perjantaipullo Archives - Sivu 45 53:stä

Kohtele Pinot Noiria kuten naista

28.3.2014 by Mari

Kun Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi ymmärsi tämän, hän oppi viljelemään Pinot Noiria.

Eilisilta oli kiintoisa. Astelin Ravintola Sipulin ovesta Argentiinan suurlähettilään ja kuuden muun viinistä innostuneen vieraan kanssa. Istuimme alas mittavan ja maittavan, Sipulissa 12.4 asti tarjoiltavan Kevään klassikot-menun ja Trapichen viinien äärelle. Ja opimme uutta Argentiinasta, viineistä ja viininviljelystä.

Daniel puhui pitkään ja vuolaasti. Rakkaasta aiheestaan. Hauska tarina kätkeytyy hänen Pinot Noir-viljelyn taakse. Alkutaipele oli vähintäänkin hankala. Daniel viljeli, poimi sadon, valmisti viinin ja maistatti sitä muilla. Aina vastauksena oli, että ei tämä viini maistu Pinot Noirilta.

Maestro itse tuossa oikealla.

Danielia alkoi hermostuttaa. Hän yritti uudelleen ja uudelleen. Tulos oli aina sama. Tunne viiniä kohtaan alkoi lähennellä vihaa. Pattitilanne. Kunnes Daniel sai ohjeistusta, että rakasta, kohtele Pinot Noiria herkästi, kuten naista. No, teki Daniel myös muutamia muita fiksailuja kuin pelkkiä tunnepuolen juttuja. Hän vaihtoi rypälekloonia, valitsi muhevan savisen maaperän ja johan alkoi tapahtua. Syntyi viini, aito Pinot Noir, silkkinen, pehmeä, mutta intensiivinen. Ja Daniel sai rauhan.

Trapichen kaikkia viinejä yhdistää tämä intensiivinen, auringon kypsyttämä maku. Maassa syödään valtavasti lihaa. ’Jopa 60-70 kiloa per henkilö vuodessa’, Daniel kertoo. Huh. Viineiltä tarvitaan siis lujasti luonnetta. Trapichen punaiset ovatkin maukkaita ja rotevia ja eivät valkoisetkaan jää luonteessa kauas punaisista.

Me nautimme tuhdin ja tumman täyteläisen Finca Jorge Miralles Malbec 2009 kanssa poroa – ehkä vähän liian herkkää tälle viinille. Itse haluan kokeilla tätä viiniä grillikauden käynnistyttyä mehevän Angus härän ulkofileen kanssa. Ja sitten paksu sikari pöhisemään ruoan päätteeksi. Siis jos polttaisin. Tässä viinissä on nimittäin kaikki hienon pihviviinin ominaisuudet kohdillaan.

Toinen illalliselta mieleen jäänyt ja mieluisa viini oli ihastuttavan Appelsiini-Crema Catalanan kanssa tarjoiltu passitomainen, kuivatuista rypäleistä puristettu makea nektari Trapiche Fond de Cave, Tardive 2010. Ei liian rusinainen, ei liian imelä, mutta riittävän makea kuitenkin. Jälkiruokaviinien ystävä tykkää.

Näitä viinejä maistelessa tuli mieleen se, että vaikka en koskaan ole Argentiinassa käynyt, niin viini kertoo jo paljon maasta. Sen ilmastosta, maaperästä ja ruoastakin. Ja tältä pohjalta Argentiina ei olisi yhtään hassumpi suunta, jos ja kun sille päälle sattuu..

Illan tarjosi Wennerco.

Mallasjuomien kärkikolmikko

27.2.2014 by Mari

Oluet jonoon järjestyy.

Kaikkea ei ehdi olla. Viinientusiasti, kahvikonossööri ja olutosaaja.

Mutta kaikkea voi maistella. Hiihtolomalla paneuduin mallasjuomien saloihin ja oluen aromeihin. Paneuduin ja paneuduin. Oikeastaan päätin vain laittaa lempiolueni paremmuusjärjestykseen. Se oli helppoa.

Olen pitänyt oluen hieman karvaasta mausta jo pitkään. Lapsena halusin joulupöydässä tilkan ’lasten olutta’, ykköstä. Ja sainkin sitä. Koska olin allerginen kaloille ja kinkku ei oikein maistunut, niin nautin joitain vuosia jouluisin vain suolaa, perunaa ja lasten olutta. Hyvää oli, muistelen. Mutta nyt olen jo – onneksi – kaikki menetetyt herkut syönyt takaisin..

Lasten olut on taakse jäänyttä elämää ja nyt kolmen kärjestä kilvoittelivat Prykmestar Vehnä, Kona Big Wave Ale ja Samuel Adams Boston Lager. Näitä oluita on tullut napattua kaupasta mukaan, vaikka hinnat eivät ole sieltä edullisemmasta päästä.

Herra Samuel.

Jenkkiolut Samuel Adams Boston Lager on näistä kolmesta uusin tuttavuus. Viime vuonna maistoin olutta saunaoluena ja tykästyin. Maukas, hyvänvärinen, voimakas ja hieman kirpsakka olut, joka sopii hienosti myös ruoan kanssa.

Banaanipullo.

Hawaijilla pantu Kona Big Wave Alea maistoin ensimmäisen kerran ravintola Tres Bonesin avajaisissa. Ilahduin pullon värikkäästä etiketistä ja sen ihanan hedelmäisestä mausta. Jääkylmänä nautittuna todella raikas, maukas ja upean trooppinen maku. Kuin joisi kypsää, kylmää banaania?! Vai onko se papaijaa?

Makoisa vehnä.

Kotimaista Prykmestar Vehnä-olutta löysin ensimmäisen kerran Heinolan Heilasta vuosia sitten. Saksalaiset venhäoluet ovat olleet muutenkin mieleeni, joten myös tämä osui ja upposi. Hieman makea maku ja täyteläisen täyttävä olut on selkeästi makuuni.

Kaikki nämä ovat oikein kelpo oluita ja niitä kelpaa ihan maistelemalla maistella. Mutta joku järjestys tässä olla pitää. Ja aika kovaa, takavasemmalta ykköseksi kiilasi Kona Big Wave Ale. Ihan supersuosikkini, kyllä. Se on se hedelmän aromi. Ja pluspisteet räiskyvästä etiketistä.

Kakkostilalle niukin naukin kolmoseksi jäänyttä Prykmestar Vehnää ennen kiri Samuel Adams Boston Lager. Samuel on niin ryhdikäs ja herkullinen, että ansaitsee kakkossijan. Prykmestarilla ei ole kolmossijassa mitään hävettävää kuitenkaan, koska tämä olut on pysytellyt kyydissä jo pitkään.

Täytyy myöntää, että vaikka enemmän taidan olla viini-ihmisiä, niin kyllä oluissakin on särmää ja sielukkuutta. Aika tavalla.

Viinin tarina

7.2.2014 by Mari

Tumman tamminen chardonnay.

Eilen Palacessa maisteltiin viinejä oikein olan takaa. Italialaisia sellaisia.

Mutta vaikka Italchamber Finlandin ja Italian Trade Connectionsin järjestävämässä workshop pullisteli viiniedustajia Italiasta, totesimme erään edustajan kanssa, että tämä oli kuitenkin vain pintaraapaisu -pieni kärpäsen kakka kartalla – Italian kaikesta viinipaljoudesta.

Gianni ja Jani ylpeinä Chiarasta.

Parhaiten vilkkaasta tilaisuudesta mieleen jäi Piemonten alueen Tenuta Rocca, isän ja pojan – Giannin ja Andrean – 80 000 pulloa tuottava, useasti palkittu tila. Ja heidän yhdeksästä viinistään etenkin Langhe Chardonnay Chiara, jonka upea tammisuus vie makumaailman Bourgognen vanhoihin Chardonnay-viineihin. Niistä pidän.

Tätä hienoa viiniä saa myös Suomesta, mutta hei, Porista. Tenuta Roccan tiskillä tapasin nimittäin myös porilaisen Bucco-ravintolan omistajan Jani Lehtisen, joka kertoili vuolaasti yhteistyöstään pienten italialaisten viinituottajien kanssa.

Juttelimme Janin kanssa Baroloista ja niiden dekantoimisesta. Siinä yhteydessä Jani kertoi pienen, hauskan tarinan. Tarinan, siitä, miten löytää viinin tarina. Ja näin se menee:

Tarjolla lammas-Lambruscoja..

Maanantaina avataan joku hyvä ja mielenkiintoinen viini. Siitä maistetaan hieman ja pullo jätetään korkki päällä viileään, esimerkiksi ikkunan syvennykseen tai viileään kaappiin lepäämään. Ei kuitenkaan jääkaappiin tai liian lämpöiseen.

Sitten tiistaina viiniä maistetaan jälleen. Mitä on muuttunut? Miten viini elää? Maistetaan vain vähän ja viini jää taas odottamaan viileässä seuraavaa päivää. Sitten keskiviikkona voidaan vaikka hieman juhlia. Laitetaan jotain pientä syötävää viinin kanssa. Vähän juustoa, ilmakuivattua kinkkua. Maistetaan taas, ihan hiukkasen vain.

..ja todella hyvää olutta. Italiasta?!?

Korkki taas päälle. Ja viini elää jälleen torstaihin mennessä. Näin jatketaan viikon ajan, kunnes pohja pullosta näkyy. Viini on näyttänyt kaikki puolensa, kertonut tarinaansa. ’Näin pääsee tututumaan syvällisesti viiniin, oppii tuntemaan tuon kyseisen viinin tarinan’, ynnää Jani.

Kiitos, Jani tästä vinkistä ja inspiroivasta juttutuokiosta. Kai sitä pitäisi jossain vaiheessa suunnata sinne Porin suunnalle, jotta pääsee tuota Chiaraa taas maistelemaan. Jani kun ostaa kaikista tuotetuista 1600 pullosta 1200 pulloa. Paljoa ei jää muualle.