24 tuntia Tukholmassa. Ja elämyksiä ainakin viikon verran.
Tiedättekö, kun joku ihminen vaan on niin sympaattinen: mukava, helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Vähän hassu.
Michael Björklund – tituleerattu myös Ahvenanmaan tunnetuimmaksi kokiksi – ja valittu sekä Suomen että Ruotsin vuoden kokiksi, on tällainen ihminen. Tämä pörröpäinen duracelpupu, jossa on mielestäni jotain jamieolivermaista, toimi päätuomarina Cono Surin järjestämässä, pohjoismaalaisten ruokabloggarien kokkauskisassa.
Ja tähän kisaan me, Suolaa ja hunajaa-blogin ihastuttava Jonna ja yours truely, suuntasimme heti perjantaiaamusta. Kaksi bloggaajaa Suomesta, kaksi Ruotsista ja kaksi Norjasta. Kyllä, jännitystä ilmassa kuin Suomi-Ruotsi -maaottelussa.
Kisa käytiin Tukholman Restaurang Academyssa, isossa ravintolakeittiössä, jossa muutama kokkipoika ja Michael meitä tukivat. En ole koskaan ennen tällaisessa suurkeittiössä kokannut, joten se aiheutti lievää hermostuneisuutta. Miten nuo koneet oikein toimivat? Miksi kaikki on niin isoa? Miten tämä uunin ovi laitetaan kiinni..?
Vielä, kun muutama raaka-aine oli kateissa, niin aluksi oli vaikea saada otetta koko hommaan. Mutta kaikki kyllä järjestyi. Jonnankin lampaanliha löytyi ja kun kokkaamiseen pääsi kiinni, niin se sujui ja oli superkivaa. Michael työnsi nenänsä joka soppaan, maisteli, kyseli, tökki ruokia sormellaan, auttoi ja ohjeisti. Eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Juurihan se äsken oli tuossa..
Meillä suomalaisilla oli melko monivaiheiset ruoat, mitä kokkasimme, joten jossain vaiheessa ahersimme Jonnan kanssa rinta rinnan kahdestaan, kun muut pohjoismaalaiset minglasivat keskenään.
Emme kuitenkaan pingottaneet, kyllä lasi tai pari kuohuviiniä siinä pilkkomisen, kypsentämisen, nauramisen ja paistamisen välissä ehdittiin nauttia. Kuriositeettina kerrottakoon, että toinen norjalainen ilmoitti tiukasti, että hän ei halua kuohuvaa, ei kuulemma koskaan kokkaa ja juo samaan aikaan. Whaaat? Eikö viinilasi nyt melkein ole liimattuna kokin vasempaan käteen, jotta luovuus lähtee lentoon?
Pari tuntia äherrystä ja aherrusta. Lupa tehdä ruoka valmiiksi. Tuomarit, Winestaten Tuomas Meriluoto, Michael Björklund ja Cono Surin omistaja Alfredo Hurtado asettautuivat pitkän pöydän ääreen. Jokainen kantoi annoksensa vuorotellen tuomarien eteen. Huh, tämähän on ihan kuin jossain Master Chefissä. Onneksi paikalta sai ja pitikin luikkia pois, kun tuomarit maistelivat, muikistelivat, nyökyttelivät ja nauttivat. Ja kirjasivat mielipiteensä paperille.
Oli se jännittävää. Ja oma takki oli tuossa vaiheessa ihan tyhjänä. Ei meitä onneksi pitkään piinattu. Kuuden annoksen jälkeen tuomarit olivat valmiita ja voittaja julkistettiin.
Voitto meni – grrr– Ruotsiin. Miksi Ruotsi aina voittaa? No, leikki leikkinä. Pernillan voittoisa annos oli kaunis – lammasta, karamellisoitua päärynä, pikkelöityä sipulia ja frittipersiljaa – ja sopi täydellisesti valitun viinin eli Cono Sur Bicileta Pinot Noirin kanssa.
Maistelimme itse myös toistemme annoksia ja täytyy kyllä myöntää, että kaikkien ruoat olivat taiten tehtyjä, maukkaita ja tehtävänannon mukaisia. Kuka tahansa ansaitsi voittaa ja jo pelkkä osallistuminen oli mahtava elämys. Kyllä meillä oli hauskaa!
Michael kävi vielä antamassa jokaiselle palautetta. Tyytyväisenä kuuntelin, kuinka risottoni kypsyysaste oli täydellinen, rapeaksi friteeratut omenat olivat herkullisia ja innovatiivisia ja ruoka sopi erinomaisesti valitun rieslingin kanssa. Kiva! Ehkäpä tämä Ahvenamaan Oliver ottaa mut kesätöihin Oolantiin, Smakbyn-ravintolaansa?
Cono Sur ja Winestate olivat todella panostaneet tähän tapahtumaan. Lämmin kiitos siitä järjestäjille. Koko tapahtumasta huokui arvostus bloggaajia kohtaan. Opin, näin, koin ja tutustuin upeisiin ihmisiin. Parhaat 24 tuntia tuntia Tukholmassa koskaan, totisesti!
Mistä kaikki lähti:
Omenarisottoa ja rapeaa possunkylkeä
Äkkilähtö