Yksi viikonloppu. 12 henkeä. Kaikilla kamerat kaulassa. Ainakin melkein.

Ilmassa oli suuremmankin juhlan tuntua, kun hurautin hakemaan ruokakuvausopettajamme Meetan ja Simonen hotelli Scandic Paasista Hakaniemestä viime perjantaina. Näin nämä kollegani viimeksi melkein vuosi sitten Amsterdamissa vastaavanlaisessa ruokakuvaus-workshopissa kuin minkä nyt järjestimme yhdessä Helsingissä.

Ja silloin vuosi sitten löimme päivän kiinni. Kyllä, Helsinki ja 7.-8.6. Kun kolme tällaista energiapakkausta lyö hynttyyt yhteen, niin sehän on selvä, että sitten myös tapahtuu. Kahdeksan kuukauden ajan meilailimme päivittäin, suunnittelimme, hankimme sponsoreita, markkinoimme ja työstimme.

 

Kaikki tuntui hyvin epätodelliselta siihen asti, kunnes lauantaina noudin kaikki osallistujan hotellilta. Kyllä, siinä he nyt olivat, ruokakuvausintoilijat mm. Dubaista, Ruotsista, Norjasta, Usa:sta, Saksasta ja tietysti Suomesta.

Ensimmäinen päivä keskityttiin keinovalolla kuvaamiseen. Ruttopuiston viinikellari on täynnä kuvaustarvikkeita, jalustoja, sateenvarjoja ja salamia – sekä Ikea-lamppuja. Kyllä, kun tietää kikat, niin niillä saa ihmeitä aikaan. Näppärä taito pimeässä Pohjolassa asuville. Nautimme myös kirjani teemaa mukailevan whole food-brunssin ja Cocovin kaakaonibsit ja pähkinämix herättivät ihastusta. Nyt joudun lähettämään näitä ulkomaille – tilauksia sateli sisään.

Suoraan keinovalokuvauksista suuntasimme ravintola Tocaan. Kun porukka oli kansainvälistä, oli selvä, että halusin vakuuttaa heidät Helsingin ruokascenen erinomaisuudesta. Ja onnistuin!

Toca on edelleen kaupungin paras ravintola. Ja tästä oli koko ruokaintoilijoiden porukka samaa mieltä. Loistoruokaa, herkulliset viinit ja se palvelu. Kaikki kohdillaan – edelleen. Se meteli ja kameroiden kanssa heiluminen, mitä ravintolassa teimme, olisi omiaan antamaan porttikiellon meille häiriköille. Olin onneksi varoittanut omistaja-Elinaa, että menoa saattaa piisata.. viereisessä pöydässä kyllä leuat loksahtivat, kun me pölähdimme paikalle.

Sunnuntai. Luonnonvalokuvausta, Sinebrychoffin puistossa valmistelemani piknicin äärellä. Eihän sada, eihän?

No, heräsin siihen, että sade ropsutti kattoon. Tutkailin Ilmatieteen laitoksen sivuja. Jaa, näyttää aurinko paistavan. Hmm.. Auto täyteen piknickamoja ja märkään puistoon valmistelemaan. Sade ennätti loppua ennenkuin kurssiporukka kameroineen saapui paikalle.

Juuri, kun kaikki oli hienosti aseteltuna, väsäämäni komea kakkukin ojossa liinalla, alkoi sataa. Enemmän nauratti kuin itketti. Sateenvarjot ruokien päälle ja juomaan raikasta Cono Sur-kuplivaa lähipuskaan. Menee se näinkin. 

Sääherrat kuitenkin suosivat ja sade herkesi vartissa. Mutta tietysti vasta sitten, kun Meeta oli pitänyt stailaus-demonsa sateenvarjojen alla. Mutta sitten aurinko kuumotti loppupiknicin ajan. Spelttijauhoista leipomani sitruunakakku herätti ihastuneista huokauksia. Kakku on tulevassa keittokirjassani, mutta postasin reseptin osallistujien iloksi engalnniksi Something tasty-blogiini.

Puistosta ei lähdetty tyhjin käsin. Saimme kaikki yhteistyökumppani Fiskarisin uuden Go cutting-sarjan tuotteita mukaamme. Terävät on veitset. Kirjoittelen parhaillaan laastari sormessa tätäkin juttua.

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja itku pitkästä ilosta. Nämä molemmat sanonnat toteutuvat workshopin lopuksi. Sen verran paljon kiitoksia sateli hyvin organisoidusta workshopista, herkullisista ruoista ja kauniista kattauksista, että kolme päivää hellan äärellä viettäneenä tirautin pari kyyneltä. Mutta ilosta kuitenkin.

Niin, ja mulla ei paljoa kamera kaulassa roikkunut. Kykin hellan äärellä tai olin jotain järkkäilemässä. Suurin osa kuvista tallentui ihan kännykään, noin ohimennnen.

Mahtava porukka. Upea workshop ja jatkoa seuraa, luonnollisesti.

Osallistujien tunnelmia voit lukea täältä.

Suurkiitokset yhteistyökumppaneille:

Fiskars, Scandic Hotels, Sunspelt, Cocovi , Uudenmaan Herkku, Rauch, Illy ja Winestate