lisukkeet Archives - Sivu 47 52:stä

Yhtä en syö

20.3.2013 by Mari

Ystävä, vaan ei ruoka.

Olen ystäväpiirissäni tunnettu siitä, että olen hyvin kaikkiruokainen. Mutta yhtä en syö. RIP, Päkä.

Bää, määkii eräskin ystäväni, kun en ota lammasta lautaselle. Mutta muistot elävät vahvoina. Näin pääsiäisen lähestyessä.

Vaikka Päkä on kasvanut ruohoa jo vuosikaudet, muistan edelleen sen märän, lempeän katseen, minkä lemmikkilampaani muhun loi, kun jaoin maailmantuskaani hälle. Päkä vain päästeli hävyttömiä röyhtäisyjä ja pullautti puolisulaneet ruohot uudelleen pureskeltavaksi. Ne leuat menivät sillä lailla hauskasti ristiin..

Kirjoitin myös ala-asteella aineen. Otsikkona, ’Paras ystäväni’. Kertomani jälkeen ei lie yllättävää, että ensimmäinen lause kuului näin: paras ystäväni on lampaani Päkä. Sori, rakkaat sisarukset, tuolloin Päkä ajoi ystävyydessä ohi. Liekö taustalla ollut joku raisu riita Aku Ankan lukuvuorosta tai vastaavaa.

Mutta, hypoteettisesti. Jos söisin lammasta, niin ostaisin pääsiäiseksi pieniä sisäfileitä, pujottaisin niitä paksuvartisiin, rasioissa myytäviin rosmariinitankoihin, paistaisin vartaat kauniin värisiksi ja tarjoaisin lisukkeena meheviä juuresranskalasia. Ja Ranskaan kun päästiin, niin viinikin tulisi Ranskanmaalta. Äskettäin maistamani Vallis Queyras olisi oikein kelpo viinikaveri – ja yllättävän hyvän hinta-laatusuhteen omaava ranskatar – tälle pääsiäisen perinteiselle lihalle.

Mutta rest in peace Päkä, mä panostan pääsisäisena nautinnollisiin brunsseihin. Lammasta ei ole meillä ikinä. Tai jos lammas meille eksyy, niin se on korkeintaan pehmolelumuodossa..

Raviolitarina

25.1.2013 by Mari

Pää tyynyyn tai tyyny suuhun.

Pastakonetta veivattiin joitain viikkoja sitten. Syntyi narupastaa. Ja ravioleja.

Ajatus raviolien tekemisestä oli niin ex tempore, että en ollut hankkinut mitään täytteitä näille italialaisille tyynyille. Ei muuta kuin pää jääkaappiin Nicky Minaj-tyyliin ja aineksia tutkimaan. Löytyi fetaa, tuoretta pinaattia ja munia sekä parmesania on hyllyssä aina. Näistä paprikaravioleille täytettä väsäämään.

Jotain tuttua tässä täytteessä oli. Tuli mieleen, että olen tällaisella parmesan-feta-kanamuna-oreganotäytteellä täytellyt miedosti kreikkalaisvaikutteisia rahka-voitaikinapiirakoita. Niistä ainakin tuli hyviä. Katsotaan, miten tämä toimii raviolibusineksessa.

Kuumensin reilun puoli litraa pinaatteja pannulla oliiviöljyssä hyörytetyiksi ja kypsennetyiksi. Jäähdytin pinaatin. Sekoitin tällä välin puolikkaaseen fetapakettiin raastettua parmesania, pari keltuaista, rouhauksen mustapippuria ja lopuksi jäähtyneet pinaatit. Raviolilevyt odottelivat jo laudalla. Sitten täyttämään.

Vihreää sisukseen.

Raviolit feta-pinaattitäytteellä

100 fetaa
3/4 dl parmesania
2 keltuaista
mustapippuria
n-. 1/2 l tuoretta pinaattia (n. 3/4 -1 dl dl valmista)

Ainekset sekoitetaan ja raviolilevylle laitetaan nökkösiä tasaisin välimatkoin. Itse halusin ravioleista isoja ja pulleita, tarjottaessa pari per ruokailija -kokoa. Ja tällä annoksella niitä tuli kahdeksan.

Kun täyte oli aseteltu ensimmäiselle levylle, voitelin huolellisesti kaiken täytteen alta näkyvän levyn vedellä. Takaraivossa nakutti pelko siitä, että kattilassa uisi löysiä pastarättejä ja muna-fetaseosta. Sitten toinen levy päälle, tarkkaa painelutyötä, turhat ilmat pihalle ja tuloksena syntyi kookkaita, hellyyttävän näköisiä ravioleja.

Raviolit odottelivat kelmun alla kylmässä iltaan, jolloin ne pääsivät alkuruokana tarjolle. Valmistin raviolien kanssa nopean öljyisen kastikkeen. Sitruunaoliiviöljy antoi juuri sopivaa kärkeä makuun ja annoksen koristeet, herneenversot, saivat kiiltoa pintaan. Poimin valkosipulin palaset pois kastikkeesta ja lusikoin sitä ensin raviolien päälle, lisäsin herneenversot ja lusikoin loput kastikkeet versojen pintaan. Kaikki maut suorastaan soivat yhteen: riittävän suolainen täyte, sitruunan aromi ja rapeat herneenversot. Ah!

Ja sen pituinen se.

Sitruunainen öljykastike ravioleille

4 rkl sitruunaoliiviöljyä
1 rkl voita
1 solo valkosipuli murskattuna

Laita voi ja öljy pannulle, kuumenna. Lisää murskattu valkosipuli, freesaa ja kaada kastike ravioleille.

Tämä raviolitarina ja koko pastakokeilu oli niin positiivinen, että eiköhän pastakone toistekin kaiveta kaapista käyttöön. Sitä odotellessa perjantaimusa päälle. Gabrielle Aplin on tehnyt jo entuudestaan koskettavasta ja moneen kertaan kopioidusta hitistä – The Power of Lovesta – ehkä vieläkin koskettavamman. Herkistelyä. Ja sen pituinen se. Raviolitarina.

Pastakone tuli taloon

14.1.2013 by Mari

Herkkä väri syntyi paahdetulla paprikalla.

Herkkä väri syntyi paahtulla paprikalla.

Joululahjana saatu laatikko tukki keittiön kaappia. Pastakone odotti siellä käyttäjää. Okei, okei. Haaste otettu vastaan.

Kirkkaanpunaisia paprikoita hypistellessäni päätin, että nyt lahja otetaan käyttöön. Ja sitten vaivattiin ja veivattiin.

Olen yksinkertaisen, mutta maukkaan ja kauniin ruoan ystävä. Todella monimutkaiset, aikaa vievät ruokaväännökset ei ole mua varten. Mutta pastan tekeminen kiinnosti. Värikkään pastan, nimenomaan. Ekan kerran tavoitteeksi tuli paprikalla punaiseksi värjätty pasta. Enkä halunnut päästä liian helpolla. Kun suloisen napakka pastataikinapallo syntyi vaivatta – mutta ei vaivaamatta – päätin, että pelkkä värikäs narupasta ei riitä. Täytyy tehdä ravioleja. Sain osakseni epäileviä katseita ja mutinaa siitä, kuinka ne eivät pysy kasassa keittäessä. Höpö, höpö. Ravioleja siis. Jollain jääkaapin uumenista löytyvillä täytteillä.

Vaivaamisen tuloksena ilmakuplaton pastapallo.

Ja mitä sitten syntyikään! Mutta ennen lopputulosta muutama hyväksi havaittu vinkki pastantekoon.

Pastanväännössä on pari nyrkkisääntöä, joita ei saa ylenkatsoa. Näitä kun noudattaa, niin lautasella höyryää onnistunut, itsetehty pasta-annos.

Oikeanlainen jauho

Pastaan käytetään jauhoja, jotka eivät tee taikinaan sitkoa. Kaupoista löytyy italialaisia pastajauhoja ja vähintäänkin suomalaista durumvehnäjauhoa. Sillä onnistut.

Vaivaa ja vaivaa

Vaivata täytyy. Ja kauan. Mun pastapallon ilmakuplat hävisivät 15 minuutin vaivaamisen jälkeen. Kun halkaisee pastapallon veitsellä, pitää kaikkien ilmataskujen olla poissa. Sitten pasta on valmista väännettäväksi.

Paahdetusta paprikasta herkullinen väri.

Väripastaan vain valkusia

Jos värjäät pastaa, niin käytä kanamunasta vain valkuaiset. Keltuainen taittaa ja vaalentaa värejä. Ja ei välttämättä toivottuun suuntaan.

Pensseli ja jauhoja

Narupastaa tehdessä pastataikinaa pitää ensin rauhassa kuivattaa sopivan paksuisena levynä ja pinta tulee jauhottaa kevyesti molemmin puolin. Muuten tahmeapintainen pasta könttiytyy veivatessa tai vielä pahempaa – tarttuu tiukasti pastakoneeseen. Muutenkin kevyt jauhottaminen on kaiken a ja o. Liiat jauhot voi valmiista ravioli- tai pastanaruista sutia pois pensselillä.

Luonnonvärjäys

Tähän perustaikinsohjeeseen riittää n. 2 dl tiiviinväristä paprika-, pinaatti-, punajuuri- tai rucolasosetta. Tärkeintä on soseuttaa väriaines aivan sileäksi, koska jäljelle jäävät köntit rikkovat pastaa valmistusvaiheessa. Sosetta voi hieman ohentaa vedellä, mikäli tarve vaatii.

Pasta haluaa kuivua.

Perusohje värikkääseen pastaan

Tämä ohje löytyi netistä opetusvideon kera. Suosittelen! Tällä ohjeistuksella onnistuu.

6,5 dl jauhoja
2 dl paahdettua paprikaa soseutettuna, 1/4 dl vettä joukkoon
1,5 tl suolaa
4 valkuaista

Paahda paprikat 225 asteisessa uunissa ruskeapilkkuisiksi ja pehmeiksi. Ota paprikat uunista ja laita ne muovipussiin tai astiaan kelmun alle 10 minuutiksi. Poista tämän jälkeen nahka ja siemenet. Soseuta tehosekoittimella aivan sileäksi ja lisää hieman vettä.

Kaada jauhot leivonta-alustalle, ripottele joukkoon suola ja tee keskelle kaivo, johon kaadat paprikasoseen. Ala lisätä joukkoon valkuaisia haarukalla jauhoja reunoilta joukkoon sekoittaen. Kun neste ja munat on sekoitettu jauhoihin, tuloksena ja painava, jauhoinen köntti. Tätä könttiä vaivataan 15 minuuttia, kunnes se on napakka, hieman tahmea, mutta ei pöytään tai käsiin tarttuva, kauniin värinen pallo.

Laita pallo tiivisti kelmuun käärittynä jääkaappiin lepäämään reiluksi puoleksi tunniksi. Leikkaa pallo sen jälkeen kahdeksaan osaan. Kahden hengen ravioleihin tarvitse kaksi palasta näistä kahdeksasta. Lopusta pastataikinasta saa narupastan neljälle. Muista jauhotus, teetpä sitten ravioleja tai narupastaa.

Ensimmäiset. Omatekoiset.

Jos et valmista tekemääsi pastaa samana päivänä, laita valmiit pastat rullina astiaan, kelmu tiiviisti päälle ja kylmään. Näin pasta säilyy erinomaisena seuraavaan päivään.

Itsetehty pasta todella yllätti. Kaupan tuorepasta tahmaantuu ja tarttuu toisiinsa keitettäessä. Itsetehty pasta on irtonaista, napakkaa ja kyllä, erittäin maukasta. Puoli päivää saa varata valmistukseen, mutta on se aina silloin tällöin tekemisen väärti!

Ne tekemäni raviolit? Niistä tuli niin makoisia, että ansaitsevat ihan oman tarinansa. Tulossa tuota pikaa! Ciao.