Onnellinen aamiainen.
Joskus on aika. Aika ottaa iso luuta ja lakaista kunnolla. Ravistaa pois menneiden vuosien kivet ja roskat. Tehdä tilaa uudelle.
Nyt on tämä aika. Isompien elämään liittyvien muutosten lisäksi myös pienemmät asiat ovat saaneet huutia. Vuoden alussa olen vaihtanut kampaajaa (iso asia naisen elämässä), tuhlannut aivan liikaa aivan liian hienoon tietokoneeseen ( ja nyt koetellaan
Lasi skagenia. Tai kaksi.
hermoja uuden opettelussa), uusinut blogin ilmeen (silkkaa riemua, suitsutusta) ja etsinyt tuoreen lenkkimaaston. Tämän viimeisen sillä seurauksella, että eksyin kolmen kilometrin säteelle kotitalosta. Neitsytmatkalla.
Blogi elää, muuttuu ja kehittyy. Tuli halu ja tarve saada blogille oma ilme ja identiteetti. Näitä vaihtoehtoja piti lähteä brunssille pähkimään rakkaiden ystävien kanssa.
Kämp Brasserien sunnuntaibrunssi meni uusiksi Michelin mestari Sauli Kemppaisen tulon myötä. Ja alkufiilikset oli hyvät. Jos näin moni jonottaa brunssille klo 12, sen täytyy olla herkullinen. Ja pöytävaraus selkeästi suositeltava.
Punaista ja tulista.
Kämpin Brasserie ja baari henkivät sellaista rauhaa ja jykevyyttä, että mieli tyyntyy ja ajatus selkiytyy. Juuri oikea paikka isoille päätöksille.
Haahuilin blogin eri logovaihtoehtojen välillä, enkä päässyt kiinni oleelliseen. Kiusasin aiheella ystäviäkin. No, nyt hieman apetta. Alkuun Mimosaa, katkarapuskagenia, punajuurilohta ja meheviä salaatteja. Leipiä, mehuja inkivääri- ja rakuunatwistillä.
Joku höpsö aloitti lämpimillä ja nautiskeli antaumuksella tuhdeista makkaroista, ribseistä ja crabcakeista. Näkyi pöydällä olevan
Näillä olisi voinut aloittaa.
uppomunakin. Tämän brunssin teema näyttää tiivistyvän ajatukseen ’erilaista ja tuoreesti.’
Istuskelimme katetun terassin puolella ja onnistuneesti tiivistettyyn jälkiruokatarjontaan – raikkaaseen minttu-vadelmamousseen, suloisen makeaan suklaamousseen, monenkirjaviin macaroneseihin ja juustoihin – päästyämme, päätös oli tehty. Jotain maukasta -ruokablogille oli valittu logo ! Tyytyväisenä, vatsa herkkuja pullollaan siemaisin viimeiset Mimosan rippeet ja astelin napakkaan pakkassäähän.
Tämä valittiin. Ikkunat höyryssä kokaten.
Tämä vuosi kuljetaan pää pilvissä ja jalat maata tapaillen. Ja mitä, eikö tässä pakkasessa tunnu jo lämmin tuulahdus? Laulavat linnut ovat palanneet ja kevät kolkuttelee ovella? Valo on taas täällä.