Jotain maukasta

ruokablogi

Mustaherukan vastaisku – mustaherukkasmoothie

by

Vanhan ajan apukeino.

Vanhan ajan apukeino.

Kurkkua jomottaa. Outoja, kuumeisia unia yöllä. Hikoilua. Aamulla heräsi flunssaisen oloinen ihminen.

Syysflunssa tekee tuloaan. En anna periksi. Heti aamusta keittiöön ja värikästä lääkettä kurkusta alas. Lääke oli maukasta. Nyt odottelen peiton alla vaikutuksia.

Omena päivässä..

Omena päivässä..

Mustaherukka-omenasmoothie
2 hengelle

2 dl mustaherukoita
2 dl kotimaisen omenan kuorittuja lohkoja
5-6 mintunlehteä
1/2 dl omena-rypälemehua
2 rkl vaniljaista sokeria
kourallinen jäämurskaa

Jos ei muuta, niin väriterapiaa.

Jos ei muuta, niin väriterapiaa.

Laita omenanpalat, minttu, sokeri ja mustaherukat tehosekoittimeen. Aja sileäksi. Lisää jäät ja sekoita jälleen. Lisää lopuksi omena-rypälemehua niin, että saat smoothiesta haluamasi paksuista. Ja tämä terveyspommi nautitaan siltä istumalta.

Muuten, sokerina käytin hienosokeria, johon olen upottanut kaikki vaniljatangot, joista olen raapinut siemenet johonkin herkkuun. Vaniljatangot maustavat sokerin aidon vaniljaiseksi aivan itsekseen. Kannattaa testata!

Ja petiin.

Ja petiin.

Tuntuu ainakin parantavalta. Parantavammalta kuin pelkkä kuuma mustaherukkamehu. No, vatsa ainakin on täynnä..

Kokeile myös:

mustikkasmoothie
porkkana-ananas-inkiväärismoothie
mango-melonismoothie

Kello 5.45

by

Aikainen banaanikastike.

Aikainen banaanikastike.

Räps. Silmät auki. Onkohan jo aamu?

Kyllä se jollain mittapuulla on aamu. Mutta ei lauantaiaamuna kuulu herätä klo 5.45. Tutkimuksen mukaan valoisaan aikaa tarvitsee vähemmän unta. Seitsemän minuutin verran. Se ei siis selitä tätä aamukukkumista.

No, tänään heräsin kukonlaulun aikaan. Yritin nipistää silmät kiinni ja hetkeksi onnistuikin. Mitä kello? 6.01. Okei, ei se uni enää tule. Linnutkin huutaa ikkunan takaa kesäfiilistään.

Hipsin kohti keittiötä. Vielä ei ole nälkä, nyt on aika haudutella ja vääntää, pitkän kaavan mukaan.

Lempeää tuoksua tulvillaan.

Lempeää tuoksua tulvillaan.

Pitkään haudutettu ohrapuuro

2 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 tl suolaa
1 l maitoa

Mittaa ainekset uunivuokaan ja hauduttele hiljakseen kypsäksi 150 asteessa n. 3-3,5 tunnin ajan.

Olen alkanut vähentämään vehnäjauhojen käyttöä. Tästä johtuen olen kokeillut erilaisia täysjyväjauhoja ruoissa ja leivonnaisissa. Välillä hyvällä ja välillä vähän heikommalla menestyksellä.

Mutta nämä amerikkavaikutteiset, mutta talkkunalla terveelliseksi käännytetyt talkkunajauhopannukakut kyllä veivät kielen mennessään. Banaanisiirappi on sellaista herkkutahnaa, jota myös kermaisen vaniljajäätelön päälle valuttelisin. .

Talkkunajauhopaketista pullahtaa ulos savun tuoksua. Jauho on kuivattu riihikuivausmenetelmällä eli kuivaamon ilma on sakeanaan savua. Sen haistaa kyllä. Tein pannarit kokonaan talkkunajauhoilla  ja talkkuna antoi omaa aromiaan hienosti. Jos talkkuna on uudempi tuttavuus, voi aloitella taikinalla, jossa puolet talkkunaa ja puolet vehnäjauhoja, niin perhe ei aivan pöyristy.

Kyllä näillä jaksaa..mennä vaikka levolle?!

Kyllä näillä jaksaa..mennä vaikka levolle?!

 Talkkunapannarit

2 dl talkkunajauhoja (tai 1 dl talkkunajauhoja, 1 dl vehnäjauhoja)
1/4 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaviiliä
2 dl maitoa
50 grammaa voita
1 muna
1/2 dl saksanpähkinärouhetta
1 tl vaniljasokeria
voita paistamiseen

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää maito, kermaviili ja muna. Sulata voi ja lisää viimeisenä sulatettu voi.

Mausta pannaritaikina vaniljasokerilla ja karkeasti rouhituilla pähkinöillä. Kirkasta voi halutessasi ja paista hitaasti pieniä pannukakkuja aamiaispöytään.

Samalla, kun alat paistella pannukakkuja, mittaa banaanikastikkeen aineet paistinpannulle ja anna porista hiljakseen paistamisen ajan. Banaanit karamellisoituvat suloisesti ja kastike tiivistyy..

Banaanikastike

1 dl vaahterasiirappia
2 tl voita
1 banaani
1 vaniljatangon siemenet

Keittele kastiketta kasaan n. 15 minuutin ajan. Tarjoa kuumana pannarien tai jäätelön kanssa.

—-

Nyt klo on 10. Lauantaina. Käyty jo aamulenkillä ja aamu-uinnilla.  Vatsa täynnä uunipuuroa ja rapeita talkkunajauhoista valmistettuja banaani-pähkinäpannareita. Mutta hohhoijaa, kylläpä nyt ramasee..

 

Heräämisiä

by

Uskaltaako tätä vielä sanoa ääneen?

Uskaltaako tätä vielä sanoa ääneen?

Nyt se tuoksuu, näkyy ja tuntuu luissa sekä ytimissä.

Viime syksynä. Viime hetkillä ennen routaa, istuttin keittiön ikkunan alle lahjoitettuja, ostettuja -vaan ei kuitenkaan varastettuja – tulppaanin sipuleita. Istutin monen monituista väriä, varmaan liian lähekkäin. Ja pelkäsin, että myös liian pintaan. Niinköhän routa syö ja pakkanen puree nämä?

Palasin juuri neljän päivän reissulta Barcelonasta. Siellä on meidän mittapuun mukaan jo kesä. Vaikka kaduilla arimmat kulkevat toppatakeissa ja vain turistit haluavat istua ulkopöydissä. Vähän nauratti, sentään reippaasti parinkymmenen asteen paremmalla puolella. Tuo lämpötila, nimittäin. Meillä ei siis täällä koto-Suomessa toppavaatteita riisuttaisi missään vaiheessa vuotta.. Barcelonassa hyppäsin talvesta ja lumisesta maisemasta suoraan kesään. Heräsin eloon.

Jonossa kohti kevättä.

Jonossa kohti kevättä.

Jokainen vaatteiden alta paljastettu millimetri ihosta imi lämpöä. Aurinko maalasi ruskeaa väriä pintaan. Taivas oli kirkas ja sininen. Mutta silti. Tänä aamuna istuin pitkään keittiön ikkunan edessä aamukahvilla, katselin ulos ja olin onnellinen. Vaikka lämpöä on vain 10 astetta.

Lumi oli neljässä päivässä haihtunut, krookukset kukkivat ja ne tulppaanit olivat heränneet. Olen sydänjuuriani myöten kevätihminen enkä skippaisi tätä heräämisvaihetta mistään hinnasta. Siirtyisi suoraan kesään. Tuosta vain. Ehei.

Pieni ja hento.

Pieni ja hento. Ote?

Kevät ennakoi. Kevääseen liittyy odottaminen. Jotain tapahtuu. Ja sitä tunnetta hellin. Barcelona lämmitti ytimen ja muistan taas, miltä lämpö tuntuu. Keittiön ikkunasta näkyvä eloonheräämisnäytelmä voitelee talven riepomaa sielua. Vivaldi on tämän tunteen tiivistänyt, musiikiksi hienosti pukenut. Tältä se nyt tuntuu. Raikkaalta, kirkkaalta, ylväältä. Ja siltä, että pieni sydän pakahtuu ilosta.