seurakseen. Kaikki grillissä kärissyt tai muhevan maukas ruoka lempeyttää viinin makua ja luo maukkaita makuelämyksiä. Ja kuinka kauniin kattauksen pullon ympärille voikaan rakentaa.

Olen sitä mieltä, että suurin osa viinipulloista on hieman valjuja, tylsiä ja värittömiä. Toimivan ulkoisen ja sisäisen kauneuden omaavan juoman löytäminen vaatiikin paljon tutkimista ja maistelua. Ihan elämän mittainen homma, kyllä.

Ihailen muuten ravintola Tocan omistajan Elinan taitoa tässä lajissa. Hän myös kiinnittää huomiota pullon ulkonäköön maun lisäksi – ei ikinä sen kustannuksella – ja onnistuu tässä hyvin. Parhaiten Elinan löydöistä on jäänyt mieleen Messin pelipaidan muotoisella etiketeillä koristeltu Leo-viinipullot sekä Grinder Pinotage.

Omista löydöistä mieluisa ja silmää miellyttäviä kokonaisuuksia ovat Bodegas Hablan pysäyttävän yksinkertaiset Habla-viinit, Andre Clouetin Millesime 2008 :n leopardikaulainen, turkoosietikettinen pullo sekä Parés Baltàn naissukulaisten nimiä kantavat tyylikkäät viinipullot. Sekä nyt tämä metsän sävyjä toistava Garnacha.

Huomasin muuten, että koko kesäni on tämän viinipullon värinen. Kuvat jutussa ovat kännykkäräpsäisyjä tältä kesältä. Vihreää, sinistä. Metsässä hortoilua, meren katselua. Huomaatko värimaailman yhdenmukaisuuden?

Nyt, kun asiaa tässä tarkemmin mietin, niin näissä kaikissa mainitsemissani pulloissa on myös jotain sellaista sympaattista, hieman hassua ja persoonallista, mitä on myös noissa autoissa, joista tykkään. Löytyykö tässä yhteys? Automaku = viinimaku?

Millaisesta viinistä mahtaa pitää Ferrari-kuski? Entä mitä löytyy Toyota-miehen takaluukusta? Pitääkö Porschella ajava jäännössokerisesta Rieslingistä?

Tätä sopii tutkia edelleen..

Mansikkapaikka – mansikoita ja appelsiinisokeria

14.7.2014 by Mari

Syö, juo ja nauti nämä nyt.

Lapsuuteni mansikkapaikkka oli Turun saaristossa. Nyt se on kalaisan järven äärellä eteläisessä Savossa.

Mansikkapaikassa sielu lepää, vesi on tyyntä ja elämä maistuu. Kesällä mansikkapaikassa vähän villiinnytään: hypätään vaatteet päällä järveen, valvotaan liian pitkään ja katsellaan kuuta. Hortoillaan metsässä, pujotetaan metsämansikoita ruohonkorteen ja nautitaan paljain jaloin tepastelusta. Tehdään kaikkea epätavallista ja outoakin.

Harmoniaa.

Kyllä. Kesäloma alkoi ja ensimmäisen viikonlopun aikana tuli tehtyä kaikkea lomaisaa. Laskin kierroksia oikein kunnolla, tunnustelelin kesää. Ja söin mansikoita.

Tunnustaudun myös lomaoutoilijaksi. Tiedän, että meitä on Suomi pullollaan, mutta uskallatko tunnustaa..?

Tämä outoilu juontaa juurensa jo sieltä saaristosta, jossa aina ensimmäisenä saareen saapumisen jälkeen vedettiin niskaan jotkut käsittämättömät vaateparret, sellaiset koko talven mökillä olleet: perulainen pipo, kalastajalakki, norjalainen koinsyömiä villapaita, liian isot kumisaappaat tai vaikkapa vain pelkkä viltti.. Sitten otettiin snapsi mökkijuomaa. Sellaista kamalaa myrkkyä, jossa helmeilevää omenaviiniä, konjakkia, giniä ja jotain salaisia, saaresta poimittuja ainesosia.

Nyt olen juuri starttaamassa kohti Turkua eli tämä kaikki taas edessä.. outous kunniaan, kesällä ainakin!

Mutta hetkeksi vielä Savoon. Täällä mökkiseudulla ne makeimmat mansikat tulevat Leppäsen Sepon pelloilta. Tilalle ajetaan ennen yhdeksää, jotta vielä ehtii saada juuri poimittuja mukaansa. Seppo kertoilee, kuinka herneet eivät tänä sateisenä kesänä menestyneet, kuinka yhtenä vuonna joku poimijoista keräsi 225 litraa mansikoita yhdessä päivässä ja pohditaan yhdessä, onko polka vai honey se makein lajike.

Melkein ahonlaidalta.

Ilmat ovat hellineet mansikoita. Ne ovat kuivia, napakoita, tummanpunaisia ja mukavan kokoisia. Juuri nyt on mansikka-aika parhaimmillaan. Käväisin lauantaina noutamassa 10 litran laatikon – syötäväksi ja vähän pakkaseenkin.

Ensimmäisiä mansikoita natustelin jo Sepon tilalla, sitten jatkoin mansikkapuuhastelua kuplivan kanssa laiturilla. Illemmalla valmistin appelsiinisokerimansikoita ja pilkoin osan pakkaseen. Pakkasesta löytyi pari pussia pakastemansikoita, joten syntyi saunajuomaksi ihanaa mansikkamargaritaa. Paras mansikkainen margarita nimittäin yhdistää pakastettuja ja tuoreita. Laitan toki reseptinkin tulemaan tässä päivänä eräänä. Sunnuntaina syntyi mansikkakakku. Kaikki piti tehdä kerralla – nähtävästi. Mansikka on nyt koettu.

Ehkä helpoin yhdistelmä?

Herkullinen oldie, but goldie on tämä yksinkertainen resepti, mansikoita ja appelsiinisokeria. Tämän kanssa ei ainakaan lomastressiä saa aikaiseksi.

Mansikoita ja appelsiinisokeria

2014-07-14 11:29:25

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

1 l mansikoita
1 dl ruokosokeria
2 luomuappelsiinia
2 dl kuohukermaa
vaniljaa myllystä

Valmistusohjeet

Poista mansikoista kanta ja siivuta tai halkaise ne. Pese kaksi appelsiinia hyvin ja raasta kuori. Sekoita kuoriraaste ruokosokeriin ja sirota sokeria mansikoiden päälle. Tarjoa lisäksi löysäksi vatkattua, vaniljalla maustettua kermavaahtoa.

Vinkit

Tämän nopeammaksi ei jälkiruoka tule. Ja hyvää on!

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Huomasitko muuten nuo herkän kauniit kulhot kuvissani?

Luonnon muotoja.

Nämä ihastuttavat, silmää miellyttävät, sveitsiläiset Nature’s Design-tuotteet ovat juuri rantautumassa Suomeen. Ihastuin niihin ja niiden taakse kätkeytyvään ideologiaan ikihyviksi.

Tuotteet ovat ekologisia (valmistettu lyijyttömästä lasista ja kokonaan luonnonmateriaaleista, osittain myös kierrätetyistä materiaaleista), suurin osa lasituotteista on käsinpuhallettuja ja muodoissa on haettu harmoniaa, yhteyttä luontoon. Tätä harmoniaa korostaa tuotteiden aidot kultaiset, hopeiset tai platinaiset elämän kukan pyhät symbolit, jotka on poltettu lasien, karahvien ja mukien pohjaan.

Kaunista ja hyvää.

Kultainen leikkaus ja vesielementti ovat tuotteiden muotoilin inspiraation lähteitä ja tuovat muotoihin sopusuhtaisuutta. Omasta näkövinkkelistäni katsottuna Nature’s Designin tuotteet ovat hurjan kuvauksellisia. Näitä tulet näkemään lisää kuvissani. Nyt esimakua Cotula- ja Patera-kulhojen kautta.

Pidemmittä puheitta makoisia mansikoita kaikille. Ja varokaa vaanivia kesäoutoilijoita!

Yhteistyössä Nature’s Designin kanssa.

Viikonloppuna kamera kohdistuu ruokaan!

5.6.2014 by Mari

Kaksi isoa projektia tulossa päätökseen samaan aikaan. Sen kyllä huomaa. Ympäripyöreitä päiviä. Ja pää vähän hatara.

Sitä parempi soppa -keittokirja lähtee painoon ja ensimmäinen Rock your Blog Oy:n järjestämä ruoan kuvaamiseen ja stailaamiseen keskittyvä, kansainvälinen workshop on tulevana viikonloppuna.

Oli jännittävää lähteä järjestämään tällaisia kansainvälisiä opettajia hyödyntäviä workshopeja uranuurtajana Suomessa. Kimmokkeena oli tällaisten puuttuminen tyystin maastamme. Hommaa on – voitte kuvitella – aivan valtavasti. Ja eihän tämä halpaa touhua ole tuoda kansainvälisiä huippuja Suomeen.

Ilman mittavaa määrä yritysyhteistyökumppaneita sekä auttavan käden ja lainatavaroita ojentavia ystäviä – kiitos muun muassa Laura ja Dorit – ei tämä koskaan olisi ollut mahdollista.

Matka tähän asti on ollut jännittävä, vähän kuoppainenkin, mutta mahtavien onnistumisien kautta tässä sitä ollaan. 13 intohimolla ruokaan ja ruokakuvaukseen suhtautuvaa henkilöä kokoontuu tulevana viikonloppuna Helsingissä.

Lauantaina linnoittaudumme tunnelmalliseen Ruttopuiston viinikellariin, nautimme maittavan, keittokirjani teemaa mukailevan whole food-brunssin Uudenmaan Herkun täysjyväisine leipineen ja piirakoineen, Cocovin kaakaonibseillä maustettuine granoloineen, Rauchin mehuineen ja Illyn kahveineen. Ja sitten hommiin.

Koko päivä keskitytään siihen, miten keinovalolla päästään yhtä kauniiseen lopputulokseen kun ruokabloggaajien perinteisesti suosimalla luonnonvalolla. Simone on tässä pätevä – tekeehän hän yhteistyötä nimekkäiden brändien kanssa kotimaassaa Hollannissa ja käyttää myös keinovaloa kuvissa. Tarvittava taito myös täällä pimeässä Pohjolassa asuville!

Työntäyteinen päivämme päättyy yhteiseen illalliseen ihastuttavassa ravintola Tocassa ja luulen, että tämän jälkeen jokainen osallistuja painaa päänsä tyytyväisenä Scandic Hotelli Paasin tyynyyn.

Itse valvon lauantain ja sunnuntain välisen yön kurkistellen ulos, että minkälainen sää siellä on tuloillaan. Sunnuntaina nimittäin siirrymme puistopiknicille luonnonvalokuvaukseen. Satoi tai paistoi. Meeta osaa kuvissaan hienosti vangita luonnonvalon ja hän jakaa oppiaan meille muille. Puistossa myös ruokaan liittyvien toimintakuvien ottaminen onnistuu, viltin päällä istuskellen, pikniciä nauttien.

Kuvauskohteena puistossa on mittava ja maittava piknickattaus muhevine whole food-salaatteineen, Cono Sur-kuohuviineineen, komeinen kakkuineen ja mansikoineen. Herkulliset salaatit katetaan tarjolle Fiskarsin All Steel -sarjan kattiloihin ja kakkujauhoina on käytetty, mitäs muutakaan kuin spelttijauhoja.

Ilmoittautuminen käynnissä. Kuvat: Naomi Robinson, Bakers Royale.

Loppuiltapäiväksi piipahdamme vielä kellarissa, saamme palautettava päivien työstä, kilautamme lasit yhteen workshopin päätteeksi ja sanomme näkemiin. Mutta emme missään nimessä jätä hyvästejä. Olen itse saanut mahtavia ystäviä kansainvälisistä bloggaajatapahtumista. Todella rikastuttavaa verkostoitua myös ulkomaalaisten kollegoiden kanssa.

Ja eihän tämä tähän jää: syksyn workshopilmoittautuminen huippukuulun amerikkalaisen ruokakuvaajan ja bloggaajan Naomi Robinsonin workshopiin on käynnissä. Puolet paikoista jo jaettu kotimaalaisille bloggaajille ja seuraavaksi käynnistyy kansainvälinen markkinointi.

Ja vuosi 2015 jo työn alla!

Viikonlopun workshopin hästäginä toimii #Helsinki Foto2014. Seuraa kuulumisia IG:ssä, FB:ssä ja Twitterissä.

Yhteistyökumppaneina workshopissa Fiskars, Scandic Hotels, Uudenmaan Herkku, Winestate, Mixtec Oy, Sunspelt Oy ja Cocovi Import Oy.