pientä hyvää Archives - Sivu 117 130:stä

Yhtä en syö

20.3.2013 by Mari

Ystävä, vaan ei ruoka.

Olen ystäväpiirissäni tunnettu siitä, että olen hyvin kaikkiruokainen. Mutta yhtä en syö. RIP, Päkä.

Bää, määkii eräskin ystäväni, kun en ota lammasta lautaselle. Mutta muistot elävät vahvoina. Näin pääsiäisen lähestyessä.

Vaikka Päkä on kasvanut ruohoa jo vuosikaudet, muistan edelleen sen märän, lempeän katseen, minkä lemmikkilampaani muhun loi, kun jaoin maailmantuskaani hälle. Päkä vain päästeli hävyttömiä röyhtäisyjä ja pullautti puolisulaneet ruohot uudelleen pureskeltavaksi. Ne leuat menivät sillä lailla hauskasti ristiin..

Kirjoitin myös ala-asteella aineen. Otsikkona, ’Paras ystäväni’. Kertomani jälkeen ei lie yllättävää, että ensimmäinen lause kuului näin: paras ystäväni on lampaani Päkä. Sori, rakkaat sisarukset, tuolloin Päkä ajoi ystävyydessä ohi. Liekö taustalla ollut joku raisu riita Aku Ankan lukuvuorosta tai vastaavaa.

Mutta, hypoteettisesti. Jos söisin lammasta, niin ostaisin pääsiäiseksi pieniä sisäfileitä, pujottaisin niitä paksuvartisiin, rasioissa myytäviin rosmariinitankoihin, paistaisin vartaat kauniin värisiksi ja tarjoaisin lisukkeena meheviä juuresranskalasia. Ja Ranskaan kun päästiin, niin viinikin tulisi Ranskanmaalta. Äskettäin maistamani Vallis Queyras olisi oikein kelpo viinikaveri – ja yllättävän hyvän hinta-laatusuhteen omaava ranskatar – tälle pääsiäisen perinteiselle lihalle.

Mutta rest in peace Päkä, mä panostan pääsisäisena nautinnollisiin brunsseihin. Lammasta ei ole meillä ikinä. Tai jos lammas meille eksyy, niin se on korkeintaan pehmolelumuodossa..

Lakki nurin

12.3.2013 by Mari

Illalinen häämöttää tuolla jossain.

Ja täytettä päälle. Syntyy pieni pizza. Ei Pekkaa pahempi.

Vaikka pizzataikina tästä pizzasta uupuukin. Muuten on maukkaat täytteet ja pizzan maut kohdillaan. Ihan pellillistä pizzaa ei portobelloista saa. Mutta herkullisia hattuja kyllä tarjolle. Lisäksi ei tarvitse muuta, kun punaisen puoleista viiniä ja salaatin rucolasta.

Hieno portobellohan se siellä.

Sieniaika on vielä kaukana. Tällaiselle sienihöperölle on lääkettä se, että voi käydä kaupan hyllyllä poimimassa herkkuja koriinsa. Sieltä löytyy helpotusta pahimpaan tuskaan. Kuten nämä isolakkiset portobellosienet. Portobellosienet on jotenkin ylväitä. Laakea lakki, tumman suklaan sävyisillä heltoilla. Mieto maku ja kuivakka, kestävä runko. Ei näitä olisi raaskinut edes käyttää, mutta olisivat pahentuneet, penteleet, joten pizzaksi vain.

Pizzanhimo iskee usein perjantaisin. Arkiviikko takana, nyt punaviini lasiin huljumaan ja pientä hyvää tarjolle. Täytteenkin voi tehdä jo torstaina valmiiksi, niin perjantaina ei tarvitse kuin huljutella sitä viiniä sillä aikaa, kun pizzat paistuu. Itse huljuttelisin lasissa ravintola Murussa alun alkujaan nauttimaani Nicole-viiniä. Tai Tommasin Ripasso on myös aina herkullinen.

Basilika pyytää vettä.

Portobellon pizzat
Pieni iltapala neljälle

1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
4 portobellosientä
1 rkl tuoretta rosmariinia
10-12 minitomnaattia
2 rkl tuoretta basilikaa
100 g chorizomakkaraa
2 palloa mozzarellaa
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen
koristeeksi chilihiutaleita

Täytteet pieniksi.

Silppua punasipuli ja sienten jalat pieneksi silpuksi. Purista valkosipuli. Freesaa näitä pannulla hetki. Lisää neljään osaan pilkotut minitomaatit, pyörittele puolisen minuuttia ja ota pannu pois liedeltä. Lisää basilika ja rosmariini sekä mausteet. Anna jäähtyä ja lisää pieneksi pilkottu chorizo. Kaavi portobellojen tummat heltat lusikalla varovasti pois. Voitele sienten lakki ulkopuolelta, laita lakit uunipellille ja täytä tällä herkullisella täytteellä. Ihan maan mainio vegeversio syntyy ilman chorizoa. Leikkaa 2 mozzapalloa puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Laita neljä keskipalaa pizzojen päälle ja syö loput palat. Ripottele hiukan chilihiutaleita mozzarellan päälle ja paista pizzat 200 asteessa, kunnes juusto hieman ruskettuu ja sulaa ja sieni kypsyy. Tämä ei vie 10 minuuttia kauempaa.

Ja valmiita ollaan, kohti uunia.

Laita lisäksi tarjolle rucolasalaattia, jossa muutama siivu tuoretta viikunaa, vähän balsamicoa ja oliiviöljyä. Perjantaisin elämä tuntuu aina parhaimmila, kepeältä ja onnelliselta. Siksi soimaan laitetaan OneRepublicin Good Life, kun uudempaa tuotantoa saa vielä hetken odottaa.. ’We have so much to feel good about.’

Mutta vielä on matkaa. Perjantaihin. Tiistaita puskee päälle. Mutta aina voi haaveilla.

Lusikka sopassa

3.3.2013 by Mari

Yksin..

Aina keitoista puhuttaessa jokainen sanoo, että pitäisi tehdä soppia useammin. No niin pitäisi. Nyt tein kaksi.

Ja voi sitä onnea, kun tulee nälkäisenä kotiin. Pakkasesta löytyy valmiita keittoja. Ruoka on pöydässä tuota pikaa.Teenpä toistekin.

Bataattikeitto on aika mahtava juttu. Energisoivaa väriltään, rakenteeltaan ja maultaan. Keittona tosin haluan batatinmakuun vähän kärkeä, sillä muuten tulee mieleen, että aivan kuin lusikoisi jotain jouluista laatikkoa keittolautaselta. Eli hieman chiliä ja kookosmaitoa mausteeksi ja kaikin puolin sähäkkä keitto odottaa syöjiään.

Paahteinen bataattikeitto
8 hengen annos

3 bataattia (omani painoivat 2,5 kg)
oliiviöljyä
1,5 punaista chiliä
12 valkosipulinkynttä
2 rkl kasvisfondia
7 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
4,5 dl ruokakermaa
4 tl maldonia
2 rkl voita

Heti kärkeen tiedoksi, että tämä on iso annos. Mutta miksi tehdä pienempää, kun menee samalla vaivalla. Ja sitten on jotain varastossa, mitä syödä tulipalonälkään.

..tai kaksin. Hyvää on!

Halkaise bataatit pituussuunnassa. Sivele leikkuupinnat oliiviöljyllä. Laita bataatit pellille kuorellisten valkosipulinkynsien ja punaisen chilin kanssa. Hanki herkullinen, paahdettu maku aineksiin uunissa, 175 asteessa. Bataatit kypsyvät n. tunnissa, valkosipulinkynnet ja chilit haluavat jo parissakymmenessä minuutissa pois uunista. Kun kaikki ainesosat ovat kypsiä, kaavi pehmeä bataatti ulos kuorista kattilaan, purista valkosipulinkysien sisus joukkoon sekä kaavi kypsä chilin pehmeä sisus mausteeksi. Lisää kasvisfondista tehty kasvisliemi ja mausteet sekä lopuksi kermat. Sekoittele hiljaisella tulella, kunnes maut tasaantuneet. Koristele korianterisilpulla.

Voi teitä, pikku rumilukset.

Rumat, ryppyiset ja hankalasti kuorittavat maa-artisokat palkitsevat kyllä lopuksi ja ovat kaiken nähdyn vaivan arvoisia. Maa-artisokkakeiton maku on nimittäin pehmeän pähkinäinen, hienostunut ja jopa juhlava. Päälle kun tiputtaa pari pisaraa hyvää oliiviöljyä ja viereen lämmintä leipää, niin eipä sitä juuri muuta kaipaa. No, ehkä vähän seuraa kuitenkin.

Tiskirättikin tuossa valmiina. Jos tulee sotkua.

Tiskirätti tuossa valmiina. Jos tulee sotkua.

Lempeä maa-artisokkakeitto

1 kg maa-artisokkia
1 pieni peruna
1 purjo
7 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
3 dl kermaa
maldonia
pippuria ja oliiviöljyä koristeeksi

Kuori artisokat ja laita aina kuorittu sokka kylmään veteen, jotteivat juurekset tummu. Pätki purjo paloiksi. Lisään aina yhden pienen perunan keittoon mukaan, en muista, miksi, ja kenen neuvosta. Mutta teenpä sen silti.

Kas, häntäheikkikin pääsi kuvaan.

Freesaa purjon paloja hetki voissa ja lisää sitten kaikki ainekset kermaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä juurekset kypsiksi ja pehmeiksi. Tämä vie reilun vartin. Sitten soseutetaan kaikki suloisen sileäksi ja vaaleaksi sopaksi. Lopuksi lisätään kerma ja suolaa tarvittaessa sekä maun mukaan.

Koristele keitot oliiviöljyllä ja rouhauksella mustapippuria. Vie tarjolle. Et tule pettymään. Keitto kannattaa aina!