Siististi nipussa.
Tulivatko parsat kauppojen hyllyille tavallista aiemmin? Vai tuntuuko vain siltä, kun kevät kompuroi?
Parsaa on joka tapauksessa nyt nautittu. Oikein kunnolla. Ostin vihreää parsaa. Sekä valkoista parsaa. Palellutin toiset vihreät parsat kauppamatkalla. Lainasin naapurista munia huomattuani, että munakennossa oli vain munankuoria. Lainatuilla munilla tein auringon inspiroimana kadmiuminkeltaista kastiketta, parsallepa hyvinkin. Perinteisesti siis parsaa hollandaise. Pöllytin parmesania raastimesta ja gratinoin valkoista parsaa savulohen seuralaiseksi. Sekä kävin tutustumassa Brasserie Kämpin keittömestarin Sauli Kemppaisen parsamenukattaukseen.
Kaikennäköistä. Monella tapaa.
Ennen Kemppaisen parsamenuvalikoiman läpileikkausta olin siis kokannut parsaa jo useampaan otteeseen. Joten mennessäni tuumailin, että Saulin on parasta laittaa pöytä koreaksi.
Ja Saulihan laittoi. Parsamenu oli hauska, yllätyksekäs ja rento. ‘Äh, mä halua mistään gourmetista tai fine diningista puhua’, tämä Michelin-tähtimies huiskauttaa kättään. ‘En mäkään, tekee mieli intoilla väliin. Mutta Sauli jo jatkaa: ‘Mä haluan tehdä tällaista hyvän fiiliksen bistroruokaa, kivaa ja rentoa. Hei, elämä on kivaa.’ Sauli, olet onnistunut. Brasserie Kämp on jo kolmen vuoden ajan pyrkinyt rakentamaan imagoaan siihen suuntaan, että tarjolla on maukasta, mutkatonta bistroruokaa – laatua unohtamatta, ollaanhan kuitenkin viiden tähden hotellissa. Nyt alkaa konsepti olla kohdillaan.
Suolan suutelemaa viiniä savulohisalaatin kanssa.
Saulin motto näyttää olevan, että ei tämä niin nokonuukaa ole, mutta tursotan sifonilla tässä samalla vähän pekonihollandaisea parsa-annokseesi. Pekoniholladaisea? Kyllä. Kerron kohta lisää. Mutta vielä menusta. En osaa valita listan antimista sitä yhtä parasta, vaan suosittelen, että menkää porukalla ja tilatkaa pöytä täyteen eri annoksia. Nieriää, uppopaistettuja puikuloita ja parmesandressinkiä, huikean kermaista parsakeittoa, parsarisottoa rapeilla kampasimpukoilla ja ehkä sitä kaikken bistroruokaisinta eli vasikan snitcheleitä lime-kaprismajoneesilla. Ja lasiin kaadetaan suolaisen soundin valkoviiniä, Rias Baixasin Valminor Albarinoa. Ja sitten luvan kanssa, nautitaan!
Nahkakantisia?
Jotain jäi kaikista herkuista ja auringonpaisteesta huolimatta hampaankoloon. Tivasimme Saulilta tarkkaan, miten hän on pekonihollandaisensa valmistanut. Ensin kuulemma pekonia sulatellaan uunissa, jotta rasva irtoaa. Pekonirasvaa tarvitaan vajaa puolet voimäärästä.
Rasvakeruun jälkeen pekonit kuivatetaan yön yli uunissa rutikuiviksi. Aamulla ne jauhetaan suolaiseksi pekonijauhoksi, joka sekoitetaan rasvaseokseen. Ja sitten perään normit hollandaisemeinigit. Tiukkasin vielä lähtiessäni Saulilta, näinkö tämä sitten vain onnistuu? Sauli hymyili ystävällisesti ja tokaisi, että kyllä, kun tietää mitä tekee. Lupasi ottaa keittiöön oppiin, jos epäonnistun. Sauli vielä perään huuteli, että muista sitten varoa, ettei kastike leikkaa kiinni. No, hmmph, kokeillaan. Tänä vuonna, ensi vuonna, huomenna, ei koskaan? Taitaisi olla oppivuoro Kämpin keittiössä tiedossa. Ihan niinkö vain se hoituu?
Pienet ja rapeat.
Perusholladaise hoituu tällä ohjella, siitä ei huolta. Kunhan muistaa kolme asiaa. Vesihaude ei saa olla liian kuuma, tai tulee kokkelia. Voi (mielellään kirkastettu) lisätään erissä samalla voimakkaasti vatkaten. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että yksi keltuainen imee maksimissaan 85 grammaa voita, jos laitat liikaa, metsään menee.
Paksua ja sileää. Onnistui!
Perinteinen hollandaisekastike
4 hengelle
225 grammaa voita
3 keltuaista
n. 1 rkl sitruunamehua
pari tl kuumaa vettä
ripaus suolaa
ripaus cayennepippuria
Munaruokaa.
Sulata voi kattilassa, ota syrjään ja anna jäähtyä. Kun hera on laskeutunut pohjalle, kaada kirkastettu voi toiseen astiaan. Vatkaa keltuaisten rakenne kulhossa rikki ja lisää sitruunanmehu, mausteet sekä vesi. Ja jatkuvasti vatkataan. Ala hiljalleen lisätä voita ja laita vatkauskulho vesihauteen päälle niin, ettei kulhon pohja koske veteen. Lisää voi erissä ja jatka vatkaamista, kunnes kastike on paksua ja keltaista. Tarjoa heti keitetyn parsan tai kalan kanssa.
Hyvät perät leikattuna.
Tämä parsajuttu on vähän kuin uudet perunat. Molemmista jaksaa alkuhetkinä iloita ja molemmat kertovat kovaan ääneen kesän tulosta. Kuuletko?
