Muistatteko vielä tämän postauksen? Vuonna 2014 oli työn alla eka kirjani ’Sitä parempi soppa’. Ja lautasella parsaranskalaiset. Niin ne vuodet toistaa itseään. Juuri lähti neljäs kirjani, Taikinakirja painoon ja lautasella – jälleen parsaranskalaisia…
Tässä alkuperäinen postaus ja edelleen näpsäkkä parsaranskalaisten resepti:
Kevättä rinnassa. Ja parsaa kaupoissa. Eihän sitä vielä pitäisi laittaa, mutta laitanpas kuitenkin. Kello 10 aamulla.
Nyt alkaa se mahtava aika, kun tulee ekat parsat, ekat raparperit, ekat sitä sun tätä.
Ja kevät. Olen varmaan joka kevät laulanut tätä samaa laulua, kuinka olen niin kevätihminen näin kevään lapsena ja kuinka kevät energisoi ja plää plää. Mutta kun se toistuu joka vuosi. Tämä kutkuttava tunne. Minkäs teet.
Kevät enteilee myös sitä, että tämä pitkä ja työläskin prosessi keittokirjan kanssa lähenee loppuaan. Tai itse olen jo suurimman työni tehnyt. Ei nyt enää muuta, kun iPhoneen ruoanlaitosta tahmein sormin naputellut reseptien raaka-ainelistaukset pitää vielä kirjoittaa auki ymmärrettäviksi resepteiksi, mutta hei, kyllä se hoituu. Jollain ajalla..
Innostuneena kuuntelin eilen kirjan ulkoasusta vastaavan AD:n ideointia kaikesta siitä, miten taitto tulee tukemaan reseptiikkaa ja näyttäviä kuviani. Sain myös kehuja Kirjapaja ja Lasten keskus -kustantamon yltiöpositiivisilta yhteyshenkilöiltä. Täpinöissämme ollaan, kaikki yhdessä! Vielä kuitenkin menee tovi ennen kuin tulos pullahtaa uunista.
Hetken tuumailin, että minkälaista parsaa laittaisin. Päätin tehdä rapeaa. Vihreitä parsaranskalaisia ja auringonkeltaista hollandaisekastiketta. Ihan omiaan tulevan viikonlopun keväthehkutteluun. Ja kuinka helppoa näiden valmistus onkaan!
Parsan kanssa maistuu kevättä enteilevä, kevyesti sitruunaiselta tuoksuva viini. Tälläinen on ihastuttavan Alsacen Gustave Lorentzin Sylvaner Réserve. Kevyt, kepeä, hennon vaalea viini, joka todella tuoksuu herkästi keväältä. Alsacessa joitain vuosia sitten vieraillessani Sylvaner-viinit olivat niitä, mitä aina alkujuomaksi ravintolassa tilasin. Helppoja, mutkattomia viinejä, kuten tämäkin.
- 1 pkt vihreitä parsoja
- 2 dl pankojauhoja
- 1 dl raastettua parmesania
- 1 dl jauhoja
- 2 kanamunaa
- suolaa
- mustapippuria
- Esikäsittele parsat eli leikkaa päästä n. 3 cm pätkä pois ja kuori n. 3/4 kuoresta ohuelti pois. Älä koske nuppuihin.
- Riko munien rakenne rikki syvällä lautasella, mittaa jauhot toiselle lautaselle ja kolmannelle lautaselle raasta parmesia ja sekoita siihen pankojauhot ja mausteet.
- Kasta parsat ensin jauhoissa, sitten kanamunassa ja painele lopuksi pankoseoksta tiiviisti parsan ympärille. Levitä parsat leivinpaperin päälle pellille ja paista kuumassa uunissa 250 asteessa n. 15 minuutin ajan, kunnes parsat ovat kauniisti ruskettuneita.
- Panko on rapeaa, japanilaistyyppistä, lähikaupoistakin löytyvää korppujauhoa, joka on tarkoitettu leivitykseen. Tällä korppujauholla saa todella rapean kuorrutteen esimerkiksi lihoille, kaloille ja kasviksille. Panko imee itseensä vähemmän rasvaa kuin perinteinen korppujauho.
Mutta aurinko kutsui ulos. Lenkille. Se veti pidemmän korren. Mä tuun, mä tuun. Kaadoin Sylvanerin takaisin pulloon, pakkasin parsaranskalaiset leivinpaperiin ja hollandaisen kylmään. Ehkä sitten illalla.
Muita parsaherkkuja:
Sitruunainen parsakeitto
Höylätty parsasalaatti
Grillattu valkoinen parsa
Parsapiirakka
Parsa-halloumivartaat grillissä