Tervetuloa matalaan majaan.
Niin kuin pitää ollakin. Siitä on hyvät bistrot tehty.
Piskuinen Pastis Pikku-Roballa täyttyy jo iltapäivästä alkaen. Oma pöytäseurueemme saapui klo 17.30. Ravintolasali on täynnä porinaa. Naurua. Melua. Hyvää pössistä, kerta kaikkiaan. Vähän on ahdastakin ja vessan ovi jää välillä auki minimaaliseen saliin. Ei se ole niin kauheaa.
Hoikat koivet maalaissalaatin kanssa.
Fiilis on heti katossa. Hyvä tunnelma tarttuu. Tarjoilu on ripeää, mutta ei liiaksi kuitenkaan. Viinilista on napakka. Kuten myös ruokalista. Hyvä niin. Tarjoilijan mukaan ei ole tarkoitus, että joka ruoalle löytyisi täydellinen viinimatch. Ollaanhan bistrossa. Ei hienostella liikaa. Täällä on tarkoitus viihtyä, syödä jotain pientä kivaa ja juoda muutama lasillinen erinomaista viiniä.
Tryffeliranskalaiset – hävisivät purkista hetkessä, kuten kuvasta näkyy.
Pastiksessa nauttimamme ruoat olivat sellaista maukasta keskitasoa. Viinit erittäin okei. Hinta laatusuhde tässä bistrossa on kyllä erinomainen: neljän hengen kolmen lajin dinner rapiat 80 euroa per pää. Tähän sisältyi pullo herkullista italialaista Barbera d’Albaa, kuohuvat alkuun. Ja tietysti. Nyt jo useissa Helsingin ravintoloissa löytyvää Madame Cattelinin kullankeltaista ja niin makeaa jälkiruokaviiniä. Vaipuako nirvanaan?
Ruoista ylistystä saivat Roquefort-etanat, päivän menulla ollut entrecote ja jälkkäreistä raparperipiirakassa oli kaikki täydellisesti kohdallaan. Se inkiväärijäätelö! Lisää kiitos!
Isosyistä. Mutta bearnaisessa voisin vaikka kylpeä.
Pientä mutinaakin annoksista löytyi. Ei ehkä olisi kannattanut enää tähän aikaan tilata simpukoita. Maku ei ollut kovin freesi. Kuve jäähtyi nopeasti kylmällä lautasella ja missä oli Creme Caramelin poltetun sokerin maku?
Itse kaipasin eniten Murun henkilökohtaista ja sananmukaisesti koskettavaa palvelua. Ja tietysti aina asiaansa paneutuvia omistajia, Anglovia, Thieulonia ja Alénia pyörimässä salissa ja huolehtimassa asiakkaista. Siinä on sellainen spesiaali ote. Tämä paneutuminen uupui Pastiksessa.
Mutta Pastiksesta ei asiakasta laitettu niin vauhdilla kadulle kuin mitä näistä Helsingin hypetetyistä paikoista tupataan laittamaan nykyään. Sai syödä ihan rauhassa, ja vähän istuskellakin. Olikohan seuraava seurue myöhässä?
Nätti kuin sika pienenä.
Mutta kaiken kaikkiaan olen iloinen ja innostunut Helsingin vilkkaasti kehittyvästä bistromeiningistä. Muhun tämän tyylin paikat uppoavat omintakeisuudellaan ja persoonallisuudellaan. Ei tässä tehdä mitään fine diningia eikä kaiken tarvitse olla niin tip top. Kunhan se näkyy hinnassa ja asiakkaat viihtyvät. Tämä riittää.
Lähdin tyytyväisenä, palaan uudestaan!
Muita maisteltuja bistroja Helsingissä: