Vapise avokadopasta. Täältä tulee persimonrisotto.
Hehkuttelen tämän päivän Iltalehden Ruokatorstai-sivulla, että parasta mitä persimonista voi tehdä on kirpeän raikas persimonsorbetti. Joudun vetämään komennon takaisin. Lupailin nimittäin samaisessa jutussa, että teen blogiin persimonrisoton. tein, näin ja söin. Tämä on eittämättä parasta mitä persimonista voi tehdä. Persimonesita syntyy nätti ja todella, todella, todella herkullinen risotto.
——–
Persimonrisotto
4 hengelle
2 dl Arborio-risottoriisiä
3 pientä salottisipulia
2 dl valkoviiniä
n. 6-7 dl kasvislientä (fondista, älä käytä kuutiota)
2 1/2 dl persimoneja kuutioituna (n. 2 persimonia)
1/2 sitruunanmehu
100 g parmesaania
50 g voita
ruokalusikallinen silputtua tuoretta salviaa
mustapippuria myllystä
suolaa tarvittaessa
loraus oliiviöljyä
Valmista kasvisliemi ja pidä se kuumana. Raasta parmesaani, kuori ja kuutio persimonit, silppua salvia. Purista sitruunan puolikkaasta mehu.
Hienonna sipulit ja freesaa ne pehmeiksi oliiviöljyssä. Lisää riisi, sekoittele, kunnes riisi on kauttaaltaan läpikuultavaa. Lisää viini ja anna sen kiehua koko ajan sekoitellen. Lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna risoton poreilla iloisesti koko ajan sekoittaen. 10 minuutin jälkeen lisää persimonkuutiot sekä parmesaani. Lisää nestettä ja anna risoton kypsyä vielä 8 minuutin ajan. Sekoita lopuksi joukkoon voi ja mausta risotto salvialla ja mustapippurilla.
Koristele risotto parmesaanilastuilla ja vuonankaalin lehdillä.
Kivaa kärkeä saa t risottoon, jos lisäät lopuksi joukkoon silputtua, rapeaksi paistettua serranokinkkua neljän siivun verran. Koristele risotto tällöin persimonsiivulla ja serranokinkun rapeilla paloilla.
—–
Molempi parempi. Alkuun persimonrisotto ja jälkkäriksi makeaa persimonsorbettia. Ei voi valittaa, että elämä olisi tylsää..
En ole aiemmin ollut suuri persimonfani, mutta osasyynä on se, että persimonista ei niin tiedetä täällä meillä ja olen syönyt niitä väärän kypsyysasteisina – raakoina, supertanniinisina, yak.
Persimoneja on useita laatuja, terhon- tai sydämen muotoisia hatchiya-persimoneja, jotka ovat karvaita ja kieltämättä ikävän makuisia elleivät se ole räjähtävän kypsiä eli tummia, pilkullisia ja sisältä jo soseutuneita. Fuyu-lajike taas on sellaisenaan syötävää, se sopii salaattiin pilkottavaksi ja maistuu kiinteämpänäkin mukavan makealle. Fuyun tunnistaa litteämmästä, tomaattimaisesta ulkonäöstä. Nämä kuvan persimonit ovat Espanjasta, ja ymmärtääkseni Vanilla-Kaki nimellä kulkevia ja varsin makoisia, ruskealta sokerilta maistuia persimoneja.
Persimonin – joka on muuten marja ?!? – maku on mieto ja vähähappoinen, joten se sopii hyvin risottoon, jossa suola tasapainottaa persimonin makua. Ja jos teet tuon lihaisamman version rapeaksi paistetulla serranokinkulla lupaan, että rakastut tähän risottoon.
kaupan hyllyllä persimonit, oli alkuperäismaa ja lajike mikä tahansa, kulkevat persimon-nimellä, joten ei ihme, että välillä joutuu pettymään, kun hampaansa tähän iloisen väriseen talvihedelmään upottaa..
Muita persimonherkkuja:
[…] jo persimonrisottopostauksessa totesin, olen vasta tänä vuonna varsinaisesti löytänyt persimonin. Aiemmin se olin vähän […]