Tämä kevät on ollut spesiaali. Aurinko on hellinyt, lämmittänyt ja ilahduttanut. Joka aamu olen napannut farkkurotsin naulasta mukaan palatakseni heti pihamaalta takaisin kotiin ja ripustanut takin naulakkoon. On niin lämmintä ja kesäistä.

Katselin eilen kuvia tyttäreni lakkiaisista. Kuvia, jotka itse juhlista ja juhlijasta otin ja kuvia, joita ystävät jakoivat somessa. Ne hehkuivat onnea ja iloa, tulevaisuuden odotusta. Yksi kuva itsestäni erityisesti kiinnitti huomioni. Se oli ystäväni nappaama otos lakkiaisten afterparteilta suloisen lämpimältä terassilta. Näytin niin onnelliselta. Hyvinvoivalta ja terveeltä. Ja tältä musta tuntuukin.

Viime vuosi oli raskas, vaikkakin hyviä asioita tapahtui. Tämä vuosi on ollut työrintamalla käsittämättömän kiireinen, mutta mielenkiintoiset hommat ja inspiroivat duunimatkat pitävät mielen virkeänä eli en valita. Mutta näin hyvältä, kuin nyt tässä toukokuussa musta ei ole tuntunut aikoihin. Ja pistän sen kaiken auringon piikkiin.

Mikä tunne herätä aamulla, kun aurinko kutittelee nenää. Mikä tunne ajaa töihin varvassandaaleissa ja mekossa. Mikä tunne istua iltaa kauniilla terassillamme iltakymmeneen, hihattomassa paidassa palelematta. Tämä kaikki tekee onnelliseksi. Ja nyt, kun tämä on ollut joka päiväistä, huomaan nyt ajattelevani, että näin haluan asioiden aina olevan. Tarvitsen valoa ja lämpöä.

Mahdollisuus ulkomaille muuttoon on aina ollut läsnä. Mahdollisuus lähteä olisi ollut jo monta kertaa, mutta aina on ollut joku hyvä syy, että miksi ei. Nyt tuntuu, että esteitä ei ole. Ja tuntuu siltä, että tämä kevät on halunnut osoittaa mulle sen, kuinka tärkeää valo, aurinko ja lämpö on mulle.

Kuuntelen sitä, kyllä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen aika näyttää!

Gluteeniton raparperipiirakka 
Raparperikakku
Raparperisiirappi  
 Raparperijäätelö
Raparperitäytekakku 
Raparperi-horsmapiirakka 
Raparperi-aprikoosichutney 
Gluteeniton raparpericrumble

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter