Eineslihapullat tuunattuina
SISÄLTÖYHTEISTYÖ:
’Oikeastiko sä kirjoitat valmisruoista? Siis syöttekö te myös niitä? Oikeesti? Kyllä, kyllä ja kyllä.
Olen aina pyrkinyt siihen, että elämä soljuu mukavasti. Yleensä tähän liittyy se, että kaikilla on maha täynnä, verensokerit kohdillaan ja olo hyvä.
Tulinen chili, yksi suosikkiruokiamme ja jämät voi pakastaa.
Olemme intohimoisia mökkeilijöitä. Ensimmäisessä mökissämme ei ollut talvisin peruslämpöä, vaan jos ulkona oli -20 astetta, mökissä oli myös. Mutta mökille oli päästävä. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme perille. Lapsilla oli yleensä nälkä. Ensimmäisenä lykättiin lapsille eineskeitto mikroon kuumenemaan ja toinen alkoi lämmittää takkaa. Tupa oli pieni, lämpöä tuli nopsaan ja hupsista vain, asiat soljuivat mukavasti.
Ei muuta kuin kastikkeen keittelyyn.
Mulla ei koskaan ole ollut tarvetta asettaa itselleni jonkinlaisia rajoja siihen, miten tulee toimia, että on hyvä. Jotenkin parempi tai erinomainen. En ole fanaattinen mikään suhteen. En ruoan enkä minkään muunkaan.
- 2 dl kesäkurpitsaraastetta
- 1 raastettu sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- oliiviöljyä
- 1 ps (350 g) Saarioisten herkkupyöryköitä
- 1 pkr (390 g) chilitomaattimurskaa
- 1/2 dl tomaattiketsuppia
- suolaa mustapippuria
- tuoretta oreganoa tai timjamia
- 100 g shiitakesieniä
- Lisäksi: spelttipastaa tai muuta täysjyväistä pastaa
- Raasta kesäkurpitsa sekä sipuli. Murskaa valkosipuli. paista pannulla oliiviöljyssä halkaistut sienet rapeiksi ja siirrä ne lautaselle odottamaan. Freesaa sipuleitä ja kesäkurpitsaraastetta oliiviöljyssä pannulla, kunnes nesteet haihtuvat.
- Lisää chilitomaattimurska, ketsuppi ja mausteet. Anna kiehua noin 10 minuutin ajan. Keitä pasta myös tällä välin. Lisää lopuksi lihapullat, tuoretta oreganoa tai timjamia ja lusikoi kastike pastan päälle. Koristele rapeaksi paistetuilla shiitakkeilla.
Saarioisten punajuurikeitto on vatsantäytettä ja silmänruokaa.
Metsäsieni- ja perunasalaatti, pinaattiletut, hernekeitto, karjalanpiirakat, vispipuuro.. Eineksiä kaikki tyyni. Ja kaikki maistuvat perheelleni. Pahimpina ruuhkavuosina erehdyin tekemään vispipuuroa itse. Lusikoin sitä lapsen eteen lautaselle. Syvä hiljaisuus. Sitten kysymys. ’Mitä tämä on?’ ’Vispipuuroa’ Syvä hiljaisuus. Sitten kysymys. ’Miksi se ei ole neliön muotoista?’ Tämä kertonee kaiken.
Makaronilaatikkoa jenkkimeiningillä.
Nyt elämä ei ole pahimmassa ruuhkavuosipuristuksessa ja näin ruoka-alan yrittäjänä meillä yleensä ottaen on kaapit täynnä ruokaa. Mutta jos olen ollut asiakkaalla stailaamassa ja valmistanut kymmenen ruoka-annoksta työpäivän aikana, ei keittiö kotona juurikaan houkuttele. Nostan kädet pystyyn pelkästä ajatuksesta, että viisi mustikkapiirakka leivottuani alkaisin jälleen laittaa ruokaa. Tällöin pelastus voi löytyä jääkaapin uumenista, valmisruokien muodossa. Kuulostaako tutulta?
Ruisleipä, metsäsienisalaatti ja yksi olut. Mökillä, viikonloppna.
Toisaalta taas rakastan hortoilua, sienestystä, kalastusta ja marjastuskin on ihan ok. Tällöin ruoanvalmistus alkaa yhdessä lasten kanssa ihan ruoan keruusta ja hankinnasta alkaen. Ääripäissä voi sujuvasti liikkua. Miksi ei voisi?
Silloin kun herkutellaan.
Monen kerran pelastus.
Lähtökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että siitä mulle tulisi huono omatunto, jos lapset söisivät näiden valmisruoka-aterioiden sijaan höttöistä fast foodia, poissa kotoa. Kun laitan kaupan pinaattiletut lautaselle, lusikoin päälle itse tehtyä puolukkasurvosta, voitelen viereen ruisleivän palan ja kaadan lasiin maitoa, koen, että olen hyvä äiti. Tänään näin, huomenna jotain toista.
Yhteistyössä Saarioisten kanssa.
