Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Ruokafilosofiasta
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta

Pitkät pätkät parsaa

3.4.2013 by Mari

Siististi nipussa.

Siististi nipussa.

Tulivatko parsat kauppojen hyllyille tavallista aiemmin? Vai tuntuuko vain siltä, kun kevät kompuroi?

Parsaa on joka tapauksessa nyt nautittu. Oikein kunnolla. Ostin vihreää parsaa. Sekä valkoista parsaa. Palellutin toiset vihreät parsat kauppamatkalla. Lainasin naapurista munia huomattuani, että munakennossa oli vain munankuoria. Lainatuilla munilla tein auringon inspiroimana kadmiuminkeltaista kastiketta, parsallepa hyvinkin. Perinteisesti siis parsaa hollandaise. Pöllytin parmesania raastimesta ja gratinoin valkoista parsaa savulohen seuralaiseksi. Sekä kävin tutustumassa Brasserie Kämpin keittömestarin Sauli Kemppaisen parsamenukattaukseen.

Kaikennäköistä. Monella tapaa.

Kaikennäköistä. Monella tapaa.

Ennen Kemppaisen parsamenuvalikoiman läpileikkausta olin siis kokannut parsaa jo useampaan otteeseen. Joten mennessäni tuumailin, että Saulin on parasta laittaa pöytä koreaksi.

Ja Saulihan laittoi. Parsamenu oli hauska, yllätyksekäs ja rento. ‘Äh, mä halua mistään gourmetista tai fine diningista puhua’, tämä Michelin-tähtimies huiskauttaa kättään. ‘En mäkään, tekee mieli intoilla väliin. Mutta Sauli jo jatkaa: ‘Mä haluan tehdä tällaista hyvän fiiliksen bistroruokaa, kivaa ja rentoa. Hei, elämä on kivaa.’ Sauli, olet onnistunut. Brasserie Kämp on jo kolmen vuoden ajan pyrkinyt rakentamaan imagoaan siihen suuntaan, että tarjolla on maukasta, mutkatonta bistroruokaa – laatua unohtamatta, ollaanhan kuitenkin viiden tähden hotellissa. Nyt alkaa konsepti olla kohdillaan.

Suolan suutelemaa viiniä savulohisalaatin kanssa.

Suolan suutelemaa viiniä savulohisalaatin kanssa.

Saulin motto näyttää olevan, että ei tämä niin nokonuukaa ole, mutta tursotan sifonilla tässä samalla vähän pekonihollandaisea parsa-annokseesi. Pekoniholladaisea? Kyllä. Kerron kohta lisää. Mutta vielä menusta. En osaa valita listan antimista sitä yhtä parasta, vaan suosittelen, että menkää porukalla ja tilatkaa pöytä täyteen eri annoksia. Nieriää, uppopaistettuja puikuloita ja parmesandressinkiä, huikean kermaista parsakeittoa, parsarisottoa rapeilla kampasimpukoilla ja ehkä sitä kaikken bistroruokaisinta eli vasikan snitcheleitä lime-kaprismajoneesilla. Ja lasiin kaadetaan suolaisen soundin valkoviiniä, Rias Baixasin Valminor Albarinoa. Ja sitten luvan kanssa, nautitaan!

 

Nahkakantisia?

Nahkakantisia?

Jotain jäi kaikista herkuista ja auringonpaisteesta huolimatta hampaankoloon. Tivasimme Saulilta tarkkaan, miten hän on pekonihollandaisensa valmistanut. Ensin kuulemma pekonia sulatellaan uunissa, jotta rasva irtoaa. Pekonirasvaa tarvitaan vajaa puolet voimäärästä.

Rasvakeruun jälkeen pekonit kuivatetaan yön yli uunissa rutikuiviksi. Aamulla ne jauhetaan suolaiseksi pekonijauhoksi, joka sekoitetaan rasvaseokseen. Ja sitten perään normit hollandaisemeinigit. Tiukkasin vielä lähtiessäni Saulilta, näinkö tämä sitten vain onnistuu? Sauli hymyili ystävällisesti ja tokaisi, että kyllä, kun tietää mitä tekee. Lupasi ottaa keittiöön oppiin, jos epäonnistun. Sauli vielä perään huuteli, että muista sitten varoa, ettei kastike leikkaa kiinni. No, hmmph, kokeillaan. Tänä vuonna, ensi vuonna, huomenna, ei koskaan? Taitaisi olla oppivuoro Kämpin keittiössä tiedossa. Ihan niinkö vain se hoituu?

Pienet ja rapeat.

Pienet ja rapeat.

Perusholladaise hoituu tällä ohjella, siitä ei huolta. Kunhan muistaa kolme asiaa. Vesihaude ei saa olla liian kuuma, tai tulee kokkelia. Voi (mielellään kirkastettu) lisätään erissä samalla voimakkaasti vatkaten. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että yksi keltuainen imee maksimissaan 85 grammaa voita, jos laitat liikaa, metsään menee.

Paksua ja sileää. Onnistui!

Paksua ja sileää. Onnistui!

Perinteinen hollandaisekastike
4 hengelle

225 grammaa voita
3 keltuaista
n. 1 rkl sitruunamehua
pari tl kuumaa vettä
ripaus suolaa
ripaus cayennepippuria

Munaruokaa.

Munaruokaa.

Sulata voi kattilassa, ota syrjään ja anna jäähtyä. Kun hera on laskeutunut pohjalle, kaada kirkastettu voi toiseen astiaan. Vatkaa keltuaisten rakenne kulhossa rikki ja lisää sitruunanmehu, mausteet sekä vesi. Ja jatkuvasti vatkataan. Ala hiljalleen lisätä voita ja laita vatkauskulho vesihauteen päälle niin, ettei kulhon pohja koske veteen. Lisää voi erissä ja jatka vatkaamista, kunnes kastike on paksua ja keltaista. Tarjoa heti keitetyn parsan tai kalan kanssa.

Hyvät perät leikattuna.

Hyvät perät leikattuna.

Tämä parsajuttu on vähän kuin uudet perunat. Molemmista jaksaa alkuhetkinä iloita ja molemmat kertovat kovaan ääneen kesän tulosta. Kuuletko?

Jotain muuta parsaista?

 

Filed Under: pientä hyvää, ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu, viini Tagged With: Brasserie Kämp parsamenu, hollandeseresepti, parsaa ja holladesekastiketta, parsaruokia, Sauli Kemppainen

Kohti uutta. Ja sen yli.

27.1.2013 by Mari

Onnellinen aamiainen.

Onnellinen aamiainen.

Joskus on aika. Aika ottaa iso luuta ja lakaista kunnolla. Ravistaa pois menneiden vuosien kivet ja roskat. Tehdä tilaa uudelle.

Nyt on tämä aika. Isompien elämään liittyvien muutosten lisäksi myös pienemmät asiat ovat saaneet huutia. Vuoden alussa olen vaihtanut kampaajaa (iso asia naisen elämässä),  tuhlannut aivan liikaa aivan liian hienoon tietokoneeseen ( ja nyt koetellaan 

Lasi skagenia. Tai kaksi.

Lasi skagenia. Tai kaksi.

hermoja uuden opettelussa), uusinut blogin ilmeen (silkkaa riemua, suitsutusta) ja etsinyt tuoreen lenkkimaaston. Tämän viimeisen sillä seurauksella, että eksyin kolmen kilometrin säteelle kotitalosta. Neitsytmatkalla.

Blogi elää, muuttuu ja kehittyy. Tuli halu ja tarve saada blogille oma ilme ja identiteetti. Näitä vaihtoehtoja piti lähteä brunssille pähkimään rakkaiden ystävien kanssa.

Kämp Brasserien sunnuntaibrunssi meni uusiksi Michelin mestari Sauli Kemppaisen tulon myötä. Ja alkufiilikset oli hyvät. Jos näin moni jonottaa brunssille klo 12, sen täytyy olla herkullinen. Ja pöytävaraus selkeästi suositeltava.

Punaista ja tulista.

Punaista ja tulista.

Kämpin Brasserie ja baari henkivät sellaista rauhaa ja jykevyyttä, että mieli tyyntyy ja ajatus selkiytyy. Juuri oikea paikka isoille päätöksille.

Haahuilin blogin eri logovaihtoehtojen välillä, enkä päässyt kiinni oleelliseen. Kiusasin aiheella ystäviäkin. No, nyt hieman apetta. Alkuun Mimosaa, katkarapuskagenia, punajuurilohta ja meheviä salaatteja.  Leipiä, mehuja inkivääri- ja rakuunatwistillä.

Joku höpsö aloitti lämpimillä ja nautiskeli antaumuksella tuhdeista makkaroista, ribseistä ja crabcakeista. Näkyi pöydällä olevan

Näillä olisi voinut aloittaa.

Näillä olisi voinut aloittaa.

uppomunakin. Tämän brunssin teema näyttää tiivistyvän ajatukseen ‘erilaista ja tuoreesti.’

Istuskelimme katetun terassin puolella ja onnistuneesti tiivistettyyn jälkiruokatarjontaan – raikkaaseen minttu-vadelmamousseen, suloisen makeaan suklaamousseen, monenkirjaviin macaroneseihin ja juustoihin – päästyämme, päätös oli tehty. Jotain maukasta -ruokablogille oli valittu logo ! Tyytyväisenä, vatsa herkkuja pullollaan siemaisin viimeiset Mimosan rippeet ja astelin napakkaan pakkassäähän.

Tämä valittiin. Ikkunat höyryssä kokaten.

Tämä valittiin. Ikkunat höyryssä kokaten.

Tämä vuosi kuljetaan  pää pilvissä ja jalat maata tapaillen. Ja mitä, eikö tässä pakkasessa tunnu jo lämmin tuulahdus? Laulavat linnut ovat palanneet ja kevät kolkuttelee ovella? Valo on taas täällä.

Filed Under: aamiainen, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Tagged With: Jotain maukasta -ruokablogin logo, Kämp brasserin sunnuntaibrunssi, Sauli Kemppainen

Jotain Maukasta

Maistele ruokaentusiastin ja viininystävän whole food-maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • Veriappelsiinikana – värikästä peltiruokaa
  • Puikularanskalaiset – ne maailman parhaat ranskalaiset
  • Banaani-suklaagalette on huisin hyvää
  • Riistapata on talven paras
  • Crunch wrap-pelti – TikTokista tuunattu

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit 2021

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Apropoo

The belly rules the mind. Espanjalainen sanonta

Mitä kaikkea?

aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa hirvireseptejä hortoilu jotain maukasta joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsa kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen pääsiäisherkkuja ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat samppanja sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta