Vuosi 2015 oli hyvä ellei erinomainen.
Riippuu, mistä vinkkelistä katsoo. Uppoidun rakastamaani ruokatoimittajan ja -valokuvaajan työhön, koin mielettömiä elämyksiä kotimaassa ja ulkomailla. Käytännössä vedin koko vuoden sellaisessa hienossa flow-tilassa, että oksat pois. Toisaalta unohdin välillä syödä, ulkoilla, pitää huolta itsestäni ja muista. Ja painoin töitä myös viikonloppuisin. Sitä se flow teettää.
Ah, ja niin. Vuonna 2015 leivoin enemmän kakkuja kuin koskaan ennen. Ja se on paljon, sillä mä kyllä leivoin niitä kakkuja muutenkin..Vuosi 2015 merkattakoon muistiin kakkujen vuotena.
Tulevalle vuodelle lupaan, että pysähdyn myös nauttimaan työni hedelmistä, annan enemmän aikaa itselleni sekä perheelle. Opetan itseni välillä vain oleilemaan, vaikka työni onkin innostavaa ja mukaansatempaavaa. Ehkä duracellpupu oppii myös istumaan?
No ainakin silloin, kun se ahmii kirjoja, kuten Herman Kochin Naapuria, Ransom Riggsin sarjaa eriskummallisista lapsista tai tutkii viinikirjaa. Tai kun se katsoo telkusta kiinnostavia sarjoja, se makaa sängyssä pää kenossa ja katsoo vaikka kymmenen jaksoa putkeen. Tänä vuonna näin kävi muun muassa Jessica Jonesin, Making a Murdererin, the Affairin, Game of Thronesin ja Bansheen kanssa. Wooouh, mitä sarjoja.
Menneen vuoden huippuhetket? Niitä on monia. Nöyränä ja kiitollisena tässä mietin, että kuinka paljon voisinkaan tähän listata. Melkein koko vuoden tapahtumat.
Visiitti Riojan Haron viinituottajien järjestämään Haro Wine Station Experience oli sellainen tapahtuma, joka ei hevillä unohdu. Rakastuin Riojaan (niitä tammisia viinejä jo rakastin) ja pääsin sellaisten viinien äärelle, joista vain voi haaveilla näin normaalisti.
Edelleenkin hykerrytävä, uusi työprojekti Iltalehden ruokatorstain sivujen ruokatoimittajana käynnistyi tänä vuonna ja jatkoa seuraa tulevana. Tällainen pitkäkestoinen, säännöllinen projekti on jokaisen yrittäjän unelma ja teen jokaisen jutun suurella innolla – mietin teeman, reseptin ja kuvaan kuvat. Tänään Iltalehdessä tämä kuvissa esittäytyvä, näyttävä ja maukas tapaskakku uudenvuoden bileisiin. Kuplivan kanssa nautittavaksi, luonnollisesti!
Parasta kiitosta omasta työstäni sain tässä juuri vuoden lopulla, kun voitin kansainvälisen, ruokakuvaajille tarkoitetun Foodelia Foodphotography Awardsin kahdella valokuvallani. Olen tehnyt valtavasti töitä valokuvaamisen kanssa, panostanut siihen ajallisesti ja rahallisesti. Ja huh, lopussa kiitos seisoo. Tuntuu todella hyvältä, että saa kiitosta nyt jopa näin kansainväliseltä tasolta siitä, että tässä on homma, jossa olen hyvä. Tämä vuosi myös vakiinnutti jalansijaani ruokakuvaajana eli iso osa työtäni on nykyään ruoka- tai viinikuvien tuottaminen asiakkaille.
Mennyt vuosi oli mahtava myös viinillisesti kokonaisuudessaan. Kävin Piemontessa, Franciacortassa, Riojassa, Toscanassa ja Champagnessa. Hypistelin rypäleitä, kyselin ja opin. Näillä matkoilla söin michelintähtiruokaa enemmän kuin koskaan ennen, mutta nautin ehkä kuitenkin eniten piskuisten ravintoloiden rustiikkisista annoksista. Mahtavia tilaisuuksia, jälleen kerran upeita viinejä. Lämpimiä ajatuksia kaikille yhteistyökumppaneille ja kiitos näistä retkistä! Viinit ovat alue, johon taas tulevana vuonna panostan entistä enemmän, sillä valokuvauksen ja ruoan lisäksi nämä herkulliset juomat ovat yksi suuri ja lisäopiskelua vaativa intohimoni.
Olen elänyt niin mielenkiintoista, täysipainoista elämää tänä vuonna, että mitään sen kummallisempia toiveita mulla ei ensi vuodelle ole. Paitsi hei, ehkä yksi. Olisiko vuorokauteen mahdollista saada pari tuntia lisää..?
Ihanaa, valkoista ja maukasta uudenvuoden juhlaa kaikille!
Herkkuja uudenvuoden juhlaan: