Saksiniekat. Tillikruunut. Punakuoret. Kravut. Pirut merrassa. Ja Fishmarketissa.

Elokuun puolivälin hiostava torstai päättyi mukavissa merkeissä. Muutama porras Espalta maan alle. Kuumuus oli tiessään ja astuin sisään vaaleaan ja viileään Fishmarketiin. Nyt syödään rapuja.

Ravustuskausi käynnistyi 21.7.2012 ja tämän vuoden rapusaaliista ennustetaan hyvää, tosin saaliista loppupääpainotteista. Vielä en ole ehtinyt itse tähän vuotuiseen puuhaan eli rapujen keittoon. Mutta käy se rapukulttuurin juhlistaminen näinkin. Fishmarketissa pöytään kannettiin kaunis kattaus rapuja korkealla vadilla. Rapuliina kaulaan ja saksia katkomaan. Itse valitsen aina isosaksisimmat, sillä saksien liha on makoisaa. Isosaksiset ovat kuulemma koiraita ja isoperäiset ravut naaraita

Syödessä mietin vanhaa sanontaa ravuista, ’piru merrassa’. Eivät nämä punapäät kyllä piruilta näytä. Mutta persoonallisia ne ovat. Katselimme rapulautasen kavereita ja jokainen näytti omalta yksilöltään. Ei näkynyt kahta samanlaista naamaa.

Elävänä poreilemaan

Rapuihin on myös liitetty aikoinaan monenmoisia terveysvaikutuksia. Niillä on jopa uskottu olevan lähes maagisia parantavia voimia. Ravunkiviä on käytetty sydänlääkkeenä, ravun rasvalla hoidettu lasten kuivia jalkoja. Ja on rapulääkityksen uskottu auttavan myös vesikauhuun. Saksiniekkojen syöminen on lähtöisin aateliston parista, josta se on pikku hiljaa valunut rahvaan pariin.

Itse rapujen keittäminen ei ole herkkähermoisten puuhaa. Mutta elämys se on. Siinä tarvitaan viiniä, pullo tai pari. Keittäjien määrästä riippuen. Ravut pitävät säilytysastiassaan epämääräistä kahinaa ja nappaavat ärhäkästi saksillaan kiinni, kun niitä sieltä poimii. Elävät ravut pudotetaan voimallisesti kiehuvaan veteen, jossa vihretävänharmaa kuori saan upean, oranssisen värinsä. Elävät ravut säilyvät viileässä ja pimeässä 2-3 päivää. Ravut voi säilyttää esimerkiksi ämpärissä, jossa on ruohoa tai raparperin lehtiä.

Itse keittelen ravut lapsuuteni perinteisellä reseptillä, jossa myös ravut saavat huikan. Olutta nimittäin.

Rapujen keitto

5 litraa vettä
1 1/2 dl merisuolaa
1 sokeripala vesilitraa kohden
pullo olutta
kruunutilliä ja tillin varsia

Mittaa aineet kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Anna kiehua n. 5 minuutin ajan, jotta keitinliemi saa makuja tillistä. Lisää ravut yksitellen kiehuvaan veteen. Jos vesi lakkaa välillä kiehumasta, odota, että se kiehuu jälleen ja jatka taas rapujen lisäämistä. Kuolleet ravut erotat joukosta liikkumattomuudesta ja siitä, että niiden pyrstö on suorana. Heitä nämä pois. Elävänä keitetyn ravun pyrstö vetäytyy värin punastuessa kippuraan.

Ravut kypsyvät n. 8-10 minuutin keittämisen jälkeen, koosta riippuen. Kypsän ravun erottaa kuoren ja pyrstön väliin tulevasta raosta. Tätä itse aina käytän merkkinä. Kun ravut ovat kypsiä, jäähdytä ne mahdollisimman nopeasti keittoliemessä, josta olet poistanut keitetyn tillin ja lisännyt tilalle tuoreita varsia. Hyvä tapa on laittaa ravut tiskialtaaseen kattiloissa ja laskea altaaseen kylmää vettä sekä lisätä joukkoon jääpaloja. Sitten siirto jääkaappiin, kun liemi on viilentynyt.

Ravut keitetään edellisenä päivänä ja niiden annetaan maustua tilliliemessä n. vuorokauden verran, ruokailuun asti.

Saa maiskuttaa

En tiedä, mikä mahtaa olla oikeaoppinen tapa syödä rapuja. Mutta isojen saksien ystävänä irrotan ensin sakset. Saksien sisällä oleva liha saadaan terävän rapuveitsen avulla ulos halkaisemalla sakset. Tätä ennen katkaistaan päät saksista ja imeskellään saksista tulevaa lientä. Seuraavaksi otetaan käsittelyyn pyrstö, jossa isoin liha löytyy. Se irroitetaan vääntämällä. Pyrstöä ei käsitellä vielä, vaan sitä ennen irrotetaan vatsa ja jalat erilleen panssarista ja raaputellaan selkäpanssarista mahdollinen rapuvoi. Kovin suurta saalista ei todennäköisesti tule.

Sitten pyrstön kimppuun. Parhaiten pyrstölihan saa ulos leikkaamalla rapuveitsellä pyrstön reunan auki. Pyrstö kuoritaan ja suoli poistetaan. Ja muista! Rapuja nautiskellessa on lupa imeskellä ja maiskutella sydämensä kyllyydestä. Tämä on enemmän seremonia kuin varsinainen mahan täyttävä ateria. Ja tietysti, ensimmäiselle pyrstölle juodaan snapsi. Ja snapsilaulut kaikaavat.

Kesän loppu

Mutta takaisin Fisuun. Nautinnollista se on syödä rapuja ravintolassakin. Paahdettua leipää ja lämpimiä käsipyyhkeitä käydään tarjoamassa tuon tuosta. Lasiin lorotellaan mainiosti rapujen kanssa sopivaa Sancerreä. Palvelu pelaa ja on vielä erittäin ystävällistä.

Kymmenen ravun setti per pää täytti sopivasti. Mutta keittiöstä tulvi sen verran hyviä kalan tuoksuja, että pakko oli tilata pääruokaakin. Listalla on monenmoista kalaa monenmoisesti valmistettuna. Vaikea valinta. Pietarsaaren savustettu siika päätyi pöytään. Puisessa laatikossa. Pari yksinkertaista lisuketta – mutta oi, tämä oli superhyvää.

Edellisestä käynnistä Fishmarketissa oli aikaa. Tällä välin ravintola on mielestäni kehittynyt hyvään suuntaan. Pilkut, vaahdot ja täpät on poissa. Tilalla aidon makuista, yksinkertaista ja yksinkertaisesti herkullista ruokaa. Miljööstä olen aina pitänyt. Nyt oli kaikki kohdallaan. Ei muuta kuin pää humisten kotia kohti. Kuulokkeissa soi kaikin puolin superupea Lana del Rey ja superhaikea Summertime Sadness. Rapujen myötä kesä siirtyy ehtoopuolelle. Väistämättä.