Halusin testata tämän viinin tekemistä, koska se on vaikeaa, toteaa Josep M. Albet i Noya ja kaataa toisen lasillisen sulfiititonta Xarelloa tarjolle.

Ainutlaatuinen kokemus, kerta kaikkiaan. Vierailu Albet i Noyan luomuviinitilalla omistaja Josepin ohjauksessa oli syvällinen katsaus Penedeksèn ihka ensimmäisen luomutilan viininviljelykseen. Mikä upea tilaisuus keskustella tilan omistajan ja koko Penedeksèn viinialueen presidentin kanssa. Mistäpä muusta kuin viineistä.

Josep ottaa meidät vastaan, kun poimijat ovat lounaalla. Hän selittää heti kättelyssä, että hän ehtii ensin puhua puolisen tuntia, sitten hänen on mentävä peruuttamaan toinen, rypäleitä kukkuroillaan oleva traktori koneiden äärelle. Jos hän ei itse tätä tee, työntekijät saattavat alkaa vetää lonkkaa. Kuulemma.

Aurinko porottaa kuumasti pihamaalle, mutta Josepilta ei juttu lopu. Hyvin pian käy ilmi, että keskustelemme tässä luovan, jopa hieman hullun ’viiniprofessorin’ kanssa. Josep nimittäin kertoo testaavansa jatkuvasti erilaisia rypäleristytyksiä. Hän suorastaan rakastaa uuden luomista.

Ideat testeihin hän saa maistelemalla viinejä muualla maailmalla. Jos joku maistuu hyvältä, hän miettii, että miltähän sama viini mahtaisi maistua Penedèsin maaperässä kasvatettuna ja vaikkapa risteytettynä jonkun paikallisen rypäleen kanssa.

Näitä kokeiluja hänellä on käynnissä parhaillaan lukuisia. Testailu on hidasta. Parin kolmen vuoden päästä tulee tuloksia, pullo tai pari viiniä. Sitä sitten maistellaan ja katsotaan, kannattaako tuotteen viljely käynnistää laajemmin.

Ensimmäinen luomuviini Albet i Noyan tilata valmistui jo 36 vuotta sitten. Koko tilan tarina alkoi, kun Josepin isoisoisä oli tilanhoitajana silloin muiden omistuksessa olevalla tilalla. Tätä työtä sitten jatkoi isoisä, isä ja lopelta Josep. 25 vuotta sitten hän osti tilan itselleen.

Nyt tilata valmistuu reilu miljoona pulloa viiniä vuodessa. Vientiin tuotteista menee 82 prosenttia. Espanjalaiset eivät kuulemaa osta niin paljon, kun etikettiteksti on kataloniaksi, eivät kuulemma ymmärrä. Josep on henkeen ja vereen katalonialainen, se on selvää.

Kierrämme tilan, kellarit, tutustumme tynnyreihin. Tässäkin Albet i Noyassa ollaan erilaisia:  Josepin mielestä akaasiatynnyrit sopivat paremmin Xarellon säilömiseen, niistä tulee viiniin tammitynnyreiden aromia miedompi maku, joka ei peitä Xarellon herkkiä vivahteita alleen.

Reilun parin tunnin kierros päätyn viinitilan vehreälle, avaralle pihalle. Josep haluaa maistattaa meille Xarelloja. Ensin yhtä, laajempaan tuotantoon päätynyttä kokeilua, Nodosos Xarelloa, joka on valmistettu kokonaan ilman sulfiitteja. 

Tähänkin viiniin liittyy hauska tarina: ensimmäisiin etiketteihin painatettiin, että nauti viini kolmen kuukauden sisällä, koska pelättiin, rikitön viini menee huonoksi nopeasti. Kun tilalla maistettiin viiniä kolmen kuukauden päästä, sen maku oli vain kehittynyt. Hupsista vain, etiketit vaihtoon ja viinisiepoille annettiin lupa nautiskella viiniä vuoden ajan. Nyt, toisen satsin valmistuttua, takaetiketti ei enää ohjeista mitään.

Juuri tästä kyseisestä Xarellosta tiedustelin Josepilta, että miksi haluasit tehdä viinin ilman sulfiitteja. Hän naurahti, että niin, siinä tosiaan on riskinsä ja huoli viinin sälymisestä oli kova – mutta kuten sitten huomattiin, turha.

 

Syy valmistamiseen oli yksinkertainen. Josep oli maistanut vastaavanlaista viiniä Ranskassa ja ihmetellyt, että miten siitä oli tullut niin ikävän makuista pahaa suorastaan. Heräsi halu haastaa itsensä, tehdä viinistä hyvänmakusta. Ja siinä hän onnistui kyllä.

Toisen sadon Nosodos Xarello on edelleen hapokas, mutta raikas. Kyseisenä päivänä lämpö huiteli lähempänä 30 astetta ja viini virkisti mukavasti. Maistui kivasti aperitiivina.

Toinen maistelemamme Xarello on Albet i Noyan kaupallisin tuote, Xarello clàssic, maultaan pyöreä ja freesi. Kolmas, kypsä ja täyteläinen El Fanio Xarello on saanut 6 kuukauden ajan maustua akaasiatynnyreissä. Kaikki viinit olivat maukkaita, hyvin erilaisia toki, mutta sitä ehtaa, mineraalista Xarelloa. Tämä viimeisin oli eniten makuuni hyvine tynnyriaromeineen.

Meillä aika riensi ja nälkäkin alkoi kurnia vatsassa, joten jouduimme kieltäytymään, kun Josep olisi siirtynyt maistelemaan punaisia. Mutta näppäränä miehenä hän tilasi meille pöydän lähikylän herkullisesta Cal Xim-ravintolasta, jossa kaikki ruoka valmistuu isosta hiiligrillistä ja saapuu pöytään hyvin rustiikkisen oloisena. Ja tilasipa hän vielä ravintolan  pöytään pullon Albet i Noyan Tempranilloa. Mikä mies!

Ennen tilalta lähtöä oli vielä pakko tiedustella tältä inspiroituneelta omistajalta, että kuka sitten jatkaa hänen työtään, hänen intohimoaan. Hän totesi olevansa onnekas. Nyt 22-vuotias poika on alkanut opiskella enologiaa ja luvannut ottaa tilan aikanaan haltuunsa.

Se on hyvä juttu se, sillä näitä viinejä juo kyllä ilokseen. Sitä se intohimolla työskentely teettää. Takuuvarmasti maukasta!

Tilalta olisi voinut ostaa viinejä mukaan tai lähettää niitä suoraan Suomeen, mutta päädyin itse tilaamaan espanjalaisia viinejä Decantalo-viinikaupasta, jota Penedeksèn majoituksemme isäntä Florian suositteli. 

Ei Penedès-kokemuksia tänäkään vuonna pysty yhteen tai kahteen postaukseen tiivistämään, joten pysy kuulolla. Tulossa tunnelmia hyvin erilaisesta viinitilasta eli visiitistä Codorniun viinitialta. Ja käydään samalla vähän läpi myös Classic Penedès-kuviota, jossa Albet I Noyalla on sormensa pelissä. Mikäs juttu se on?  Kuulet pian!

Maistele Albet i Noyaa Suomessa juomalla yhtä lempikuplivaani eli ’varvascavaa’.

Tässä vielä viime vuoden tunnelmia Penedèsin-resissulta näin alkuun, jos viinireissu Penedeksèen alkoi poltella.

Yhteistyössä Alpha Beverages Finland:in kanssa