Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Egyptiä ja ihmisiä

18.9.2014 by Mari

Poika ja sen veli.

Poika ja sen veli.

Kuumaa yöilmaa, kaoottinen liikenne. Avuliaisuutta ja aurinkoa. Miesten maailma.

Egypti on täynnä ystävällisyyttä, yrittelijäisyyttä ja aurinkoa. Ja niitä ihmisiä. Näin kahden päivän kokemuksella.

Länsimaalaisille pyritään näyttämään Egyptista se länsimaalaistunut osa, hulppeat hotellit, altaat baareineen sekä tietysti nähtävyydet ja sen seitsemännet ihmeet.

Hatshepsutin haudalla.

Hatshepsutin haudalla.

Mutta Egypti on paljon muuta kuin ne pyramidit, hautakammiot ja hieroglyfit. Egypti on ennen kaikkea ihmisiä. Eloisia ja avuliaita. Ihmisiä, joita löytyy, kun ottaa askeleen sivuun turistialueilta.

Turistit ihmetelkööt.

Turistit ihmetelkööt.

Miehet

Abdul, Abel, Mohammed, Salim.. Jo katukuva ketoo, että naisen paikka on kotona. Nyt ollaan miesten maassa. Miehet kokoontuvat joukoiksi, Istuskelevät ryhmissä, seisoskelevat kaduilla, ajevat gallibayas hulmuten mopoilla. Miehet tekevät töitä.

Miehet myös poseeraavat mielellään kuvissa. Ja kehuvat suomalaisia kunnon kansaksi. Ja kyllä se Nokia-sanakin sieltä aina tulee. Ja ne miehet parveilevat kuin kärpäset nähtävyysalueilla myyden huiveja, patsaita, hattuja ja juomaa. ’Please, try to say yes’ oli hauskin kommentti ostoksista kieltäytymiseen.

Naiset

Naiset ovat sisätiloissa. Kotona. Poissa katukuvasta. Huivitettuina. Naisia näkyy aina silloin tällöin kujien kojuilla hdelmäosotoksilla sekä kotimatkalla ostokset pään päällä keikkuen. Egyptiläisen naisen elämääm ei turisti saa kosketusta. Poikaystäviä ei modernimmillakaan naisilla ole, vaan jos rakastutaan, mennään kihloihin ja naimisiin. Vasta virallisesti voi viettää parisuhde-elämää.*

Lasta sai kuvata, äitiä ei.

Lasta sai kuvata, äitiä ei.

Lapset

Lapset ovat vielä lomalla. Koulu vasta syys-lokakuun vaihteessa, joten heille turistit ovat asia, mitä kannattaa tutkia*. He tiirailevat turisteja kiinnostuneina, osa vähän ujostellen ja osa tietää, että turisteista voi hyötä. ’Madam, madam, take my picture. ’ Ja sitten käsi ojoon. Monesti kuvaan haetaan vielä isoveli tai pikkusisko. Ja sitten kiistelllään palkkiosta. Poikia näkyy ulkona ykin tai kaksin, tyttöjen kanssa ulkona on yleensä joku naispuolinen henkilö.

Perinteisessä asussa.

Perinteisessä asussa.

Koulupakkoa ei ole. Kuten ei muutenkaan erityisen paljon sääntöjä ja rajoituksia. Lapsia asuu myös kaduilla, osa kuulemma myös omasta valinnastaan. Katuelämä on jännittävää. Pakkoja ei haluta. *

Viikon ajan Egyptissä. Kairo, Luxor, Hurgada, Soma Bay ja Makadi Bay.

Lisää tunnelmia tulossa!

Juttelin lennolla Kairoon egyptiläis-tanskalaisen naisen kanssa. *-merkityt kommentit ovat hänen kertomiaan.

Yhteistyössä Egyptin turistiministeriön kanssa.

Kategoriassa: matkoilla, sisältöyhteistyö Avainsanoilla: egypti, egyptiin matkustaminen, egyptiin matukstaminen

Ahvenanmaan Oliver

17.11.2013 by Mari

Pysähtyihän se herra sympaattisuus hetkeksi.

Pysähtyihän se herra sympaattisuus hetkeksi.

24 tuntia Tukholmassa. Ja elämyksiä ainakin viikon verran.

Tiedättekö, kun joku ihminen vaan on niin sympaattinen: mukava, helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Vähän hassu.

Michael Björklund – tituleerattu myös Ahvenanmaan tunnetuimmaksi kokiksi –  ja valittu sekä Suomen että Ruotsin vuoden kokiksi, on tällainen ihminen. Tämä pörröpäinen duracelpupu, jossa on mielestäni jotain jamieolivermaista, toimi päätuomarina Cono Surin järjestämässä, pohjoismaalaisten ruokabloggarien kokkauskisassa.

Jonnaa vaan nauratti, vaikka maltaat ja lammas kateissa.

Jonnaa vaan nauratti, vaikka maltaat ja lammas kateissa.

Ja tähän kisaan me, Suolaa ja hunajaa-blogin ihastuttava Jonna ja yours truely, suuntasimme heti perjantaiaamusta. Kaksi bloggaajaa Suomesta, kaksi Ruotsista ja kaksi Norjasta. Kyllä, jännitystä ilmassa kuin Suomi-Ruotsi -maaottelussa.

Tämä sai kehuja.

Tämä sai kehuja.

Kisa käytiin Tukholman Restaurang Academyssa, isossa ravintolakeittiössä, jossa muutama kokkipoika ja Michael meitä tukivat. En ole koskaan ennen tällaisessa suurkeittiössä kokannut, joten se aiheutti lievää hermostuneisuutta. Miten nuo koneet oikein toimivat? Miksi kaikki on niin isoa? Miten tämä uunin ovi laitetaan kiinni..?

Lammasburgerin ainesosa.

Lammasburgerin ainesosa.

Vielä, kun muutama raaka-aine oli kateissa, niin aluksi oli vaikea saada otetta koko hommaan. Mutta kaikki kyllä järjestyi. Jonnankin lampaanliha löytyi ja kun kokkaamiseen pääsi kiinni, niin se sujui ja oli superkivaa. Michael työnsi nenänsä joka soppaan, maisteli, kyseli, tökki ruokia sormellaan, auttoi ja ohjeisti. Eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Juurihan se äsken oli tuossa..

Siellä se valmistui, isossa uunissa.

Siellä se rapeutui, isossa uunissa.

Meillä suomalaisilla oli melko monivaiheiset ruoat, mitä kokkasimme, joten jossain vaiheessa ahersimme Jonnan kanssa rinta rinnan kahdestaan, kun muut pohjoismaalaiset minglasivat keskenään.

Emme kuitenkaan pingottaneet, kyllä lasi tai pari kuohuviiniä siinä pilkkomisen, kypsentämisen, nauramisen ja paistamisen välissä ehdittiin nauttia. Kuriositeettina kerrottakoon, että toinen norjalainen ilmoitti tiukasti, että hän ei halua kuohuvaa, ei kuulemma koskaan kokkaa ja juo samaan aikaan. Whaaat? Eikö viinilasi nyt melkein ole liimattuna kokin vasempaan käteen, jotta luovuus lähtee lentoon?

Mitä ne oikein kirjoittaa?

Mitä ne tuomarit tuumii?

Pari tuntia äherrystä ja aherrusta. Lupa tehdä ruoka valmiiksi. Tuomarit, Winestaten Tuomas Meriluoto, Michael Björklund ja Cono Surin omistaja Alfredo Hurtado asettautuivat pitkän pöydän ääreen. Jokainen kantoi annoksensa vuorotellen tuomarien eteen. Huh, tämähän on ihan kuin jossain Master Chefissä. Onneksi paikalta sai ja pitikin luikkia pois, kun tuomarit maistelivat, muikistelivat, nyökyttelivät ja nauttivat. Ja kirjasivat mielipiteensä paperille.

Oli se jännittävää. Ja oma takki oli tuossa vaiheessa ihan tyhjänä. Ei meitä onneksi pitkään piinattu. Kuuden annoksen jälkeen tuomarit olivat valmiita ja voittaja julkistettiin.

Voittoisa annos, Made in Sweden.

Voittoisa annos, Made in Sweden.

Voitto meni – grrr– Ruotsiin. Miksi Ruotsi aina voittaa? No, leikki leikkinä. Pernillan voittoisa annos oli kaunis – lammasta, karamellisoitua päärynä, pikkelöityä sipulia ja frittipersiljaa – ja sopi täydellisesti valitun viinin eli Cono Sur Bicileta Pinot Noirin kanssa.

Maistelimme itse myös toistemme annoksia ja täytyy kyllä myöntää, että kaikkien ruoat olivat taiten tehtyjä, maukkaita ja tehtävänannon mukaisia. Kuka tahansa ansaitsi voittaa ja jo pelkkä osallistuminen oli mahtava elämys. Kyllä meillä oli hauskaa!

Michael kävi vielä antamassa jokaiselle palautetta. Tyytyväisenä kuuntelin, kuinka risottoni kypsyysaste oli täydellinen, rapeaksi friteeratut omenat olivat herkullisia ja innovatiivisia ja ruoka sopi erinomaisesti valitun rieslingin kanssa. Kiva! Ehkäpä tämä Ahvenamaan Oliver ottaa mut kesätöihin Oolantiin, Smakbyn-ravintolaansa?

Cono Sur ja Winestate olivat todella panostaneet tähän tapahtumaan. Lämmin kiitos siitä järjestäjille. Koko tapahtumasta huokui arvostus bloggaajia kohtaan. Opin, näin, koin ja tutustuin upeisiin ihmisiin. Parhaat 24 tuntia tuntia Tukholmassa koskaan, totisesti!

Mistä kaikki lähti:

Omenarisottoa ja rapeaa possunkylkeä
Äkkilähtö

 

 

Kategoriassa: matkoilla, risotot ja pastat, sisältöyhteistyö Avainsanoilla: cono sur-reseptikilpailu, kokkauskisa, michael björklund, winestate

Pyöriä ja kukkasia

2.10.2013 by Mari

Pyöriä..

Pyöriä..

Tällaiselta se kuta kuinkin näytti. Syksy Amsterdamissa. Ja ruokavalokuvausworkshop siinä kivenheiton päässä.

Viime viikolla todella sekalainen seurakunta kokoontui kolmisenkymmentä kilometriä Amsterdamista sijaitsevaan Almereen, Lodgerie Het Groene Geheimiin. Idyllinen ja inspiroiva paikka kuvaajille. Pikku-kaniinit poukkoilivat pihalla, syksyn sävyissä loistavat kukat kurottelivat pilviä ja aasi sekä muutama lammas laidunsi naapurissa.

ja kukkia. Sitä se Amsterdam on.

..ja kukkia. Sitä se Amsterdam on.

Mutta askel taaksepäin. Vietin ennen tiivistä workshoppiamme pari päivää auringossa kylpevässä Amsterdamissa. Tuntui aika mukavalta kulkea taas T-paita päällä ja istuskella terassilla. Lähtöpäivän aamuna Suomessa auton ikkunat olivat kuurassa..

Paikallinen nähtävyys.

Paikallinen nähtävyys.

Edellisestä kerrasta Amsterdamissa oli 15 vuotta. Miksi ihmessä? En tiedä, miksi olin poissa 15 vuotta, sillä kaupunki on mitä hurmaavin. Kuin jostain sadusta. Asustelin sympaattisessa Ambassade-hotellissa kanaalin varrella, kävelin ympäri ympäri siltoja ja katuja ja ihmettelin. Pyöriä. Joka paikassa pyöriä. Istuin yhden oluen verran pikku-pubissa ja kuvasin ohiajavia. Pukumiehiä, korkkarinaisia, äitejä lapsi pyörätangon korissa ja näyttipä joku suurin piirtein muuttavan pyörällä. Yhdellä kädella ajoa, kännykän räpläystä. Ei kypäriä. Hurjaa menoa, kerrassaan.

Ja taas mennään!

Ja taas mennään!

Ja sitten ne kukat. Kaduilla, ovien edessä, kanaalilaivoissa, torikojuissa. Kaikkialla värikästä kukkakirjoa. Oikeaa väriterapiaa.

Amsterdamista päällimmäisenä jäi mieleen helposti lähestyttävyys, kaikkien superhyvä englanninkielen taito, rento meininki – ja ne pyörät ja kukat tietysti. Niin, eikä sovi unohtaa ruokailua. Harrastin kuolemansyntejä Damissa: söin lounasta Lustissa ja illallisen Envyssä. Envy on saanut kuudetta vuotta peräkkäin Bib Gourmand-maininnan ja ruoka oli kelpoa, palvelu erinomaista. Tosin luulivat mua norjalaiseksi. Siitä vähän miinusta.

Envy sai kehuja. Eikä suotta.

Envy sai kehuja. Eikä suotta.

Ja sitten oli jo aika jättää kaunis Amsterdam ja siirtyä maaseudun rauhaan.

Aamut olivat uskomattoman kauniita.

Aamut olivat uskomattoman kauniita.

Seurakunta Food Photography and Styling-workshopissa oli sekalainen. Meitä oli ympäri Eurooppaa: Kreikasta, Sveitsistä, Itävallasta, Ranskasta..Mutta yksi asia meitä yhdisti. Ruoka ja sen kuvaaminen. Osa oli ruokabloggareita, osa toimittin kakkulehteä, osa vain muuten oli tekemisissä ruoan ja sen kuvaamisen kanssa. Tästä yhteisestä nimittäjästä johtuen vilkas puheensorina alkoi heti ensimmäisenä päivänä ja jatkuu edelleen sosiaalisessa mediassa, jossa kiivasta tahtia linkittäydymme.

Tältä se näytti kahden päivän ajan.

Tältä se näytti kahden päivän ajan.

 

Kaksi päivää aamusta iltaan kuvasimme, arvioimme, harjoittelimme, testasimme.  Ja ruoasta kun on kyse, myös söimme. Ruokavalokuvaaja-stylistit ja myös ruokabloggarit, opettajamme Meeta ja Simone antoivat kokemuksen kautta kertyneitä vinkkejä. Kommentoivat ja ohjasivat. Kiinnittivät huomiota ja avasivat silmiä. Ihana saksalainen ruokabloggari Sandy vastasi ruoista ja piti meistä tällä saralla todella hyvää huolta. Sandy todella taitaa rustiikkisen, herkullisen ja kauniin ruoan valmistuksen sekä kauniit kattaukset.

Ruoka oli herkullista.

Ruoka oli herkullista.

Ensimmäinen päivä kului teoriaa tahkotessa. Toisenä päivänä poukkasimme ylös puoli seitsemän aikoihin ja otimme suunnan koti Amsterdamia. Saimme tehtäväksi kuvata ruokaa maalaistorilla. Sitten kuvien käsittely, krittikki ja palaute, kuohuva päätös ja kotia kohti.

Opin..

Opin..

..paljon

..paljon

 

..uutta.

..uutta.

Kaksi päivää hurahti hetkessä. Tapasin upeita ihmisiä, saman alan kollegoja, opin tempun, jos toisenkin ja nauroin. Ai, että me naurettiin paljon. Ikä piteni vuosilla.

Lue lisää:
Jenn, Sandy,  Simone ja Meeta kertovat lisää workshopista.

Amsterdam päivässä tai parissa:

Syö: Envy, Nevy
Juo olutta: Arendsnest, Herengracht 90
Shoppaa: Kalverstraat, De 9 Straatjes, Noordermark ’Farmer’s market ja Waterloo Plein-kirpputori

—-

Hi guys, just a few words in English. Thank you for the greatest time at Almere! It was wonderful to meet you all. Had a blast, laughed and talked too much and what’s most important, made such good friends! And of course, learned a few new tricks. Thank you lovely Sandy for the mouthwatering food, strict but gentle teachers Meeta and Simone for your inspiring teachings. I’ll never forget my lovely fellow participant: the fox lady Scarlett, always so friendly Karin and Veronica, talented Michelle, Jen with the happy baby, the cake ladies, lemon juice Edith (still waiting for the recipe), Heidi from all the way from Dubai and vegan-Emily. Keep up the good work and hopefully see you soon!

Kategoriassa: matkoilla Avainsanoilla: amsterdam, amsterdamin ravintolat, foodphotography workshop, mitä tehdä amsterdamissa, ruokavalokuvausworkshop

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 21
  • 22
  • 23
  • 24
  • 25
  • 26
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...